Jääkiekko | Tulikuuma HIFK kaatoi sarjakärki Lukon ja venytti pisteputkeaan: ”Hyvin saatiin taisteltua nuo kolme pinnaa”

IFK:n pisteputki kasvoi jo 14 ottelun mittaiseksi. IFK on rakentanut nykyistä pidemmän pisteputken vain kerran: syksyllä 1979.

Lukko–HIFK 0–3

Jääkiekon Liigan kovavireisin joukkue Helsingin IFK venytti peräkkäisten otteluiden pisteputkensa jo 14 ottelun mittaiseksi, kun sarjakärki Lukko kaatui Raumalla 3–0.

”Hyvin saatiin taisteltua nuo kolme pinnaa. Meille nämä ovat tärkeitä loppukautta varten”, avausmaalin tehnyt Kristian Vesalainen iloitsi taisteluvoitosta.

Vesalainen osui jo reilun kolmen minuutin jälkeen Iiro Pakarisen laukomasta kiekosta, jonka Lukko-vahti Artjom Zagidulin torjui päin röyhkeän nousun tehnyttä hyökkääjää.

”Olen kuullut joskus sellaisen, että jos haluaa tehdä maalin, niin pitää mennä maalille eikä pitseriaan. Se oli sellainen. Se kimposi jostain vatsan kautta”, Vesalainen kertasi.

Pakarinen sai tilaa nousta ja laukoa, kun Juha Jääskä jätti hänelle kiekon siniviivan jälkeen ja pelasi puolustaja Samuli Piipposen ulos tilanteesta.

Maali oli IFK:ssa jatkavalle Vesalaiselle, 23, kauden yhdeksäs. Yksivuotinen jatkosopimus julkaistiin ennen ottelua yhtä aikaa C Morella ja Bättre folk -yhteisössä.

”Olen nauttinut olostani täällä. On ruvennut kulkemaan itselläkin ja olen saanut tehdä rauhassa hommia hyvän porukan ja hyvän valmennusjohdon kanssa”, hyökkääjä iloitsi.

IFK osui päätöserässä kahdesti, kun avausmaalin syöttänyt Pakarinen lapioi Otso Rantakarin laukoman kiekon sisään erän alussa vain viiden sekunnin ylivoimapelin jälkeen. Eetu Koivistoinen sinetöi loppuluvut päätöshetkillä tyhjään maaliin.

”Pystyimme luomaan vähän toiseenkin päähän. Lopussa puolustimme hyvin, eikä kuudella viittä vastaan päässyt yhtään pahaa laukausta maalille”, illan sankareihin kuulunut maalivahti Roope Taponen kertasi.

Kauden neljännen nollapelinsä torjunut Taponen, 21, venyi kiekon eteen 32 kertaa.

”Varsinkin toka erässä tuli paljon koppeja, mutta on tämä kivempaa näin kun tulee 32 vetoa kuin 12. Diggaan ainakin itse siitä enemmän”, hän sanoi.

IFK joutui toisessa erässä puolustuskannalle, mutta Taponen kiitteli ottelun jälkeen sitä, että joukkue hänen edessään puolusti hyvin keskustaa.

Nykyistä pidempään pisteputkeen IFK on kyennyt vain kerran. Se keräsi loka-marraskuussa 1979 pisteitä 16 ottelussa peräjälkeen voittamalla 13 ottelua ja pelaamalla kolme tasan.

Tuolloin HS kirjoitti marraskuisen Ilves-voiton jälkeen (HS 5.11.1979) voiman olevan IFK:n tavaramerkki. Joukkue ei hienostellut eikä pelissä ollut suurempaa hohtoa, mutta voimaa ja tahtoa löytyi sitäkin enemmän.

Vesalainen löytää samanlaisia elementtejä myös tämän päivän IFK:sta.

”Kovaa duunia ollaan tehty näiden pisteiden eteen, ja välillä ne on tullut vähän rikkonaisestikin, mutta ollaan kumminkin saatu raavittua vähän samaan tyyliin.”

Kun IFK viimeksi pelasi 14:nnen peräkkäisen pisteitä tuoneen ottelunsa, joukkueen kuvailtiin pelaavan hurmoksessa (HS 19.11.1979). Löytyykö sellaista nyky-IFK:sta?

”En tiedä, onko se hurmosta. Ehkä enemmänkin semmoista, että ollaan uskallettu alkaa pelata ja huomattu, että sitä kautta pystytään voittamaan ja kääntämään pelejä”, Taponen vastasi.

”Tässä on kuitenkin sen verran tiivis porukka, että meininki on ollut hyvä koko ajan. En sanoisi, että hurmos, mutta totta kai kaikilla on helpompi olla pisteputkessa.”

Edellisen kerran IFK jäi pisteittä juuri Lukkoa vastaan, kun se hävisi joulukuun 13. päivänä kotiottelunsa maalein 1–4.

IFK pääsee jahtaamaan jatkoa pisteputkelleen lauantaina kotihallissaan Liigan kolmospaikalla torstain jälkeen ollutta Tapparaa vastaan.