Jenni Kvistin tiistai-iltapäivän suunnitelmat menivät uusiksi, kun hän päätyi pelastamaan kymmentä orpoa sorsanpoikasta Vihdintien laidalta. Poikaset ovat Villieläinsairaalan huomassa ja voivat hyvin.
Sorsanpoikasia pelastettiin haavilla ojasta tiistaina. Kuva: Jenni Kvist
Silva Virtanen HS
Tiistaina kymmenen sorsanpoikasta jäi orvoksi Vihdintiellä, kun niiden emon yli ajettiin Kehä I:n sillan kohdilla.
Yli ajanut auto jatkoi matkaa, mutta sitä seuraavat autot jarruttivat, jotta tielle jäänyt sorsapoikue pääsi ylittämään sen turvallisesti. Yksi paikalle pysähtyneistä oli Jenni Kvist.
”Minulle jäi kova huoli, että palaavatko poikaset tielle. Ajoin bussipysäkille ja laitoin viestin Eläinten pelastusrinkiin.”
Facebook-ryhmässä ilmoittamisen lisäksi hän soitti hätäkeskukseen. Toimintaterapeuttina työskentelevä Kvist ajoi kyydissään olleen asiakkaan kotiin ja palasi sorsien luokse.
Kun Kvist pääsi takaisin paikalle, sorsanpoikaset uiskentelivat tien viereisessä ojassa. Hän sai ohjeen yrittää pitää lauma kasassa.
Pian pelastusoperaatiossa saapuivat auttamaan pelastuslaitoksen eläinpelastusyksikkö sekä Facebook-ryhmästä tiedon saaneita vapaaehtoisia. Poikasia alettiin kerätä haavilla siihen asti, kunnes tarvittavat välineet saatiin paikalle.
”Eihän niitä saanut käsin poimittua. Yksi vapaaehtoinen kyllä uhrautui, kääri lahkeet ja meni ojaan, mutta sen pohja oli niin pehmeä, että hän upposi sinne lantiota myöten.”
Sorsanpoikasten ohella jouduttiin siis pienimuotoisesti pelastamaan myös yksi ihminen.
Yhdeksän kymmenestä poikasesta saatiin haavilla pahvilaatikkoon, ja ne lähtivät pelastuslaitoksen kyydissä kohti Korkeasaaren Villieläinsairaalaa. Viimeinen poikanen oli kuitenkin niin itsepintainen, että sitä jouduttiin pyydystämään vielä pidempään.
Lopulta kymmeneskin sorsa pääsi lähtemään vapaaehtoisen kyyditsemänä Villieläinsairaalaan.
”Kaikki poikaset ovat kunnossa ja pääsivät samaan osoitteeseen.”
Eläintenhoitaja Sini Helenius Korkeasaaren Villieläinsairaalasta vahvistaa, että poikue on hyvässä hapessa.
”Tuollahan he syövät ja kakkaavat, elävät ihan perus sorsanpoikasen elämää.”
Heleniuksen mukaan emon auton alle jääminen on hyvin tyypillinen syy sille, että sorsanpoikasia tuodaan sairaalaan. Tällä hetkellä sorsaorpoja majailee siellä kolmisenkymmentä.
Sorsanpoikaset pysyvät sairaalassa, kunnes ne oppivat lentämään. Silloin ne rengastetaan ja päästetään luontoon.
Helenius arvelee, että tämä sorsapoikue palaa luontoon parin kuukauden päästä.
Kvist kiittelee tilanteessa eri suunnista saamaansa apua ja ohjeistusta. Sorsien pelastamisessa auttoivat muun muassa pelastuslaitos ja Helsingin eläinsuojeluyhdistys.
Kaiken kaikkiaan Kvist arvelee olleensa sorsien luona kahdesta kolmeen tuntia. Iltapäivän suunnitelmat menivät siis uusiksi, ja hän joutui perumaan kaksi asiakastapaamista. Kvistille oli selvää, että auttamaan täytyy jäädä.
Samaa mieltä ovat myös lakikirjat. Eläin- ja luonnonsuojelulain mukaan sairasta, vahingoittunutta tai muuten avutonta luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan.
Vaikka sorsapoikueen tarina päättyi suhteellisen onnellisesti, Kvistiä turhauttaa ja ihmetyttää sorsaemon yli ajaneen autoilijan toiminta.
”Ymmärrän, että ei voi tehdä äkkijarrutuksia, mutta Vihdintiellä ajetaan kuuttakymppiä eivätkä sorsat ilmesty tielle yhtäkkiä. Poikaset menettivät kuitenkin emonsa.”
