Jari Tervon kolumni | Äänestäminen on rauhanajan maanpuolustusta

Lipun pudottaminen uurnaan on rauhanajan maanpuolustusta, kirjoittaa kolumnissaan Jari Tervo.

Epäröin näitten eduskunta­vaalien alla. Tuskinpa sitä kannattaa vaivautua taas äänestämään. Se oli sitä samaa tautia, jolla monet perustelevat äänestämättömyyttään: mitäpä nyt yksi ääni merkitsee.

Se on kuitenkin ainoa ääneni. Enempää ei anneta kenellekään. Päätin etsiä neuvoa kirjallisuudesta. Luin Yhdistyneitten Kansakuntien kansainvälisen ja riippumattoman Ukraina-tutkintakomission pari viikkoa sitten julkaiseman raportin.

Se käsittelee Venäjän armeijan ukrainalaisiin siviileihin kohdistamaa väkivaltaa. Komissio löysi myös pienen määrän Ukrainan armeijan oikeudettomia väkivallantekoja. Ukraina on koko Venäjän hyökkäyksen ajan vastustanut sitä, että uhria mitataan samalla tikulla kuin miehittäjää.

Komissio vieraili eri puolilla Ukrainaa kahdeksan kertaa. Se haastatteli kuuttasataa ihmistä, joitten joukossa oli eloon jääneitä uhreja ja silminnäkijöitä. Raportti on tiivis ja viileä, kuten silmitöntä raakuutta käsittelevien kirjoitusten tuleekin olla.

Komissio keskittyi tutkimaan väkivallantekoja, jotka toistuivat ympäri Ukrainaa Venäjän miehittämillä alueilla, joista miehittäjä on sittemmin vetäytynyt. Tutkimusryhmä on kerännyt runsaasti dokumentteja pahoinpitelyistä, raiskauksista ja pikateloituksista. Venäjän joukot ampuivat myös sellaisia aseettomien ukrainalaisten siviilien autoja, joissa matkusti pelkkiä siviilejä ja jonka laseihin oli merkitty ”lapsia”.

Myös Mariupolin teatterin edustalle ja takapihalle oli maahan kirjoitettu venäjäksi suurin kirjaimin ”lapsia”. Se ei estänyt Venäjää pommittamasta teatteria maan tasalle. Venäjän armeijalle ”lapsia” merkitsee siis sotilaallista kohdetta.

Tämä armeija on murhaajalauma, vailla kaikkea kunniaa. Tämä on minun johtopäätökseni, ei komission.

Lapset ovat Venäjän armeijalle myös sotasaalista. Ukrainan mukaan yli vuoden mittaisen Venäjän hyökkäyksen aikana on kaapattu kuusitoistatuhatta ukrainalaislasta. Heitä on sijoitettu uudelleenkoulutusleireille ja venäläisiin perheisiin.

Naisia raiskattiin usein kotietsintöjen yhteydessä. Heitä uhattiin aseella, hakattiin ja kuristettiin. Heidät ja heidän perheensä uhattiin tappaa, jos he vastustaisivat raiskausta. Komissio löysi todisteita myös joukkoraiskauksista.

Miehet eivät välttyneet raiskauksilta. Joitakuita myös kuohittiin.

Seksuaalisen väkivallan uhreiksi joutuivat komission tutkimusalueella naiset, miehet ja tytöt. Ikähaarukka ulottui nelivuotiaasta kahdeksankymmentäkaksivuotiaaseen.

Miehittäjät kutsuivat yhtä kidutus- ja teloitusmenetelmää ”Puheluksi Putinille” tai ”Puheluksi Leninille”. Siinä Tapik-sotilaspuhelimeen yhdistetyn sähköjohdon nipistimet kiinnitetään uhrin jalkoihin, sormiin tai miehen sukuelimiin.

Raportti tehosi. Rupesi tekemään mieli äänestää. Demokratia on vaivalloinen järjestelmä, joka tuntuu usein antavan lähes saman vastauksen kuin neljä vuotta aikaisemmin. Se kuitenkin kunnioittaa ihmistä.

Lähden tänään Katin kanssa puolilta päivin liikkeelle. Äänestämme Katajanokan peruskoululla. Nautimme vaalipäivän lounaan Kallen ja Arinan kanssa. Illalla jälleen ihmettelen tuloslaskentaa seuratessani: Mitä helvettiä? Enhän minä näin äänestänyt. Myös tämä kuuluu demokratiaan.

Äänestäminen on oikeus eikä velvollisuus. Velvollisuutta siitä runnottiin yhden sallitun puolueen Neuvostoliitossa, sataa hipovine äänestysprosentteineen, joten on selvää, että demokratiassa ei ketään kuulu velvoittaa äänestämään.

Venäjän naapurivaltiossa on erityisen tärkeää äänestää aina, kun siihen vain on tilaisuus. Jos asia olisi Venäjän vallassa, täällä Suomessa ei olisi tilaisuutta äänestämiseen.

Äänestäminen kannattaa aina. Se vahvistaa demokratiaa ja oikeusvaltiota eli ihmisoikeuksia. Pidän lipun pudottamista uurnaan rauhanajan maanpuolustuksena.