Kari Ennola pelasti jumiin jääneen hirvenvasan Houtskarissa. Vasa oli noussut jaloilleen pelastusoperaation jälkeen melko nopeasti ja juossut takaisin lähimetsään.
Viimekesäinen hirvenvasa oli jäänyt puun alle Houtskarissa. Kari Ennola pelasti eläimen, joka virkosi jaloilleen nopeasti. Kuva: Kari Ennola
Minna Salakari HS
Kaksi viikkoa sitten Kari Ennola oli melontaretkellä saaristossa, Houtskarin saaressa. Varhain aamulla Ennola suuntasi valokuvaamaan maisemia, kun hän huomasi jotain erikoista: pieni hirvieläin makasi katkenneen puunoksan alla.
Ennolalla tuli eläimen koon vuoksi aluksi mielikuva valkohäntäkauriista, mutta hyvin pian selvisi, että kyseessä oli hirvenvasa.
Retkeilyä harrastava ja seikkailukasvattajana toimiva Ennola ei jäänyt toimettomaksi, vaan riensi välittömästi auttamaan kaatuneen puunoksan alle jumiin jäänyttä eläintä. Eläin näytti ensi vilkaisulta kuolleelta, mutta Ennola huomasi nopeasti vasan hengittävän.
”Hirvenvasa oli kaulastaan puristuksissa. Puu ei kuristanut sitä, vaan se esti vasan irti pääsemisen”, Ennola kertoo.
Hänen mukaansa vasa oli itse yrittänyt rimpuilla jaloillaan irti puunrungon alta siinä kuitenkaan onnistumatta.
Ennola onnistui vapauttamaan vasan kiertämällä käppyräistä tervalepän oksaa vahingoittamatta eläintä.
Hän tutki hirvenvasaa eikä havainnut tässä muita vaurioita kuin pienen karvattoman laikun selässä. Vasa makoili irrottamisoperaation jälkeen aloillaan, mutta sitten se nousi melko nopeasti jaloilleen ja juoksi takaisin lähimetsään.
Ennola pohtii, että hirvenvasa ei ole voinut itse kaataa tai katkaista paksuhkoa puunoksaa. Syypäänä onnettomuuteen voi olla esimerkiksi puuskittainen ja kova tuuli, jonka voimasta oksa on pudonnut suoraan vasan päälle.
”Ihan uskomattomaltahan tämä kuulostaa, mutta muuta selitystä en tälle keksi.”
Ennola uskoo, että puun alle jumiin jääneellä hirvenvasalla on vielä hyvät edellytykset selviytyä luonnossa, vaikka pelastetut hirvieläimet kestävät yleensä huonosti stressiä.
Ennola kertoo seuranneensa etäältä vasan virkoamista ja metsään lähtöä.
”Pidin etäisyyttä, jottei vasalle tulisi ylimääräistä stressiä.”
Ennolan mukaan eläin oli viime kesän hirvenvasa. Se oli kooltaan liian pieni täysi-ikäiseksi, ja vasan ruumiinrakennekaan ei vielä ollut aikuisen.
Nuorilla hirvillä on tapana koikkelehtia yksin. Loppukevät ja alkukesä ovat otollisinta aikaa seikkailuille, sillä hirviemät alkavat vähitellen hätistelemään edellisen vuoden vasojaan muuttamaan omilleen, pois seuraavien, kevätkesällä syntyvien, vasojen alta.
Haluatko lisää luettavaa Turun seudulta? Tilaa HS Turun uutiskirje täältä.
