Pohjois-Karjalan museo on saanut huolestuneita yhteydenottoja usean suojelukohteen yhtäaikaisesta myymisestä.
Tyttölyseo. Vanha kirjasto. ”Tipula”.
Joensuun ydinkeskustan maamerkillä on kansan suussa monta nimeä. Vuonna 1911 valmistunut, Magnus Schjerfbeckin suunnittelema massiivitiilirakennus on palvellut kaupunkiaan pääasiassa koulukäytössä.
Viime aikoina jylhä tiililinna on ollut vailla käyttöä. Siksi kaupunki on laittanut rakennuksen myyntiin. Hintapyyntö on 1,1 miljoonaa euroa.
– Onhan tämä uniikki kohde. Huoneita on yli 30 ja neliöitä kolmatta tuhatta. Ennen kaikkea rakennus on kaupungin kauneimpia ja tunnetuimpia, Joensuun kaupungin tilakeskuksen johtaja Joni Sorjonen kuvailee.
Vanha tyttölyseo ei ole ainoa keskustan arvorakennus, jolle kaupunki etsii ostajaa. Myynnissä ovat myös ruotsalaisin lahjoitusvaroin vuonna 1949 rakennettu Gävlenlinnan päiväkoti ja jo Venäjän vallan aikaan Malmikadun kulmaan kohonnut puurakenteinen Kahilan talo.
Sorjosen mukaan arvokohteiden yhtäaikainen määrä on poikkeuksellinen, mutta silti sattuma.
– Nämä vain sattuivat olemaan tarpeettomina yhtä aikaa. Kun järkevää käyttöä ei ole ollut näköpiirissä, on luopuminen katsottu parhaaksi ratkaisuksi.
Huolestuneita yhteydenottoja
Kaikkia joensuulaisia kaupungin myyntiaikeet eivät ilahduta.
Paikallista rakennusperintöä vaaliva Pohjois-Karjalan museo on saanut tyttölyseon, Gävlenlinnan ja Kahilan talon myynti-ilmoitusten tiimoilta huolestuneita yhteydenottoja. Rakennussuojelun asiantuntija, amanuenssi Mikko Westmanin mukaan ilmassa on ollut pelkoa rakennusten kunnon puolesta.
– On ajateltu, että kun omistaja vaihtuu, kaupunkilaisille rakkaat rakennukset päästettäisiin huonoon kuntoon. Tällainen huoli on periaatteessa ymmärrettävää, Westman sanoo.
Tyttölyseo, Gävlenlinna ja Kahilan talo ovat kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita, jotka on suojeltu asemakaavalla. Suojelu tarkoittaa, ettei rakennuksia saa purkaa eikä niiden julkisivuja muokata.
Westmanin mukaan suojeluvelvoite seuraa rakennusta myös omistajan vaihtuessa.
– Jos uusi omistaja laiminlöisi tätä, joutuisi hän vastaamaan siitä rakennusvalvonnalle aivan kuten kaupunkikin. Ensiksi kehotettaisiin korjaamaan asia, sitten voisi tulla uhkasakkoja, Westman kertoo.
Westman itse ei ole myynnissä olevien rakennusten kohtalosta huolissaan. Hänen mielestään kohteen käyttö on sen suojelun paras tae.
– Toki omistajanvaihdoksiin voi aina sisältyä riskejä, hän myöntää.
Myynneistä ei pidetä kirjaa
Asemakaavalla suojeltujen rakennusten kauppaaminen ei ole Suomessa harvinaista. Museoviraston mukaan myynteihin ei sisälly erityistä byrokratiaa eikä esimerkiksi paikallista museota tarvitse niiden yhteydessä kuulla.
Tänä vuonna omistajaa on vaihtanut esimerkiksi Helsingin Taka-Töölössä sijaitseva Pauligin huvila. Kaupoista ei pidetä keskitetysti kirjaa missään.
– Pelkästään Joensuun keskustassa on noin 30 suojeltua rakennusta, eivätkä ne kaupungiltakaan näiden kolmen myymisen jälkeen lopu. Päättäjät päättävät, mitkä kohteet halutaan omistaa, Joni Sorjonen kertoo.
Sorjonen toivoo, että tyttölyseo, Gävlenlinna ja Kahilan talo menisivät kaupaksi ensi vuoden aikana. Alustavaa kiinnostusta on ollut esimerkiksi tyttölyseon muuttamisesta hotellikäyttöön.
– Onhan näissä remontoinnin jälkeen mahdollisuuksia vaikka mihin. Nykyisessä maailmantilanteessa emme myy rakennuksia ihan jokaiseen ilmansuuntaan, mutta periaatteessa ostaja voi olla melkein kuka vain, Sorjonen toteaa.
Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella aiheesta 30.11. klo 23:een saakka.
