Epävarmuus tulevaisuudesta ja omasta taloudesta yhdistää erilaisissa kuplissa eläviä suomalaisia. Vaaleissa tämä näkyy puolueuskollisuuden vähenemisenä.
Mikä yhdistää ravintola-alan nuorta pätkätyöläistä, maahanmuuttajataustaista pienyrittäjää ja ison firman kovapalkkaista insinööriä? Professori Anu Kantola kiteyttää vastauksen kahteen sanaan: suuri ruuvi.
Tällä hän tarkoittaa eri ammateissa ja erilaisissa yhteiskunnallisissa asemissa olevien jakamaa tunnetta elämän kiristymisestä.
– Töitä on tehtävä entistä kovemmin, jotta elantonsa saa ansaittua. Kova työnteko on kaikissa tuloluokissa hallitseva arvo. Ilman työtä oleville tämä on vaikeaa, koska he eivät pääse työn kautta ansioitumaan yhteiskunnassa.
Ruuvi on kiristynyt talouden muutosten tahdissa. Teknologian ja automaation kehitys on hävittänyt vanhoja työpaikkoja ja globalisaatio siirtänyt tuotantoa halvemman työvoiman maihin.
Maatalouden ja teollisuudet työpaikat ovat vähentyneet, palvelualan työt sen sijaan lisääntyneet. Kantolan mukaan vuosittain lähes joka kymmenes työpaikka katoaa. Tilalle pitäisi keksiä uusia.
– Muutos on laittanut ihmisiä uusiin yhteiskunnallisiin asemiin siten, että on syntynyt voittajia ja häviäjiä.
Helsingin yliopiston viestinnän professorina työskentelevä Anu Kantola johti tutkijaryhmää, jonka yhteistyönä syntyi viime vuonna kirja Kahdeksan kuplan Suomi. Siinä tarkasteltiin kahdeksaa eri ammatti- tai tuloryhmää, joiden elämää talouden murros on erityisesti muuttanut.
Kuplat eivät kuvaa koko Suomen kansaa eikä niiden ole tarkoitus jakaa ihmisiä hyviin tai huonoihin. Tutkijat toivovat, että kuplat auttavat ymmärtämään erilaisissa yhteiskunnallisissa asemissa olevien tilanteita, arvoja, tunteita sekä asennetta muun muassa äänestämiseen.
Hyvinvointivaltio saa yhä kannatusta
Vaikka yhteiskunnan muutos on ainakin jossain määrin jakanut suomalaisia voittajiin ja häviäjiin, usko hyvinvointivaltioon on säilynyt.
– Ihmiset kokevat yhä, että Suomi on yhteiskuntana keskeinen hyvinvoinnin takaaja, Anu Kantola kuvailee.
Kansan selvän kahtiajaon sijaan on nähtävissä, että perinteiset puolueet eivät enää tavoita selkeitä ryhmiä. Vaaleissa tämä näkyy puolueuskollisuuden murenemisena. Kantolan mukaan noin puolet äänestäjistä on äänestänyt samaa puoluetta kuin edellisissä eduskuntavaaleissa.
Usko äänestämisen vaikuttavuuteen ja poliitikkoihin on sitä heikompaa, mitä pienituloisempien kupla on kyseessä.
Moni sosiaaliturvan varassa sinnittelevä tai muuten hyvin pienituloinen ajattelee äänestämisen olevan turhaa, koska he eivät koe olevansa tasavertaisia muiden, paremmin pärjäävien ihmisten kanssa.
Myös keikkatöiden epävarmuudessa elävät kokevat usein äänestämisen turhana. Heistä moni kokee Kantolan mukaan ulkopuolisuutta yhteiskunnasta ja politiikasta.
– Erityisesti ravintola-alan työntekijöistä moni ajattelee ettei jaksa tehdä raskasta työtään loppuelämää. Heillä on ajatus kouluttautua toiseen ammattiin. Heillä on väliaikaisuuden identiteetti sekä työssä että politiikassa, eivätkä he ei oikein koe että mikään puolue edustaisi heitä, Kantola sanoo.
Autioituvalla maaseudulla asuvien kuplassa ollaan politiikkaan pettyneitä, mutta siellä kytee myös kapinamieltä. Populistinen puhe vetoaa vaaleissa.
Epävarmuus tulevasta vaivaa myös hyvin tienaavia
Myös yrittäjät ovat usein turhautuneita poliitikkoihin, mutta äänestävät kuitenkin velvoillisuudentuntoisesti. Yrittäjiä hiertää muun muassa tunne nettoveronmaksajan roolista ja siksi he suhtautuvat kielteisesti yhteiskunnan vapaamatkustajiin.
Maahanmuuttajataustaiset yrittäjät pyrkivät sinnikkäästi suomalaisen yhteiskunnan jäseneksi töitä paiskimalla. Yhteiskunta tuntuu heistä kuitenkin välillä vaikeasti ymmärrettävältä ja vieraalta.
Teollisuustyöläiset, palveluammateissa toimivat keskituloiset ja hyvätuloiset ovat ahkeria vaaliuurnilla kävijöitä. Näissä kuplissa luotetaan yhdessä sovittuihin sopimuksiin ja kompromisseihin.
Keski- ja hyvätuloisten elämä on monin tavoin kiristynyt ja muuttunut stressaavaksi. Vaikka asiat ovat nyt hyvin, pelko työpaikan tai työkyvyn menettämisestä jäytää takaraivossa.
Siksi ääni saattaa mennä yllättävään osoitteeseen.
– Hyvätuloiset äänestävät nykyään usein vasemmistoa ja pienituloiset oikeistoa. Jos kovassa kilpailussa omalle työpaikalle käy huonosti, hyvinvointivaltio on turva. Sen kautta tulee terveydenhoito, lapsille koulu ja päivähoito.
Miksi eri kuplia on tärkeää ymmärtää?
Elämää kiristävä suuri ruuvi koettelee ihmisten kokemusta siitä, että suomalaiseen yhteiskuntaan on mielekästä kuulua.
Kun vanhustenhoito on kriisissä, suurten kaupunkien koulut eriytymässä ja elämisen hinta nousussa, rakoilee monen usko siihen, että hyvinvointiyhteiskunta takaa hyvän elämän.
Työikäinen väestö vähenee eikä yhteiskunnan palvelujakaan enää voida paljon lisätä. Tämä vaikuttaa kiristymisen tunteen lisääntymisenä kaikissa eri kuplissa oleviin. Polarisaation ja erilleenajautumisen sijaan olisikin tärkeää ymmärtää ihmisten erilaisia todellisuuksia.
Poliitikoille suuri kysymys on, miten rakentaa yhteistä suomalaista tulevaisuutta, jossa erilaisissa kuplissa elävien tarpeet otetaan huomioon?
– Ennen oli porvarit, farmarit ja duunarit, joita edusti kolme suurta puoluetta. Nyt peli alkaa olla sekavampaa ja on epäselvää, miten saataisiin aikaan uudistuksia ihmisten arkeen. Se varmaan lisää turhautumista politiikkaan, arvioi professori Anu Kantola.
Kuuntele Yle Areenasta Politiikkaradio:
