HS Helsinki | Tältä näyttää Hakaniemen uusitussa kauppahallissa – Värimaailma pistää silmään

HS vieraili uudistetussa Hakaniemen kauppahallissa. Vanhasta ei ole jäljellä paljoakaan. Värimaailma on sama kuin alkuperäisessä rakennuksessa.

Viimeistään kellarikerrokseen, ja sen alla sijaitsevaan toiseen kellarikerrokseen laskeuduttua tajuaa olevansa rakennuksessa, joka on kuin valtava kone. Hakaniemen kauppahallin viisivuotinen remontti alkaa olla lopputarkastusta vaille valmis.

”Pohjarakennus ja maanalainen huoltopiha olivat haastavimmat hommat. Purettiin vanhat puupaalut pois ja korvattiin ne teräsputkipaaluilla”, kohteen vastaava työnjohtaja, rakennusmestari Riku Koponen Helsingin kaupungin rakentamispalveluliikelaitoksesta (Stara) kertoo.

Stara on peruskorjauksen pääurakoitsija. Koponen esittelee paperiarkkia, johon hän on kirjannut työmaan numeroita. Ne kertovat aika paljon kohteen laajuudesta: 460 aliurakoitsijaa, 1 780 työntekijää, 48 eri kansallisuutta.

Tiistaina työmaalla oli Koposen arvion mukaan enää noin 60 rakentajaa. Suurimmat työt oli tehty, meneillään oli hienosäätö, jota modernilla talotekniikalla täytetyssä hallissa näytti riittävän. Kohteen lopputarkastus on 5. huhtikuuta.

”Avajaispäivää en uskalla vielä mennä sanomaan, kun lopputarkastuskin on vielä tekemättä”, Kaupunkitilat-yhtiön toimitusjohtaja Peggy Bauer sanoo.

Kaupunkitilat oy on Helsingin kaupungin yhtiö, joka syntyi vuonna 2021, kun Helsinki fuusioi Tukkutorin ja Helsingin Leijona - yhtiöt.

Tukkutorin myötä yhtiön hallintaan siirtyivät hallien, torien ja Teurastamon lisäksi Sörnäisten tukkualue, Vihertukkutori, Pakastamo ja pienehköjä myyntitoreja ja -aukioita. Helsingin Leijona oy vastasi Helsingin keskustan Torikorttelit-alueen toiminnasta.

Byrokratiat sivuun. siirrytään juhlalauseisiin: ”Tämä on arvokas historiallinen rakennus, siksikin talotekniikka ja kaikki muu on tehty viimeisen päälle”, Bauer sanoo.

Arkkitehti Einar Flinckenbergin suunnittelema Hakaniemen kauppahalli avattiin kesällä 1914. Hallia juhlittiin Euroopan suurimpana ja moderneimpana. Peruskorjauksen jälkeä katsoessa on valmis uskomaan, että se on ainakin Euroopan, jos ei maailman modernein jälleen.

Rakennus on suojeltu ankarimmalla sr1-merkinnällä. Muutostöitä on valvonut Helsingin kaupunginmuseo. Tilat ovat kauttaaltaan valoisia, ja niiden pääväri on valkoinen. Niin se oli Hakaniemen kauppahallin valmistuttua alun perinkin, vuotta vaille 110 vuotta sitten.

”Se loi mielikuvan puhtaudesta ja hygieenisyydestä, aikana 1900-luvun alussa, kun vaikkapa lapsikuolleisuus oli suurta”, Bauer sanoo.

Monesti ankarasti sisätiloiltaankin suojeltujen vanhojen arvorakennusten täysremonteissa paljon tilaa vaativa talotekniikan koneisto sijoitetaan ullakolle hirsisten kattotuolien seuraksi.

Hakaniemen kauppahallin peruskorjauksessa on tehty toisin: lämmön, veden, ilman, sähkön ja rakennusautomaation ohjauskeskukset ja johtimet, piuhat, putket ja muu infrastruktuuri on suurimmalta osin sijoitettu talon alle rakennettuun kokonaan uuteen kellarikerrokseen.

On kehuttava: insinööritaidon viimeisimpiä lvis-innovaatioita on vaikea erottaa sisätilojen rakenteissa: ”On porattu ja roilottu paljon”, Riku Koponen sanoo. Olenko erottavinani hänen lauseensa perässä lyhyen mutta raskaan huokauksen?

Roilottu?

”Niin, roilottu.”

Rakennusalaa tuntemattomille kerrottakoon, että alan sanastossa roilolla tarkoitetaan ”rakennusosaan yhtä tai muutamaa putkea tai kaapelia varten jätettyä uramaista johtotietä, joka peitetään asentamisen jälkeen laastilla tms.”

Yksi talotekninen uudistus liittyy juuri Peggy Bauerin mainitsemaan hygieenisyyteen: rakennukseen on johdettu kaukokylmä, jota hyödynnetään elintarvikkeita myyvien kauppiaiden säilytystiloissa, varastoissa ja ylipäänsä kylmäketjun ylläpidossa.

Kauppiasvuokralaisten ja heidän henkilökuntansa sosiaalitilat pukukoppeineen suihkuineen ovat nekin uusissa kellaritiloissa. Ilman, lämmön ja kylmän pumppukoneistot kiiltävät uutuuttaan ja puhtauttaan.

”Kaksisataa koppia”, Koponen ynnää kauppahallin henkilökunnan vaatekaappien määrän.

Erityisen ylpeä – kaiken muun ohessa – Riku Koponen vaikuttaa olevan juuri maanalaisista uusista tiloista. Ei ihme, sillä niiden eteen on tehty todella paljon työtä. Moni ongelma ratkesi, kun rakennustarkastus antoi option rakentaa alaspäin.

”Ullakolle rakentaminen oli mahdotonta. Se on kauttaaltaan suojeltu”, Koponen toteaa.

Entä mitä arkeologisia arvoesineitä alaspäin kaivettaessa vanhasta Helsingistä nousi esiin?

”Savea. Vanhoja viinapulloja ja joku kenkärohjo.”

Maanalainen logistiikkahalli loksauttaa valtavuudessaan suun auki. Ei tarvitse enää tavarantoimittajien pelätä sakkolappuja torilla tai ympäristön kaduilla, kun lastausautot rekat mukaan lukien mahtuvat ajamaan sisään halliin Hakaniemen torikadun ja Miina Sillanpää kadun suunnasta.

Riku Koponen esittelee laskelmiaan remontin maansiirrosta ja käytetyistä materiaaleista. Numerot puhukoot puolestaan: kohteen ala 5 000 neliömetriä, kaivumaata 4 000 kuutiota, terästä 460 000 kiloa, 3 018 metriä teräsputkipaaluja, 2 000 kuutiota betonia valettuna 140 kertaa, porapaaluja 2 000 metriä, sementtiä noin 1 642 tonnia.

Numerot sikseen. Työnjohtaja Riku Koponen ja toimitusjohtaja Peggy Bauer ovat selvästi jättäneet työmaan esittelyssä sokerit pohjalle. Sen miksi tätä kaikkea ylipäänsä tehdään: ihmisille.

Huippumoderni teknologia synnyttää vaikutelman kauppahallista valtavana koneena, mutta maanalaiset uudet logistiset yhteydet ovat sitä, mistä tässä kaikessa pohjimmiltaan on kyse: palveluyhteiskunnasta.

Tämä selviää, kun saavutaan koneen alimman kerroksen ulko-ovesta Hakaniemen pari vuotta sitten remontoituna valmistuneelle metroasemalle, josta on pääsy hissillä suoraan kauppahallin myymälöille.

Toimitusjohtaja Peggy Bauer kiteyttää tuliterän palvelukoneen yhden arkisimmista seurannaisvaikutuksista: ”Kassit tulee ja menee mukavasti metroaseman ja hallin väliä. Ei välttämättä tarvitse enää tulla autolla.”

Oikaisu 30.3. kello 8.53: Korjattu Kaupunkitilat-yhtiön toimitusjohtajan nimen kirjoitusasuksi Peggy Bauer.