Kristiina Järvenpää osui keskelle näytelmää tultuaan havainnoimaan harvinaista lintua. Hirviemo ei ollut moksiskaan, vaan opasti vastasyntyneet vasansa hetteisen suon yli turvaan.
Rantasalmelainen Kristiina Järvenpää oli matkalla perhejuhlista kotiin Juvan kohdalla sunnuntai-iltana.
– Poikkesin tutulle suolle katsomaan erästä lintua. Minulla oli vain kaukoputki mukana, kun näin hirven vasoineen. Oli juostava autolta hakemaan kamera ja toivottava, etteivät ne karkaa sillä aikaa.
Palatessaan Järvenpää tarkisti kameran asetukset. Häntä onnisti ja hän pääsi seuraamaan ani harvan kohdalle osuvaa tapahtumasarjaa.
– Tajusin, että tässä on hieno ja elämyksellinen tilanne. Vasat näyttivät niin pieniltä ja avuttomilta. Emo tuntui hyvin tietävän, mitä tehdä. Se selvästi näki tai vaistosi minut, mutta ei mitenkään panikoitunut, vaan opasti vasat määrätietoisesti suon yli.
Järvenpään mukana kulki koira, mutta hirviemä säilytti tyyneytensä. Se ilmeisesti tuumi, ettei silminnäkijöistä tai edes koirasta ole uhkaa kosteikon ylitykselle.
Hirvikolmikko lähti ylittämään kosteikkoa, jossa oli paikoin vettä niin paljon, että vasat joutuivat uimaan. Välillä jalat tavoittivat maata.
– Matkaa saattoi olla joitakin satoja metrejä. Tilanne kesti joitakin minuutteja tai kymmenen minuuttia. Oli niin hektinen tilanne, että ajantaju hävisi.
Järvenpää seurasi taivalluista vuoroin kameran etsimen ja kaukoputken läpi, välillä paljain silmin.
– Jos keskittyy pelkästään kuvaamiseen, jää jotain oleellista tilanteesta kokematta, vaikka toki kuvatkin ovat tärkeitä.
Hirviemo saattoi jälkikasvun vakain askelin suon yli, yleisöstä välittämättä.
– Ensimmäisissä kuvissa näkee ehkä, miten hirviemo katsoo ja tarkkailee meitä. Ehkä hänellä oli uimakoulu vasoille menossa, miten vesistöjä ylitetään.
– Kaikkein hienointa oli se yhteispeli. Aina ihmetellyt, miten emot osaavat eläinmaailmassa jälkeläisiään hoivata ja huolehtia. Se tapa tulee jostain selkäytimestä ilman, että joku sanoo, mitä pitää tehdä ja miten.
Kotipihassa nähtävää karhusta lähtien
Järvenpää on kokenut lintuharrastaja ja liikkunut luonnossa lähes koko ikänsä. Valokuvaus tuli kuvioon hieman myöhemmin.
– Jos nyt pitäisi valita, että jätänkö pois kaukoputken vai kameran niin kyllä se kamera edelleen jäisi.
Järvenpää on nähnyt lähes kaikki Suomessa pesivät noin 300 lintulajia ja muutamia ohikulkijoita päälle. Yksi on kuitenkin edelleen toteutumattomien unelmien listalla.
– Tunturihaukkaa en ole vielä koskaan nähnyt.
Rantasalmen kunnanjohtajan virasta viime vuonna eläköitynyt Järvenpää viettää eläkepäiviään keskellä parasta järviluontoa, Saimaan Haukiveden rannalla.
Talon ikkunasta avautuu näkymää saimaannorpan keskeiselle elinalueelle.
– Omassa pihapiirissä on paljon nähtävää. Olen ikkunan läpi nähnyt karhunkin.
”Vasat ehkä kaksiviikkoisia”
Etelä-Savon riistapäällikkö Petri Vartiainen arvioi, että suota ylittäneet vasat ovat muutaman viikon ikäisiä.
– Hirvi synnyttää vapusta alkaen toukokuun puolivälin tienoille. Korkeintaan neliviikkoisia, todennäköisesti kaksiviikkoisia.
Vartiaisen mukaan vasat ovat ensimmäiset elinpäivänsä paikallaan ja emo liikkuu vain lähistöllä huolehtien tulokkaiden turvallisuudesta.
Pikkuhiljaa ne alkavat lähiympäristössä liikuskella.
– Ravinnon perässähän ne liikkeelle lähtevät. Emo imettää vasojaan, mutta melko pian ne alkavat etsiä vihreää ravintoa.
Vasat kulkevat emon matkassa vajaan vuoden.
