Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Ilari Kallio, 19, harkitsee äänestävänsä taktisesti – tutkija: “En mitenkään suosittele”

Sadat ihmiset kertoivat Ylelle harkitsevansa taktikoimista eduskuntavaaleissa. Syitä on monia.

Espoolainen Ilari Kallio, 19, puntaroi yhä, äänestääkö taktisesti vai ei. Molempiin ratkaisuihin olisi perustelunsa, hän ajattelee. Video: Ronnie Holmberg, Paulus Markkula / Yle.

Espoolainen Ilari Kallio, 19, äänestää ensimmäisissä eduskuntavaaleissaan vasta vaalipäivänä. Äänestyspäätös on jäänyt viime tippaan, sillä hän arpoo kahden vaihtoehdon välillä: äänestääkö sitä puoluetta, jota oikeasti kannattaa, vai äänestääkö taktisesti.

– Eduskunnassa eniten väliä on sillä, kuka muodostaa hallituksen. Jos haluat vaikuttaa hallitukseen, oman suosikkipuolueen äänestäminen ei ole paras keino, Kallio selittää harkintansa syitä.

Kallio ei ole pohdinnassaan yksin. Yle kysyi verkkosivuillaan lukijoilta, harkitsevatko he äänestävänsä eduskuntavaaleissa jotain muuta kuin suosikkipuoluettaan. Vastauksia tuli yli 300, ja suurin osa kertoi harkitsevansa taktikoimista. Tähän juttuun on haastateltu erikseen muutamia vastaajista.

Oulun yliopiston professori Erkki Karvonen ja Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Theodora Helimäki arvioivat, että hyvin luultavasti näissä vaaleissa taktikointi on aiempaa yleisempää. Taktikoinnista on ainakin puhuttu paljon.

– Uskoisin, että aika moni harkitsee sitä, kun on näin tasainen kärki gallupeissa. Jokainen ääni voi ratkaista voittajan, Karvonen sanoo.

Ihmisten syyt taktikoida vaihtelevat, mutta yksi perustelu toistuu: äänestäminen jotakin vastaan. Theodora Helimäki sanoo, että se onkin taktisen äänestämisen ytimessä.

Asiantuntijat: Ajatus taktikoinnista on isojen puolueiden luotsaamaa ja ajaa niiden etua

Konneveteläisellä Matti Hytölällä, 56, taktisen äänestämisen tarkoituksena on estää SDP:tä pääsemästä hallitukseen.

– Vaikka olen kokoomuksen jäsen ja vastuullisessa tehtävässä paikallisyhdistyksessä, päätin äänestää perussuomalaisia. Haluan varmistaa, että Suomeen tulee oikeistolainen hallitus, Hytölä perustelee haastattelussa.

Suurin osa niistä, jotka kertoivat Ylelle äänestävänsä taktisesti, haluavat nimenomaan vaikuttaa siihen, mikä on suurin hallituspuolue. Theodora Helimäen mukaan tällä hetkellä puhe suurimman puolueen merkityksestä pääministeripuolueena on ylikorostunut, sillä suurimman puolueen asema ei takaa mitään muuta kuin hallitusneuvotteluiden aloittamisen.

Hyvin usein toistuva kuvio Ylelle tulleissa vastauksissa oli, että vastaaja kannatti keskikokoista puoluetta, yleensä vihreitä tai vasemmistoliittoa, ja aikoi silti äänestää SDP:tä, jotta se pääsisi suurimmaksi puolueeksi.

Theodora Helimäki ja Erkki Karvonen arvelevat, että tämä onkin yleisin taktikoinnin muoto.

– Puolueet ovat niin lähellä toisiaan, että äänestäjä ei välttämättä äänestä omia intressejään vastaan, Helimäki sanoo.

Moni vihreiden ja vasemmiston kannattaja perusteli SDP:n äänestämisen harkitsemista sillä, että ei halua hallitukseen perussuomalaisia, jotkut eivät myöskään kokoomusta.

Karvosen mukaan näiden puolueiden kannattajista osa kokee perussuomalaisten ideologian täysin omalleen vastakkaisena. Hänestä tämä kertoo siitä, että Suomessa on ainakin näissä vaaleissa havaittavissa suhteellisen selvät blokit.

Ketkä hyötyvät blokkiajattelusta ja siitä, että taktisesta äänestämisestä puhutaan ja jotkut ehkä päätyvät siihen? Asiantuntijoilla on selvä vastaus: suuret puolueet ja etenkin SDP.

– Tämä keskustelu on isojen puolueiden luotsaamaa ja ajaa niiden etua. Ne puhuvat pääministeripuolueesta ja tietävät, että siitä on heille etua, Helimäki sanoo.

Meneekö ääni pienelle täysin hukkaan?

Kärsijöinä taktisesta äänestämisestä ovat pienet ja keskisuuretkin puolueet.

Yle kysyi pienpuolueista Suomen Kommunistiselta puolueelta, Feministipuolueelta ja Liberaaleilta, miten taktikointi niihin vaikuttaa. Nämä puolueet nousivat esiin useammassa kuin yhdessä vastauksessa, jossa äänestäjä kertoi mahdollisesti äänestävänsä muuta puoluetta, vaikka kannattikin jotain edellä mainituista.

Kaikissa näissä puolueissa tunnistettin, että osa puolueen kannattajista ei uskalla äänestää puoluettaan, koska pelkää sen olevan turhaa.

Esimerkiksi Uudenmaan vaalipiirissä äänestävä helsinkiläinen Joa Jurvanen, 27, ei äänestä suosikkipuoluettaan – eikä ole äänestänyt aiemminkaan. Syy on se, että se ei ole yltänyt eduskuntaan, eikä Jurvanen usko tilanteen lähiaikoina muuttuvan.

– Onneksi on toinen puolue, joka ajaa hyvin samantyyppisiä asioita, joten minulla on mahdollisuus äänestää sitä ja saada ehdokas läpi.

Lahtelainen Heli Niityaho, 35, on aiemmin äänestänyt yhtä suurista puolueista, vaikka oikeasti hän kannattaa pienpuoluetta. Näissä vaaleissa hän päätti toimia toisin.

– Äänestin kuitenkin sydämellä. Perussuomalaisetkin joskus tulivat tyhjästä, ja samoin vihreät sitä aiemmin. En usko, että nyt tulee vastaavia suuria muutoksia, mutta jostain on aloitettava.

Pelko oman puolueen rannalle jäämisestä ja siten äänen ”tuhlaamisesta” oli monella sellaisellakin, joka kannatti eduskuntapuoluetta mutta äänesti pienessä vaalipiirissä, esimerkiksi Vaasan tai Lapin vaalipiirissä. Näissä vaalipiireissä ei esimerkiksi vihreillä ole tällä hetkellä yhtään istuvaa kansanedustajaa. Jotkut kertoivatkin Ylelle, että he eivät aio äänestää suosikkipuoluettaan, koska eivät usko tilanteen muuttuvan.

Theodora Helimäki sanoo ymmärtävänsä tämän perustelun. Kuitenkin ongelma on, että taktikointi voi kostautua. Esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa vihreiden Riikka Karppinen pääsi Lapista yhdeksän äänen päähän eduskuntapaikasta. On mahdotonta tietää, kuinka moni jätti äänestämättä vihreitä vain koska oli varma, että puolueella ei ole mahdollisuutta paikkaan vaalipiirissä.

Ongelma: Taktikointi on todella vaikeaa

Mutta kannattaako taktikointi tutkijoiden mielestä?

Erkki Karvonen ei halua suoraan neuvoa. Hän kuitenkin toteaa, että jos aikoo taktikoida, kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ketkä ovat oman vaalipiirin todennäköisesti viimeisinä läpi menevät ehdokkaat eli kenen läpipääsy tai putoaminen on vaakalaudalla.

Theodora Helimäen kanta sen sijaan on selvä: hänestä äänestäjän ei kannata taktikoida.

– En mitenkään suosittele strategista äänestämistä. Monipuoluejärjestelmässä on niin monta muuttujaa ja vielä vaalipiirikohtaisia muuttujia, että on todella hankala taktikoida niin sanotusti oikein.

Helimäen mukaan taktikoiminen voi pahimmillaan kostautua ja hyödyttää puoluetta, jota vastaan äänestäjä yrittää taktikoida. Näin käy ainakin silloin, jos äänestää oman suosikkipuolueensa sijaan jotain isoa puoluetta ja oma suosikkipuolue menettää paikan. Tällöin tilalle voi nousta edustaja juuri siitä puolueesta, jonka menestystä äänestäjä yrittää haitata.

Myös Ilari Kallio on pohtinut sitä, pystyykö hän ottamaan huomioon kaiken niin hyvin, että taktinen äänestäminen olisi riskin arvoista.

Ilari Kallio seisoo ikkunan edessä.
Ilari Kallio pohtii yhä, äänestääkö taktisesti vai suosikkipuoluettaan. Kuva: Ronnie Holmberg / Yle

– Jotta voisi äänestää taktisesti oikein, pitäisi tietää ihan uskomattoman tarkasti, miten paikat tulevat menemään. Se on vaikeaa, enkä oikein itsekään usko itseeni siinä.

Oletko sinä harkinnut taktikoimista vaaleissa? Voit osallistua keskusteluun 2. huhtikuuta kello 23:een saakka.