HS Turku | Turkulainen Rose Bagheri joutui poliisin puhutteluun, koska käytti huulikiiltoa – Enää hän ei aio olla hiljaa Iranin tapahtumista

Turussa järjestettiin torstaina mielenilmaus, jolla haluttiin osoittaa tukea Iranin protesteille.

”Nainen, elämä, vapaus.”

Niin luki kyltissä, jota kannettiin Tuomiokirkolta matkaan lähteneessä kulkueessa. Mielenilmaus järjestettiin tuen osoittamiseksi Iranin protesteille. Ne saivat alkunsa, kun 22-vuotias kurdinainen Mahsa Amini kuoli siveyspoliisin pidätettyä hänet väärin puetun hijab-huivin takia.

Kulkueessa oli mukana myös 32-vuotias turkulainen Rose Bagheri. Hän ei voi olla hiljaa, koska ei halua, että siveyspoliisin toiminta hyväksytään.

”Vaadimme länsimailta toimia asian suhteen. Koen sen niin, että se on ainoa asia, mitä me voimme tällä hetkellä tehdä. Antaa äänemme ihmisille siellä. Mitä se sitten ikinä onkaan, kaduille menemistä vai tietoisuuden levittämistä”, Bagheri sanoo.

Tilintarkastusassistenttina työskentelevä Bagheri on tullut Suomeen kiintiöpakolaisena ollessaan kuuden viikon ikäinen.

Hän kävi tapaamassa Iraniin jääneitä sukulaisiaan ensimmäisen kerran vasta 12-vuotiaana. Bagherille haettiin Iranin suurlähetystön kautta passi ja kansalaisuus, jotta hän sai matkustaa Iraniin.

”Iranin kansalaisuus herättää minussa ristiriitaisia ajatuksia. Ilman sitä en voi olla tekemisissä sukulaisteni kanssa , mutta samaan aikaan tuntuu todella absurdilta olla kahden täysin ääripäässä olevan maan kansalainen”, Bagheri sanoo.

Bagheri on itse joutunut muutamia kertoja ”moraalipoliisin” puhutteluun. Kerran syynä olivat punainen huivi sekä liikaa käsivartta paljastavat hihat, toisella kerralla huulikiilto muuten meikittömillä kasvoilla. Hän on pelastautunut tilanteista esittämällä turistia. Hän sanoo, että Iranissa ei voi puolustaa itseään.

"Siellä sä et voi sanoa mitään, sun on oltava hiljaa, koska muuten seuraa pidätys. Tässä Masha Aminin kohtalossa me olemme nähneet, mitä siitä voi pahimmillaan seurata”, Bagheri sanoo.

Siitä on liki 15 vuotta, kun Bagheri on viimeksi käynyt Iranissa.

”En vaan pysty enää. Ei tuommoista pysty katsomaan.”

Kääntäjä ja tulkki Shiva Haghdoust, 49, on Iranin kurdi. Hänellä on omakohtaista kokemusta naisten tiukasta valvonnasta Iranissa. Hän lähti maasta ollessaan 20-vuotias.

Hänen sukulaisistaan suurin osa asuu edelleen Iranissa.

”20 vuotta kesti ennen kuin uskalsin palata takaisin.”

Hän meni käymään Iranissa lastensa vuoksi, sillä hän halusi lastensa näkevän vanhempiensa juuret ja kotimaan. Haghdoust kertoo, että jos hänellä ei olisi lapsia, hän tuskin olisi enää lähtenyt takaisin. Hän sanoo, että väkivaltaisuutta on ollut iranilaisessa yhteiskunnassa jo pitkään ja korostaa, ettei asia ole uusi.

”Se tilanne mikä Iranissa on ollut jo 43 vuoden ajan, on tosi synkkä”, Haghdoust sanoo.

Haghdoust lähti itse Iranista samojen asioiden vuoksi, joiden takia nyt protestoidaan. Hän sanoo, että hänestä Iranissa oli todella ahdistavaa asua.

"Ihan pienestä asti, kun pakotettiin käyttämään hijabia, en millään voinut hyväksyä sitä. En koskaan hyväksynyt. En ymmärtänyt sen merkitystä. Naisilla ei ole mitään arvoa, vaikka naiset tekevät paljon enemmän töitä yhteiskunnassa verrattuna miehiin.”

Hän vastustaa hijab-pakkoa.

”Haluan korostaa, että en vastusta uskontoa. Haluan, että ihmiset valitsisivat itse, mitä tahtovat.”

Pakottamisesta ei tule koskaan mitään, hän toteaa.

Haghdoust ei ole koskaan joutunut itse tekemisiin poliisin kanssa, mutta on nähnyt ihmisten juoksevan poliisia karkuun sekä todistanut pidätyksiä.

”Kun näet sen omin silmin, se aiheuttaa kovia pelkoja. Vaikka ei ehkä suoraan koske sinua, mutta kun näet, sekin on trauma.”

Hän sanoo, että ”pelko on aina kaduilla läsnä”.

Bagheri sanoo, että nuoret naiset Iranissa ovat ihan samanlaisia kuin Suomessakin ja se tekee asiasta raskaan.

”He käyttävät yhtä paljon somea kuin me, he tietävät mitä maailmalla tapahtuu, mitä muualla on ja mistä kaikesta he jäävät paitsi. He eivät saa pukeutua miten he haluavat, eiväthän naiset edes saa laulaa siellä julkisesti. He eivät voi mennä ulos rannalle uimaan tai ottamaan aurinkoa. Kaikki tällainen on kielletty.”

Bagheri sanoo, että Mahsa Aminin tapaus herätti hänessä ensin suurta raivoa.

Viimeisten neljän päivän aikana hän ei ole enää pystynyt katsomaan videoita Iranin protesteista, koska ne vain itkettävät häntä.

"Ehkä itkettää ne vanhemmat, jotka joutuvat hautaamaan lapsiaan, jotka ovat kuolleet kadulle. Se on ihan järkyttävää, että ensin kasvatat lasta ja sitten hänet tapetaan kadulle.”

Bagheri sanoo, että moni iranilainen on menettänyt unensa ja ruokahalunsa, koska he ovat niin huolissaan siitä, mitä perheelle Iranissa kuuluu.

”Yksi mun ystävä tietää, että hänen siskonsa ovat siellä kaduilla mellastamassa. Joka hetki hän pelkää sitä, että kuoleeko joku hänen siskoistaan sinne kaduille ja mitä tulee tapahtumaan."

Haghdoust sanoo, että toisaalta tilanne on yhdistänyt iranilaisia. Hän on huolissaan siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Hän toivoo, että protestointi jatkuu.

"Jos ihmiset nyt hiljentyvät, jos tämä loppuu tähän, siitä seuraa varmasti paljon vakavampia asioita”, Haghdoust sanoo.

Mielenosoituksissa on pidätetty yli tuhat ihmistä. Haghdoust pelkää, että pidätettyjä ihmisiä aletaan tappaa.

Bagheri kuvaa olonsa olevan voimaton, hän haluaisi tehdä enemmän.

"Varmasti moni muukin iranilainen haluaisi osallistua näihin marsseihin ja kulkueisiin, mutta pelkää esimerkiksi oman perheensä puolesta siellä Iranissa. Ja myös minä pelkään. Olen jo antanut julkisesti kasvoni ja nimeni tälle ja näille kaikille tapahtumille täällä Turussa.”

Hän sanoo, että on selvää, että niin kauan kuin sama hallinto on vallassa, hänellä ei ole Iraniin mitään asiaa.

”Tulisin todennäköisesti suoraan lentokentällä pidätetyksi.”

Bagheri pelkää, että tärkeä asia unohdetaan nopeasti ja haluaa pitää asiaa esillä.

”Tässä ei ole kyse huivista, hijabista, islamin uskosta, vaan tässä on nimenomaan kyse naisten oikeuksista ja siitä epäoikeudenmukaisuudesta ja ylipäätään ihmisoikeuksista.”

Oikaisu 1. lokakuuta kello 13.17: Otsikossa ilmaistiin alun perin virheellisesti, että Iran olisi Rose Bagherin synnyinmaa.