Finland

Kesätöistä 3,5 vuodessa 130 miljoonan euron tulosvastuuseen – toimitusjohtaja Sami Itani, 33, räjäytti vaietun totuuden Veikkauksen rahoista

Sami Itani on löytänyt kalenteristaan tilaa 1. syyskuuta kello 10. Muutamaa minuuttia vaille kymmenen tyylikkääseen pukuun sonnustautunut Itani istuu Helsingissä Eteläesplanadi 2:n eli entisen UPM:n pääkonttorin hulppeassa ala-aulassa odottamassa.

Itani suostuu poseeraamaan kuvaajalle viereisellä Havis Amandan patsaalla, joka on noussut suomalaisen urheilumenestyksen juhlinnan symboliksi. Suomen Urheiluliiton puheenjohtajana tammikuussa 2018 aloittanut Itani haluaa palauttaa Suomen mitalikantaan myös yleisurheilussa.

Tai tarkennetaan: hän haluaa auttaa Suomea palaamaan mitalikantaan. Tosin siihen voi olla matkaa, että ”Mantalla” juhlitaan yleisurheilun maailmanmestaria samaan malliin kuin kultaleijonia.

Arvotalon kattokerroksessa Adecco Finlandin toimisto on lähes autio. Toimitusjohtaja Itanin vakituisempi työpiste on Tikkurilassa, mutta täällä on paremmin rauhaa omille ajatuksille ja haastattelulle.

– Siirsin muuten seuraavan etäpalaverini, joten tässä on nyt pari tuntia aikaa, Itani kertoo.

Tämäpä miellyttävä yllätys. Itanilla nimittäin riittää sanottavaa.

Näin isoa koloa Itanin, 33, kalenterissa ei ole hetkeen ollutkaan. Juuri 1. syyskuuta Adecco Finlandissa on tullut voimaan organisaatiouudistus, jota Itani tiimeineen on työstänyt lähes siitä asti, kun hänet vuoden alussa valittiin toimitusjohtajaksi.

– Viime kuukausi on ollut melkoista rumbaa, mutta nyt on vähän rauhallisempi päivä. Tänään menee töissä varmaan noin iltayhdeksään, Itani sanoo.

Rauhallisempi päivä?

– Yritän rytmittää elämääni niin, että on joko pitkiä tai tavallisia työpäiviä. Tavallisena päivänä olen viideltä päiväkodin portilla ja illan perheen kanssa, 4- ja 5-vuotiaiden poikien isä tarkentaa.

Organisaatiouudistus toi kuulemma esiin Itanin ominaispiirteet johtajana.

– Uudistus tehtiin yhdessä henkilökunnan kanssa. Samille on tyypillistä, että hän haluaa sitouttaa kaikki yhteiseen asiaan, nyt yrityksen Suomen toimialajohtajana eli Itanin ”oikeana kätenä” työskentelevä Ari Hjelm kertoo.

Jalkapallossa 100 A-maaottelua pelannut ja valmentajana Tampere Unitedin kolmeen Suomen mestaruuteen luotsannut Hjelm kehuu Itania johtajana lähes estoitta.

– Sami on todella määrätietoinen, sitoutunut ja rohkea johtaja. Hänellä on vahva auktoriteetti ja hän pystyy tekemään koviakin päätöksiä. Ja hän on todella taitava puhumaan. Vakuuttavalla esiintymisellään hän osaa esittää vaikeiltakin tuntuvat asiat positiivisessa valossa ja saa ihmiset taakseen.

– Arvot ja luottamus ovat Samille kaikki kaikessa. Hän uskoo tuloksen tulevan hyvän ilmapiirin ja ihmisten hyvinvoinnin kautta. Sami on käsittämättömän fiksu ihminen ja todella pidetty johtaja, Hjelm kehuu.

Itania yleisurheilussa vuodet 2001–2008 valmentanut Jarkko Finni tuntee tämän perusluonteen.

– Sami oli jo urheilijana joukkueen yhteen kokoava voima ja siksi usein kapteeni. Ja hän oli poikkeuksellisen varhaiskypsä niin fyysisesti kuin henkisesti. Harvalla on yhtä nuorena niin selvät päämäärät, Finni kertoo.

Sami Itani uskoo, että Suomen yleisurheilulla on valoisa tulevaisuus. Juhlitaanko Mantan patsaalla lähivuosina myös yleisurheilun maailmanmestaria?­

Sattuma. Eihän tämän näin pitänyt mennä. Tai sitten piti. Ehkä se oli kohtalon johdatusta.

Juniorina Euroopan huippua hätyytellyt Sami Itani voitti kymmenottelussa aikuisten SM-kultaa vuosina 2011 ja -12. Vuoden 2012 alussa hän valmistui Jyväskylän yliopistosta kauppatieteiden maisteriksi, ja hänen johtamista käsitellyt pro gradu -tutkielmansa valittiin alallaan Suomen parhaaksi.

Valmistumisensa jälkeen Itani lähti Yhdysvaltain Clermontiin harjoittelemaan mielessään kesän 2012 EM-kotikisat ja Lontoon olympialaiset. Vielä pari viikkoa ennen EM-kisoja loukkaantumisista kärsinyt Itani teki Helsingissä kauden parhaan tuloksensa ja sijoittui 17:nneksi, mutta pisteet eivät riittäneet Lontooseen. Kuopion Kalevan kisat 2014 olivat urheilu-uran lopun alku.

– Toisen päivän aamuna kaaduin 110 metrin aidoissa, ja ilmat menivät kunnolla pihalle. Sen jälkeen en enää noussut urheilijana jaloilleni, Itani kertoo.

Tosin hän oli jo siinä vaiheessa ymmärtänyt, että maailman huippu jäisi saavuttamatta.

– Pääsin harjoittelemaan urallani kolmen Euroopan mestarin – juniorina valkovenäläisen Andrei Krautshankan, keväällä 2012 saksalaisen Pascal Behrenbruchin ja 2013–14 Hollannissa Eelco Sintnicolaasin – kanssa. Opin paljon hyvin erilaisista järjestelmistä tulevilta ja erilaisen ajatusmaailman omaavilta urheilijoilta.

– Suurin eromme oli se, että kukaan heistä ei nähnyt urheilu-uralle vaihtoehtoja. Minua taas kuvasi parhaiten erään urheiluihmisen toteamus: ”Sami, sua kiinnostaa itsesi kehittäminen ihan liikaa, eivätkä tulokset, ja siksi susta ei koskaan tule urheilussa maailman huippua.” Se oli totta. Minua kiinnosti enemmän urheilun pehmeä puoli: ihmissuhteet, elämänkokemukset. Treenasin ja opiskelin, mutta henkinen sitoutumiseni ei ollut sillä tasolla, mitä huippu-urheilu vaati. Siksi arvostan todella paljon niitä, jotka uskaltavat heittäytyä urheilijan uralle. Se on todellista urheiluromantikon hommaa, Itani pohtii.

Sami Itani ylsi sijalle 17 Helsingin EM-kotikisojen kymmenottelussa kesällä 2012.­

Itani lopetti urheilu-uransa vuoden 2015 Kalevan kisoihin ja lähti muutama päivä kisojen jälkeen arvostettuun Stanfordin yliopistoon Yhdysvaltoihin viimeistelemään tohtoriopintojaan. Hänen tekeillä ollut väitöskirjansa käsitteli henkilöstöjohtamista.

– Lähestymiskulmani konservatiiviseen aiheeseen oli poikkeava ja yliopiston mielestä niin kiinnostava ja rohkea, että he halusivat tällaisen pohjoisen pojan sinne. En tiedä, onko yritysjohtajan sopivaa sanoa tätä, mutta kirja perustuu nuoren Karl Marxin ajatuksiin nykyelämän kontekstissa. Niistä ajatuksista sai hyvän tarinan ja käytännöllisiä esimerkkejä siitä, miten vähän toiminta ja valtasuhteet länsimaissa ovat muuttuneet 150 vuodessa. Vain käsitteet ovat uusia, Itani sanoo.

Väitöskirja valmistui Stanfordissa, ja sen vuonna 2017 julkaistua versiota käytetään oppikirjana ainakin Iso-Britannian yliopistoissa. Keväällä 2016 Itani väitteli tohtoriksi Helsingissä.

Maailma oli auki, samoin miehen mieli.

– Olisi ollut mahdollista jatkaa akateemista uraa, ja myös yritys- ja järjestötoiminta kiinnostivat. Oli erilaisia mielenkiintoisia mahdollisuuksia.

Sitten sattuma puuttui peliin.

– Olimme vanhimman poikani Emilin kanssa metrossa, kun näin lehdessä ilmoituksen, että Adecco hakee kesätoimitusjohtajaa. Kirjoitin elämäni ensimmäisen työhakemuksen. Hakijoita oli yli 500, joista moni oli tietysti minua pätevämpi, mutta tiesin, että olen jokaisella rekrytointikierroksella muita hakijoita paremmin valmistautunut. Siinä tuli tietynlainen urheilijan työmoraali esille. Se palkittiin: sain paikan, ja sillä tiellä ollaan.

Kesäpestin jälkeen Itani palkattiin yrityksen henkilöstöjohtajaksi, tämän vuoden alussa toimitusjohtajaksi.

– 3,5 vuodessa kesätöistä 130 miljoonan euron tulosvastuuseen, Itani sanoo itsekin vähän ihmeissään.

Adecco Group on henkilöstöpalvelualalla maailman suurin yritys. Suomessa yrityksellä on 20 toimistoa ja yli 3 000 työntekijää. SUL:n puheenjohtajana Itanin vastuulla on lisäksi välillisesti yli 600 urheiluseuraa, joiden toiminnan piirissä on yli 70 000 ihmistä.

Tähän luottamustoimeen kohdistuu Itanin suurin intohimo.

Yllätys. Ja siksi täällä penthouse-toimistossa nyt ollaan – vaikkei oikeastaan pitäisi. Ei Itanista pitänyt tulla SUL:n puheenjohtajaakaan.

Paikka oli marraskuun 2018 vaalissa pedattu OP-ryhmän vakuutustoiminnoista vastaavalle johtajalle Olli Lehtilälle. Monien mielestä epämiellyttäviä, suorastaan likaisia piirteitä sisältänyt valintaprosessi sai yllättävän käänteen, kun ehdollepanotoimikunnan suosikkiehdokas Lehtilä vetäytyi vaalista viime hetkellä.

Jäljelle jäi kaksi ehdokasta, Itani ja SUL:n varapuheenjohtaja Kimmo Oila. Itani korosti puheessaan urheilijoiden ja valmentajien huomioimista ja näiden aitoa kuuntelemista. Hän myös halusi nostaa huippu-urheilun SUL:n keihäänkärjeksi.

Itani voitti äänestyksen luvuin 35–6. Niinpä henkilöstöjohtaja Itani, tuolloin 31, huomasi olevansa myös Urheiluliiton puheenjohtaja – SUL:n historian nuorin. Urho Kekkonen johti SVUL:n urheilujaostoa 29-vuotiaana, mutta SUL:ksi muuttunutta järjestöä vasta hieman Itania vanhempana.

Urheilijat olivat suosikkiehdokkaansa valinnasta riemuissaan. Parin vuoden aikana Itani on saanut myös valmentajien vankkumattoman luottamuksen. Valmentaja toisensa jälkeen sanoo, että yleinen ilmapiiri ja keskustelukulttuuri liiton ja ”kentän” välillä on parin viime vuoden aikana kohentunut huomattavasti.

Itse valintaprosessi Itania jäi harmittamaan.

– Se ei ollut kenenkään henkilön vika, vaan konservatiivisen liiton. Toivon, että siitä on opittu, ja ensi syksynä nähdään mahdollisimman läpinäkyvä, avoin ja keskusteleva prosessi. Mutta olen varsin skeptinen, että valintamenettely muuttuisi.

Vasemmalta oikealle: Niilo Kemppe, Sami Itani, Kimmo Oila sekä Jarkko Toivola odottamassa SUL:n puheenjohtajavalinnan tulosta marraskuussa 2018.­

Ukkokerhot. Kabineteissa ja kulisseissa Itanin toiminta on nostattanut kulmakarvoja.

Itani myöntää olevansa ajoittain turhautunut urheilun järjestökentän kankeuteen ja siitä johtuvaan päätöksenteon hitauteen. Siksi hän on ehdottanut monia sääntömuutoksia ja esimerkiksi yhden väliportaan, SUL:n aluejohtokuntien lakkauttamista. Ehdotus ei mennyt läpi, kuten ei moni muukaan.

– Yritysmaailman mallit eivät tietenkään ole suoraan siirrettävissä urheilujärjestötoimintaan, mutta ei päätöksenteon urheilussa pitäisi olla näin hidasta ja kankeaa, Itani sanoo.

– Toki kriittisyyteni voi johtua myös siitä, että olen itse kykenemätön johtamaan organisaatiota, jossa en saa tahtoani läpi riittävän usein, vaikka mielestäni perustelen hyvin, hän kiirehtii lisäämään.

Itani korostaa moneen otteeseen, ettei kritisoi yksittäisiä henkilöitä. Päinvastoin.

– Esimerkiksi liittovaltuustossa on aivan upeita ihmisiä, jotka ovat tehneet vuosikymmenten päivätyön yleisurheilun eteen seuratoiminnassa. Arvostan sitä työtä todella paljon. Mutta nykyinen rakenne on päätöksenteon kannalta haastava.

Itani antaisi lisää päätösvaltaa seuroille ja jopa urheilijoille.

– Seuroilla on käytännön kokemus urheilun arjesta, ja ne omistavat Urheiluliiton. Haluaisin, että ne pääsisivät suoraan vaikuttamaan enemmän.

Itani haluaisi myös vähentää urheilujärjestöjen ”sisäsiittoisuutta” ja kuppikuntaisuutta.

– Päätöksentekijöiksi tarvitaan ehdottomasti enemmän nuoria, naisia ja erilaisista sosiaalisista taustoista tulevia ihmisiä. Maailma muuttuu koko ajan ja nopeasti. Miten ihmeessä ukkoistuneet porukat voisivat löytää kaikkiin asioihin oikeat ratkaisut? Ainakin ne tarvitsevat päätöstenteon tueksi mahdollisimman monimuotoisen ryhmän. Tämä muutos tuntuu tällä hetkellä aivan mahdottomalta. Aluksi tarvitaan suoraan sanoen rakenteellista väkivaltaa eli sääntömuutoksia, jotta saadaan heterogeenisempiä päätöksentekoryhmiä, Itani lataa.

Toivoa on näkyvissä.

– SUL on ehkä fossiloitunein lajiliitto Suomessa, mutta saimme ensimmäisenä liittona runnottua sukupuolikiintiöt liittovaltuustoon ja hallitukseen. On rohkaisevaa nähdä, että muutokset ovat mahdollisia.

Luottamus. Nyt onkin hyvä hetki palata hieman taaksepäin.

Jotta voi ymmärtää, miksi Itani asettui ehdolle marraskuussa 2018 ja miksi hän on puheenjohtajana toiminut niin kuin on toiminut, pitää tietää enemmän asioista, jotka ovat hänelle kaikki kaikessa: arvoista ja luottamuksesta.

– Nämä sulautuvat yhteen elämän eri osa-alueilla. Olen esimerkiksi perhekeskeinen, myös perinteisessä mielessä. Ajattelen, että perhe on ja pysyy, se ei hylkää.

– Tämä näkyy myös muussa elämässäni niin, että minulle luottamus on joko sata tai nolla. Ehkä minulla on sen verran oliiviöljyä suonissa, välimerellistä konservatiivisuutta, että olen luottamuksen suhteen ehdoton. Ja haluan antaa kaikille mahdollisuuden sataprosenttiseen luottamukseen, pohjoispohjanmaalaisen äidin ja libanonilaisen isän poika sanoo.

Tästä seuraa väistämättä myös karvaita pettymyksiä.

– Olen tehnyt myös virhearvioita, kun olen luottanut intuitioon. Se kasvattaa, mutta ei ole muuttanut haluani luottaa ihmisiin. Se on myös maailmankuvakysymys. Minun ajattelussani ihminen on lähtökohtaisesti hyväntahtoinen, luottamuksen arvoinen ja haluaa hyvää ympäristölleen. Ajattelen, että ihminen ei ole autenttisesti skeptinen ja itsekäs, vaan olosuhteet korruptoivat. Mutta yritysmaailmassa tällaiseen ehkä törmää useammin kuin yksityiselämässä.

Kuten urheilussakin. Ari Hjelm on evästänyt Itania siitä, että myös urheilupiireissä selkäänpuukottajia voi olla ihan lähelläkin. Itani tietää, mistä hänen ihailemansa ex-futaaja puhuu.

– Urheilumaailmassakaan ei saa olla naiivi eikä sinisilmäinen. On selvää, että ihmisillä on agendansa. On minulle urheilussakin tullut pettymyksiä, mutta kellepä ei tulisi. Mutta en tee arvoistani poikkeuksia, ja se herättää monissa arvostusta ja luottamusta. Toisaalla se saattaa nostattaa niskakarvoja pystyyn, hän tietää.

– Silti toivon, etten pohjimmiltani kyynisty ja muutu. Olen roolissa, johon sopii hyvin sanonta, että jos kukaan ei suutu, mikään ei muutu. Kabinettihuoneiden olalletaputtelijat ovat vähentyneet jo nyt.

Kiitollisuudenvelka. Itani on koko puheenjohtajakautensa ajan – jo vaalipuheestaan alkaen – korostanut, että hänelle urheilija ja valmentaja menevät kaiken muun edelle.

– Vilpitön, suuri motiivini on urheilijoiden ja valmentajien palveleminen. Olen yleisurheillut neljävuotiaasta asti, ja iso osa opeista, joita olen elämääni saanut, on tullut lajiperheeltä. Myös arvoni ovat kasvaneet siinä perheessä. Tämä on minun tapani antaa takaisin. Tämä on puhdasta intohimotyötä, jossa haluan palvella itselleni rakasta yhteisöä, Itani sanoo jopa hieman liikuttuen.

– Olen kiitollisuudenvelassa vain urheilijoille ja valmentajille. Perinteisesti urheilujärjestöissä ollaan kiitollisuudenvelassa joillekin piireille, ja sitten kädet nippusiteissä yritetään palvella näitä piirejä. Olen myös huomannut, että ihmisten pitkät yhteiset historiat saattavat näkyä päätöksissä ja hidastaa muutosta.

Itanin mielestä erityisesti valmentamiseen pitää nyt panna lisää resursseja.

– Mennyt vuosikymmen on pyöritty urheilijan polku -jargonin ympärillä. Silti suomalaisen yksilöurheilun taso on romahtanut, koska emme ole pystyneet panostamaan valmennukseen. Nyt pitää siirtyä valmennus keskiössä -ajatteluun ja tekoihin. Se on yksilöurheilun vedenjakaja tällä vuosikymmenellä, ja sen pitää alkaa joka puolella heti, Itani jyrähtää.

Liiton tasolla on viime vuosina tapahtunut paljon hyvääkin.

– Syksyllä 2018 olimme Berliinin EM-kilpailujen jälkeen urheilullisessa, julkisessa, imago-, ilmapiiri- ja talouskriisissä. Tällä hetkellä meillä ei ole käsittääkseni mitään näistä. Suunta on oikea, vaikka paljon parannettavaa riittää.

– Ja kaikki velat on maksettu. Mikä henkinen ja taloudellinen voitto se onkaan! Siitä kiitos kuuluu toimivalle organisaatiolle. Se ei ole missään määrin puheenjohtajan ansiota.

Itani uskoo, että Suomen yleisurheilun lähitulevaisuus on hyvä.

– Upeat urheilijamme, kultainen sukupolvi, nousee vuosi kerrallaan. Sitä junaa ei pysäytä mikään. Varsinkin naisissa on odotettavissa hienot viisi vuotta. Siellä on kovia urheilijoita, ja lisää on tulossa. Se taas on urheilija–valmentaja-parien hyvän ja pitkäjänteisen työn ansiota.

– Miesten ja poikien puolella on isoja murheita ja paljon töitä edessä, mutta en näe ollenkaan huonona asiana, jos profiloidumme upeiden naisten lajiksi. Tosin tämänkin sanomisesta on tullut noottia, Itani kertoo.

Sami Itani hymyili Helsingissä Eläintarhan kentällä SUL:n vastavalittuna puheenjohtajana syksyllä 2018.­

Kritiikki. Itani arvaa saavansa tästäkin jutusta kitkerää palautetta. Sitä on jo tullut.

– Lähes aina, kun olen esillä mediassa, alkaa tulla anonyymejä puheluita ja viestejä. Ehkä se on urheilujohtajan työn haittapuolia, hän hymähtää.

Itani korostaa kritiikin kuuluvan toimenkuvaan, mutta hän haluaisi vastaanottaa kritiikin kasvotusten.

– Harmittaa, kun kritiikkiä ei esitetä suoraan, ja tiedän, että heti kokouksen tai tapaamisen jälkeen puhelinlangat laulavat kuumina ympäri Suomen. Menee hirveästi aikaa sellaisten väärinymmärrysten oikomiseen, jotka olisi voitu selvittää viidessä minuutissa keskustelemalla.

Toisaalta kritiikin hajonta kertoo Itanin onnistuneen keskustelunavauksissaan.

– Tänään haukutaan kommunistiksi, huomenna kapitalistiksi, hän naurahtaa.

Itanin kohdalla lokerointi jonkin ideologian tai vaikka puolueen kannattajaksi onkin mahdotonta. Ennen työtään globaalin suuryrityksen johdossa hän oli tehnyt vapaaehtoistyötä muun muassa monikulttuurisuuden edistämiseen pyrkivässä Walter ry:ssä ja SPR:llä erityisesti ikäihmisten ja vammaisten parissa.

– Koen olevani aika humaani ihminen ja aina heikomman puolella. Minulla on melko vahva ajatus oikeudenmukaisuudesta.

Kesällä Itani kirjoitti Suomen Kuvalehteen puheenvuoron, jossa hän arvosteli suuryrityksiä näiden pyrkimyksistä voittojen maksimointiin myös koronapandemian aikana muun muassa lomautuksilla ja irtisanomisilla. Kirjoituksen mukaan kohtuullisen voiton tavoittelu on perusteltua, ja se jopa innostaa ihmisiä ja vie yhteiskuntaa eteenpäin myös kriisiaikoina, mutta ”pyrkiminen voiton maksimointiin on yhteiskuntavastuuttomuutta. Se ei ole talkoisiin osallistumista”.

– Eteläranta vähän älähti, hän nyökkää meren suuntaan.

– Mutta mielestäni on tärkeä puhua suunsa puhtaaksi, vaikka se olisikin vähän ”oman piirin” etujen vastaista.

Elefantti. Ja nyt. Itani nostaa pöydälle kissan, jota kukaan urheilujohtaja ei ole – julkisesti – uskaltanut nostaa.

– Meillä on urheilun julkisessa rahoituksessa valtava sisäsyntyinen arvoristiriita. Meillä on huoneessa elefantti, josta yksikään urheilun edustaja ei puhu mitään. Rahapelihaitat ovat Suomessa valtava, päihdeongelmiin verrattavissa oleva ongelma. Siitä huolimatta urheilun rahoituksen peruslogiikka on se, että mitä enemmän ihmiset häviävät rahaa Veikkaukselle, sitä enemmän urheilu saa rahaa, Itani hämmästelee.

– Tämä ei ole mustavalkoinen asia. Eikä kyse ole jostain teknisestä asiasta, vaan arvokeskustelusta. Ottamatta kantaa Veikkauksen monopoliasemaan, tästä arvoristiriidasta pitää keskustella. Jos olemme hiljaa ja mietimme vain omaa piiriämme, urheilun uskottavuus oman kuplan ulkopuolella ja mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnassa pienenee koko ajan, hän muistuttaa.

Itanin mielestä urheiluväen pitäisi ylipäätään ottaa paljon nykyistä painokkaammin kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

– On aivan keskeisen tärkeää, että suomalainen urheiluliike pystyisi puhuttelemaan myös oman kuplansa ulkopuolista yhteisöä uskottavammin, ennen kaikkea arvokeskustelulla. Vain siten voimme saada legitimiteettiä myös urheilun ulkopuolelta, laajemmin yhteiskunnasta. Ja sitä kautta voimme saada myös lisää julkista ja yksityistä rahoitusta, Itani uskoo.

– Mutta tämäkin ajatus tuntuu herättävän eriäviä mielipiteitä.

Paljolti juuri tästä on kyse, kun urheiluväki tuskailee vähäisten sponsorieurojensa kanssa.

– Puhutaan, ettei urheilijoita arvosteta, että urheilujärjestöjen uskottavuus on heikko, ja että urheiluun ei tule tarpeeksi rahaa suhteessa verrokkimaihin. Se ei todellakaan johdu siitä, ettei meillä olisi riittävän hyviä ja kiinnostavia urheilijoita tai myyntiosaamista. Se johtuu siitä, että urheilujärjestöt eivät osaa puhutella muuta kuin omaa porukkaansa. Aika harvalta löytyy uskallusta edes yrittää, hän sanoo.

Itanilta löytyy.

– Mutta kun olen puhunut vaikka ihmisoikeuksista tai ympäristöasioista, seuraavana aamuna sähköposti on täynnä vihaviestejä. Huomaan sen herättävän paljon tunteita, että olen asettunut perinteiseksi koetun puheenjohtajan roolin ulkopuolelle. Saan viestejä, että pysy poika lestissäsi ja hoida urheilun asiat ensin, ja puhu vasta sitten niistä ihmisoikeuksista. Mutta eihän niitä voi erottaa! Itani lähes huudahtaa.

Muutos. Itanin mukaan väite, että urheilu ja politiikka tulisi pitää erillään toisistaan, on täysin absurdi.

– Eihän se ole edes mahdollista. On aivan groteskia väittää, ettei urheilu olisi valtava poliittinen taustavaikuttaja varsinkin kansainvälisesti, hän sanoo.

– Vuodesta toiseen arvokilpailuja ja keskeisiä kokouksia järjestetään diktatuureissa. Tämä kiltisti hyväksytään, ja suomalaisetkin urheilujohtajat menevät joukon jatkona käsi lipassa katsomaan kisoja. On ensisijaisesti meidän urheilujohtajien vastuu näyttää esimerkkiä ja puhua näistä asioista, Itani linjaa.

On hän näyttänytkin. Hän esimerkiksi kieltäytyi matkustamasta viime syksynä yleisurheilun MM-kilpailuihin Dohaan.

– Kritikoin avoimesti niitä kisoja vedoten siihen, että Doha oli eettisesti, urheilullisesti ja ekologisesti kestämätön valinta. Eihän se ole tyypillisesti urheilujohtajan puuhaa. Mutta näihin asioihin vain pitää ottaa kantaa.

Viime syksynä Itani puhui Helsingissä järjestetyssä New Leaders Forumissa, jossa myös KOK:n puheenjohtaja Thomas Bach oli vieraana.

– Sain ja pidin melko suoran puheenvuoron. Keskeisin kysymykseni oli, onko urheilu- ja olympialiike poliittinen instituutio. No on tietysti. On aivan naiivia ja myös haitallista kiistää tämä, sillä urheilu voisi tehdä myös paljon nykyistä enemmän hyvää.

– Ajauduin sanaharkkaan vanhojen herrojen kanssa, mutta nuori sukupolvi nousi seisomaan ja antoi aplodit. Se kertoo, että murros on tulossa, mutta se pitää vain puskea esiin, Itani sanoo.

Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Thomas Bach sai kuulla Itanin näkemyksiä urheilusta Helsingissä viime marraskuussa.­

Itani itse on ollut tätä murrosta tekemässä, mutta hän ei ole varma, jaksaako jatkaa.

– En ole ainakaan vielä kertaakaan ajatellut, että pitikin ryhtyä tähän hommaan. Saan paljon positiivista palautetta niiltä, joilta sitä tarvitsen, eli urheilijoilta ja valmentajilta. Mutta sen olen parissa vuodessa huomannut, että yritysjohtaminen on järkyttävän paljon helpompaa kuin urheilujohtaminen.

– Toivottavasti pystyn esimerkilläni raivaamaan tietä ja rohkaisemaan muita, ja jatkossa nähtäisiin enemmän uudenlaisia urheilujohtajia, jotka tulevat pelien ja piirien ulkopuolelta. Mutta voihan olla, että vuoden päästä (SUL:n liittovaltuustossa) tulee vastareaktio ja siellä todetaan, ettei toista Itania voida valita, hän pohtii.

Urheilun syvin olemus. Ja sitten. Urheilulla on myös aivan toinen ääripää. Se puhdas, kaunis, politikoinnista ja suhmuroinnista vapaa tila, jossa lapset juoksevat pallon perässä tai ilman palloa, hyppäävät, heittävät, uivat, luistelevat...

Kentän tämä pääty on lopulta Itanille se rakkaampi.

– Tämä kansalaistoiminta, mikä monesti jää huippu-urheilukeskustelun alle, on urheilun tärkein osa ja luo merkittävimmän mahdollisuuden yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. On hirveän tärkeää, että jokaisella, etenkin nuorilla, on yhteisö, jossa tuntee hyväksyntää ja saa onnistumisen kokemuksia. Urheilussa tämä on mahdollista. Ei ole sattumaa, että kansainvälinen Punainen Risti on alkanut ottaa pakolaisleireillä joukkueurheilua mukaan toimintaan tukeakseen ihmisten hyvinvointia, Itani tietää.

Itanin mielestä urheilulla on ylivertainen mahdollisuus puhutella ja vaikuttaa – siis parantaa maailmaa.

– Urheilulla on aivan ainutlaatuinen potentiaali, joka poikkeaa monesta muusta yhteiskunnan osa-alueesta. Urheilu pystyy puhuttelemaan koko väestöä huolimatta sosioekonomisesta asemasta, ideologiasta, etnisestä taustasta... Mikä muu pystyy samaan? Ei mikään. Mutta urheilu ei käytä tätä mahdollisuutta riittävän hyvin.

– Mielestäni puheenjohtajana minun tehtäväni, jopa velvollisuuteni, on ainakin yrittää puhutella suurempaa yleisöä, koska urheilun avulla maailmasta pystytään tekemään parempi ja oikeudenmukaisempi.

Football news:

Neuer - best goaltender in 2020, Alisson-2nd, Oblak-3rd (ESPN)
Liverpool are Interested in 21-year-old Leipzig defender Konate
Niko Kovac: I'm Waiting for Golovin to return. But it might be better to wait another week or two
Suarez's Italian language examiners were suspended for 8 months. An investigation is underway against the Director of Juve Paratici
Zinedine Zidane: I Never felt untouchable at Real Madrid. Criticism is normal
Marca made a Grand Declaration of love to Ramos. On the front page-100 reasons to extend Sergio's contract with Real Madrid
Manchester United can invite Tuchel. The coach of PSG is Interested