Merimetsot ovat tulleet pysyvästi Suomen rannikoille pesimään. Suojeltujen lintujen vaikutukset näkyvät eri tavoin, samoin kuin vahvistuneen hyljekannan.
Loukkeenkarin saari on Mynälahdella Pikisaaren uimarannan edustalla. Saari on Saaristomerellä Maskun Askaisissa. Saarelle on alkanut pesiä merimetsoyhdyskunta. Mustia lintuja lentelee kimmeltävän meren yllä.
Toistaiseksi Loukkeenkarin puut ovat pystyssä, mutta merimetsojen pitempiaikainen viihtyminen saarella saa puut kuolemaan.
Merimetsoyhdyskuntia on Saaristomerelle syntynyt muuallekin ja niiden vaikutukset näkyvät. Lintujen valkoiseksi ulostamat luodot ja saaret näkyvät kauas ja kesällä niiltä leviää myös löyhkää.
Suomessa oli viime vuonna noin 25 000 pesivää merimetsoparia. Se tarkoittaa 50 000 lintua. Lukuun voi vielä lisätä pesimättömät nuoret linnut.
Mynälahtea pidetään yhtenä tärkeimpänä Saaristomeren kuhan lisääntymisalueena. Airisto-Velkuan kalatalousalueen toiminnanjohtaja Timo Saarinen on huolissaan, sillä merimetsoja pesii nyt Loukkeenkarin lisäksi muuallakin lahden alueella.
– Tilanne on aika todella paha. Loukkeenkarista kuutisen kilometriä lounaaseen Aukkoletolla on myös uusi kolonia. Vepsän saaren viereen Airistolle saatiin merimetsoyhdyskunta jo viime vuonna.
Kutuaikaan uroskuhat jäävät vartioimaan mätikuoppaa ja Saarinen epäilee niiden olevan helppo saalis merimetsoille, joiden kurkusta mahtuu solahtamaan yli neljäkymmentäsenttinenkin kuha. Myöhemmin merialueella on runsaasti kuhan ja ahvenen poikasia ja niiden määrän hupeneminen huomataan viiveellä.
Kalatalousalueella on ely-keskuksen lupa hävittää merimetsojen pesiä, mutta lupaan sisältyy ehto, joka käytännössä tekee pesinnän estämisen mahdottomaksi lintujen pesimisaikaina.
– Meillä on lupa poistaa pesät. Mutta emme saa nousta maihin, jos samalla saarella pesii muita lajeja ja jos siellä on muita lintuja. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että meillä ei lupaa ole, Timo Saarinen toteaa.
Airistolla silakan rysäkalastus loppui muutama vuosi sitten, kun merimetsot tyhjensivät pyydyksiä. Kalastaja kyllästyi ylläpitämään lintujen ruokintapaikkaa.
Merimetsot päivystävät kalankasvattamoilla
Pyhämaan kalasatamassa eteläisen Selkämeren tuntumassa on Rantamaan kalankasvattamon kirjolohia odottamassa siirtoa merelle. Tuulet ovat toistaiseksi estäneet ulompana merellä olevan laitoksen viimeistelytyöt.
Kalankasvattaja Jukka Rantamaa on jatkamassa isänsä töitä ja vaihtamassa insinöörin hommat merellisiin maisemiin, joihin hän on tottunut vuosien varrella. Insinöörin osaamisesta on hyötyä, kun laitosten päälle on joutunut suunnittelemaan entistä tehokkaampia suojaverkkoja.
Aluksi murheena olivat hylkeet, jotka nyt on saatu estettyä vahvemmilla suojaverkoilla. Lokkien aiheuttaman riesan jälkeen tulivat merimetsot.
Aikaisemmin ei Rantamaan mukaan tarvittu minkäänlaisia lintusuojaverkkoja lohenkasvatuslaitoksille. Kun merimetsot alkoivat lisääntyä, niitä näkyi kymmenittäin altailla.
– Merimetso on hyvä esimerkki kehittyvästä haitasta, Rantamaa sanoo.
Rantamaat lisäsivät suojaverkkojen kannatuspukin nostetta ja verkko pysyi ylhäällä. Seurasi uusi vaihe merimetsojen oppimistiellä.
– Nyt kun verkko on asetettu niin hyvin kuin voi ja kudottu reunoilta kiinni, etteivät linnut pääse ryömimään sen alta, niin linnut ovat oppineet istumaan pienellä joukolla yhteen kohtaan suojaverkkoa ja painamaan sen alas. Ja taas on pääsy kaloihin.
Merimetsot eivät enää ryntäile kalojen perään vaan odottavat hiljaa, että kirjolohet nousevat kassin pohjalta helpommin napattavaksi.
Suojaverkkoja pitää kiristää äärimmilleen, ettei tämä onnistuisi. Haitat eivät ole pelkästään menetettyjä kaloja. Lintujen häiritsemät kirjolohet lopettavat myös syömisen ja kasvamisen.
Poikasaltailta merimetsot ovat verottaneet tuntuvasti kaloja. Rantamaa laskeskelee tappioita tulleen reilusti.
– Viimeisten kahden vuoden ajalta puhutaan massiivisista haitoista. Menetykset ovat kymmeniätuhansia kaloja, mitä merimetsot ovat verottaneet meidän poikaslaitoksiltamme.
Yrityksen kalankasvatuslaitokset ovat kaukana merellä ja niillä pitää käydä päivittäin antamassa kaloille ravintoa, sillä automaattiruokinta ei avomerellä onnistu. Tällöin laitoksilla päivystävät merimetsot lähtevät hetkeksi pois, mutta laajempi häirintä vaatisi luvan ja olisi myös melko työlästä.
Hylkeitä on entistä enemmän
Luonnonvarakeskuksen ja muiden tutkimuslaitosten lentolaskennoissa havaittiin koko Itämeren alueella vajaat 37 000 harmaahyljettä. Halli on selvästi yleisin hyljelaji ja Suomen merialueella Lounaissaaristossa harmaahylkeitä nähtiin 15 000 vuoden 2022 laskennoissa.
Kun havainnot perustuvat nähtyihin hylkeisiin, niin kanta on todennäköisesti suurempi, sillä osa hylkeistä on yleensä pinnan alla, kun lentolaskentaa tehdään.
Saaristomerellä hylkeitä ui aivan rannikon tuntumassa esimerkiksi Turun kaupungin vesialueilla. Kalastajat ovat huomanneet tämän. Yksi harvoista Turun lähistöllä ammatikseen kalastavista on turkulainen Mika Elo.
– Silloin kun hylje käy syömässä verkoista, niin siinä on yleensä jäljet. Verkossa on joko lahnanpäitä tai kalanpäitä ja reikiä. Sitten siinä on alapaula mennyt yläpaulan ympäri monta kertaa, kun hylje riepottelee sitä.
Hylkeiden läsnäolo myös karkottaa kalat ja sekoittaa kalaparvet. Verkkokalastus on vaikeaa ja vaihtoehtoisia kalavesiä ei aina ole saatavilla. Saaliit vaihtelevat huomattavasti, sillä hintavia hylkeenkestäviä rysiä ei ole kaikilla käytössä.
– Hylkeillä ei ole edes luontaisia vihollisia, joten ne saavat lisääntyä melko rauhassa. Merimetsoja verottavat nykyään merikotkat, jotka ovat alkaneet käyttää merimetsoja ravinnokseen, kalastaja Mika Elo sanoo.
Toiminnanjohtaja Timo Saarinen kertoo, että hylkeitä on ammuttu pyydysten lähettyviltä useita kymmeniä. Siitä on kuitenkin vain lyhytaikainen hyöty.
– Etelä-Airistolla on hyljeyhdyskunta. Siellä on useita kymmeniä hylkeitä jatkuvasti. Kustavissa on hylkeiden suojelualue. Hylje ui päivässä sata kilometriä, eli sieltä tulee jatkuvalla syötöllä.
Saarinen ei pidä harmaahyljettä kovin uhanalaisena lajina ainakaan Saaristomerellä.
– Se on niin kuin merimetsokin. Upeita eläimiä molemmat, mutta molempia on liikaa ja väärässä paikassa.
Katso Yle Areenasta: Merimetsopopulaation harvennus Raumalla jää vajaaksi
