Kuva: Outi Järvinen

Muutto uuteen paikkaan on aina pieni identiteettikriisi. Reilun vuoden ajan olen totutellut olooni espoolaisena.

Itselleni Espoo on aina näyttäytynyt jonkinlaisena hahmottomana möykkynä.

Tuomas Nevanlinna ja Jukka Relander kuvaavat asiaa kirjassaan Espoo – Totuus Suomesta: Se ei ole kaupunki, se ei ole maaseutua, se ei ole yhteisö. Sillä ei ole keskustaa, ei menneisyyttä eikä identiteettiä.

Olen yrittänyt ymmärtää Espoon ydintä jo muutaman vuoden. Juuri, kun luulin saaneeni siitä otteen, Espoo rimpuili irti. Espoo muuttuu nyt vauhdilla.

”Kasvupaine on kova ja puuta kaatuu.”

Muutos kiteytyy ehkä parhaiten Länsimetron toisen vaiheen rakennustyöhön. Päivittäinen kulkureittini sivuaa metron jatkeen viivaa kartassa. Millaiseksi Espoo on muuttumassa? Kenelle sitä rakennetaan?

Kaupungin sivujen mukaan Espoossa otetaan käyttöön tulevaisuuden kestäviä kaupunkiratkaisuja yhdessä kumppaneiden ja asukkaiden kanssa.

Espoolaisten liikkuminen tulee sujuvammaksi, kaupungin sivuilla kerrotaan.

Vaikutelma on päinvastainen. Liikkuminen on vaikeutunut. Helsinkiin ei enää mennä, vaan sinne pitää matkustaa. Monen espoolaisen mielestä ennen oli paremmin, kun perille pääsi nopeasti, suoralla bussilla.

En muista tavanneeni yhtäkään länsiespoolaista, joka riemuitsisi metron tulosta. Sitä paitsi espoolaiset autoilevat liki yhtä ahkerasti kuin amerikkalaiset.

Kaupunki korostaa luonnon ja sen monimuotoisuuden merkitystä: "Lähiympäristön luontohyödyt ja virkistysmahdollisuudet kasvavat." En ole omin silmin todistanut vastaavaa luonnon hävitystä. Tuntuu, että metrolinjan liepeiltä on kaadettu viidakon verran metsää.

Kaupungin mainostama lähimetsien hyödyntäminen hieman vaikeutuu, jos aiemmin metsäinen maisema muistuttaa tieteiselokuvien dystopiaa.

Ulkopuolisena en ole olettanutkaan, että voisin asua samaan aikaan pääkaupunkiseudulla ja keskellä metsää. Juuri tämä yhtälö tuntuu kuitenkin olevan monen espoolaisen motiivi asua Espoossa.

Kasvupaine on kova ja puuta kaatuu. Jopa Keskuspuistoon kaavailtiin autoväylää ja asuinalueita.

Läheinen "Peikkometsä" lanattiin vastikään kaupungin siunauksella, vaikka moni alueen asukkaista vastusti ja piti hanketta törkeyden huippuna.

Entisen liikenneministerin Anne Bernerin suvun kiinteistösijoitusyhtiön tontille nousee kerrostaloja, kuten niin monessa muussakin paikassa Espoossa. Omakoti- ja pientaloalueilla ei hypitä ilosta.

Ymmärtääkö edes kaupunginjohto Espoon ydintä? Jos Espoota rakennetaan joillekin muille, nykyiset espoolaiset voivat löytyä pian Kirkkonummelta.