Finland
This article was added by the user Anna. TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Kirja | Johanna Vehkoo kirjoitti henkilökohtaisen kirjan oikeusjutustaan – hänen tapauksensa tulee määrittämään sananvapauden rajoja Suomessa

”Moni valittelee, kuinka mitään ei saa enää sanoa, mutta heidän sananvapauttaan ei ole todellisuudessa rajoitettu. Minun on, oikeuden tuomiolla”, sanoo Johanna Vehkoo.

Toimittaja Johanna Vehkoo kirjoitti kirjan ajanjaksosta, jolloin hän sai keskenmenon, käytti Facebook-postauksessa sanaa natsipelle, pelkäsi työnsä ja terveytensä puolesta ja sai tuomion kunnianloukkauksesta. Hänen oikeustapauksensa tulee määrittämään paljon sitä, miten sananvapautta Suomessa tulkitaan.

Syksyllä viisi vuotta sitten toimittaja Johanna Vehkoolle tuli este. Hän oli sopinut esiintyvänsä Rovaniemellä puhetilaisuudessa, jonne hän oli kuullut myös kahden tietämänsä äärioikeistolaisen tulevan – kuvaamaan häntä nettistriimiinsä.

Vehkoon este ei liittynyt striimaamiseen vaan siihen, että juuri ennen tilaisuutta hän sai keskenmenon. Tapahtuma rovaniemeläisessä kirjakaupassa järjestettiin muiden puhujien voimin. Poliisi oli tullut seuraamaan tilaisuutta. Paikalla oli myös äänekäs maahanmuuttovastainen aktivisti ja silloinen oululainen kuntavaaliehdokas Junes Lokka.

Kun Vehkoo toipui kotona keskenmenon kivuliaista jälkiseurauksista, hän kommentoi tapahtumaa Facebookissa yksityisessä päivityksessään noin 200 ystävälleen. Päivityksessä hän kutsui Junes Lokkaa ”rasistiksi”, ”natsiksi” ja ”natsipelleksi”.

Näistä tapahtumista alkaa Vehkoon omaelämäkerrallinen kirja Oikeusjuttu (Kosmos), joka julkaistaan lokakuun lopussa. Siinä hän kuvaa oikeusprosessia Lokkaa vastaan, tosin miestä nimeltä mainitsematta. Nimettömyyttä Vehkoo perustelee sillä, että hänen kritiikkinsä kohdistuu oikeuslaitokseen.

Hänet tuomittiin käräjäoikeudessa ja sitten hovioikeudessa Lokan kunnian loukkaamisesta.

Prosessi on kestänyt jo viisi vuotta. Keväällä korkein oikeus antoi Vehkoolle valitusluvan, mikä on harvinaista.

Vehkoo kirjoittaa, että joutui itse äärioikeiston kiinnostuksen kohteeksi sen jälkeen kun hän oli kirjoittanut Ylen verkkosivuilla valemedioista. Pitkään hänen oma taktiikkansa verkkohäirinnän kokijana oli hiljaisuus.

Pitkään hänen oma taktiikkansa verkkohäirinnän kokijana oli hiljaisuus.

Hän ei tehnyt rikosilmoituksia solvauksista tai osallistunut Twitter-sotiin. Hän blokkasi häirikköpuhelut, myös Lokan numeron. Hän ajatteli, että siten hän pääsee itse helpoimmalla ja voi keskittyä työhönsä. Juuri reaktioita sitä paitsi janotaan, ja niitä hän ei halunnut tarjota.

Sana, jolla hän lopulta rikkoi hiljaisuuden, on ”ainoa n-sana, joka on Suomessa kielletty”, kuten Vehkoo asian muotoilee.

Hän viittaa kirjassaan muun muassa Ylen somalinkielisten koronauutisten juontajan Ujuni Ahmedin saamaan rasistiseen solvaukseen, josta Ahmed teki rikosilmoituksen. Ahmed oli selvittänyt kuka kommentin kirjoitti ja antanut tiedot poliisille. Syyttäjä lopetti esitutkinnan vähäisyysperusteella.

Vehkoon sanankäyttö johti tuomioon. Vuoden 2019 huhtikuussa Oulun käräjäoikeus tuomitsi Vehkoon sakkoihin Lokan kunnian loukkaamisesta. Maksettavaksi tuli 15 päiväsakkoa. Vehkoo oli ollut kuukausien sairaslomalla, minkä vuoksi siitä tuli hänen tuloillaan 150 euroa. Lisäksi Vehkoo velvoitettiin maksamaan Lokalle 200 euron kärsimyskorvaukset ja tämän oikeuskulut.

Lain mukaan kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Kun vastakkain ovat kunniansuoja ja sananvapaus, poliitikon pitää kestää kovaakin kritiikkiä.

Rovaniemen hovioikeus totesi, että Lokkaa on pidettävä poliitikkona, mutta se piti Vehkoon tuomion voimassa. Hovioikeus katsoi, että Johanna Vehkoon kirjoitus kohdistui Junes Lokkaan yksityishenkilönä eikä tämän poliittiseen toimintaan. Päätöksen mukaan Vehkoon ei myöskään katsota kirjoittaneen päivitystään toimittajana. Vehkoo itse toteaa, että hänen postauksessaan käyttämänsä sanat viittasivat nimenomaan poliittiseen ideologiaan ja toimintaan.

Lokka on tuomittu kansanryhmää vastaan kiihottamisesta, ja hän on ollut epäiltynä joukosta muita sananvapausrikoksia. Hän on kutsunut muita ihmisiä esimerkiksi ”huoraksi”, ”häiriintyneiksi sekopäiksi” ja ”vitun idiooteiksi”. Hovioikeus totesi, että Lokan kielenkäyttö muita kohtaan ei kuitenkaan oikeuta loukkaamaan Lokan kunniaa.

Vehkoo kirjoittaa olleensa yllättynyt tapauksensa käsittelystä. Hänen nähdäkseen oikeuslaitos lähti viemään eteenpäin syytettä tapauksessa, jossa jo rikosilmoituksen teon motiivit ovat kyseenalaiset.

Hän perustelee asiaa esimerkiksi poliisille esitutkintaa varten todisteeksi toimittamallaan videolla, jossa Lokka sanoo, että hänen mielestään kunnianloukkaus kuuluu sananvapauteen, mutta Vehkoo on hänen mielestään ärsyttävä ja tälle pitää antaa näpäytys.

Käräjäoikeuden käsittelyn alla Lokka perusti Facebookin poliitikkotililtään tapahtuman, jossa hän kehotti seuraajiaan tulemaan oikeudenkäyntiin allekirjoittamaan eurovaalien kannattajakortteja. Tapahtuman tyylilajiksi oli valittu ”komedia”.

Hovioikeudelle Lokka kertoi kokeneensa Vehkoon ilmaisut halventaviksi ja kertoi niiden aiheuttaneen hänelle kärsimystä.

Kunnianloukkausrikosten tulkinta on Suomessa ollut vaihtelevaa, mikä on noussut esiin jo aiemmin. Vuonna 2019 Helsingin Sanomat kävi läpi 867 syyttäjien ja käräjäoikeuksien päätöstä kunnianloukkauksista. Aineistossa, joka kattaa vuodet 2016–2018, oli paljon etenkin naisiin kohdistuvaa solvausta. Kun kyse oli huorittelusta, valtaosassa tapauksia syyttäjä päätti lopettaa esitutkinnan. Tekoja pidettiin niin vähäisinä, ettei esitutkintaa kannattanut jatkaa.

Joskus huorittelustakin nousi syyte. HS:n selvityksestä kävi ilmi, että samankaltaisen puheen seuraukset vaikuttavat hyvin sattumanvaraisilta. Esimerkiksi natsiksi tai rasistiksi kutsuminen voi johtaa tuomioon tai siihen, että esitutkinta lopetetaan. Aineiston perusteella syyttäjillä vaikutti olevan korkeampi kynnys viedä käräjille juttuja, joissa solvauksen kohteena on nainen.

HS kysyi viime vuonna valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselta, miksi tulkinnat vaikuttavat vaihtelevan niin paljon. Tämä tunnisti ongelman.

”Ihmisiä tulisi eri puolella Suomea kohdella samankaltaisissa asioissa yhdenvertaisesti. On jatkuva haaste, että näin oikeasti tapahtuisi”, Toiviainen sanoi.

Vehkoo väittää kirjassaan, että ihmisiä ei kohdella edes Oulun poliisilaitoksen alueella yhdenvertaisesti.

Natsipelle-sana alkoi työllistää Oulun poliisilaitosta Vehkoon tapauksen jälkeen. Ihmiset ovat protestiksi hänen tuomiostaan käyttäneet sanaa sosiaalisessa mediassa, minkä jälkeen Lokka on tehnyt tutkintapyynnön.

Vehkoon mukaan hän ei ole kehottanut ihmisiä twiittaamaan asiastaan, vaan kyse on spontaanista kansalaistottelemattomuudesta.

Eräs Twitter-käyttäjä, johon Oulun poliisi oli yhteydessä, kertoi myöhemmin toisessa tweetissään poliisin valitelleen hänelle, että vastaavia tapauksia on ollut lähemmäs kahdeksankymmentä.

Onko näin? Oulun poliisiaseman tutkintayksikön johtaja Janne Koskela ei vahvista tarkkaa lukua mutta sanoo, että luku on useita kymmeniä. Uudelleen ja uudelleen Oulun poliisi siis on tutkinut yhden kielletyn sanan käyttämistä.

Valtaosa tutkinnoista on lopetettu vähäisyysperusteella. Yksittäisiä on edennyt syyteharkintaan. Tutkintoja on yhteistyössä syyttäjän kanssa rajoitettu sen jälkeen kun poliisi on pyytänyt ihmisiä poistamaan twiittinsä. Näin moni on tehnytkin, välttääkseen rikostutkinnan. Koskela sanoo, että poliisi pyrkii edistämään sovinnollisuutta.

”Jos jotain harkitsematonta on nettiin kirjoittanut, niin sehän on hyvin fiksua poistaa sellaiset kirjoitukset sieltä.”

Osa kirjoittajista ei ole suostunut poistamaan tweettiään. Poliisi on silti toisinaan lopettanut tutkinnan. HS:n näkemässä esitutkinnan rajoittamispäätöksessä asiaa perustellaan sillä, että tekoa on kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä. Kyseinen kirjoittaja on nimittänyt Junes Lokkaa ”natsipelleksi” kahdesti.

Joissain tapauksissa poliisi on tulkinnut, että kirjoittaja kritisoi natsipelle-sanalla oikeuden päätöstä eikä Lokkaa. Tällöin kyse ei ole kunnianloukkauksesta vaan pikemminkin yhteiskuntakritiikistä.

”Siellä on ollut monenlaisia kirjoituksia. Lähtökohta on se, että kaikkia kohdellaan lain edessä samalla tavalla. Mutta tietysti tulkintaan vaikuttaa moni asia. Onko se yksittäinen sana vai pidempi teksti, millaisessa asiayhteydessä sitä on käytetty”, Oulun poliisilaitoksen Koskela sanoo.

Junes Lokka sanoo HS:lle, että hän on tehnyt natsipelle-sanasta tutkintapyyntöjä, koska "se on vihapuhetta".

Johanna Vehkoon oikeusprosessi on kestänyt jo viisi vuotta. Poliisin mukaan korkeimman oikeuden ratkaisu tulee vaikuttamaan merkittävästi siihen, miten sananvapautta Suomessa tulkitaan.

Vehkoon tapausta käsitellään vielä korkeimmassa oikeudessa. Oulun poliisilaitos ja syyttäjä vaikuttavat päätyneen yhdessä siihen ratkaisuun, että kunnes korkein oikeus antaa ratkaisunsa, natsipelletutkintoja rajoitetaan.

”Ne kaikki kulminoituvat tähän samaan juttuun. En halua mennä konkreettisiin tapauksiin, mutta meillä on erilaisia kirjoituksia olemassa, ja osa on päätetty eri tavalla kuin toiset. Tässä asiassa poliisi on tehnyt aktiivista syyttäjäyhteistyötä. Olemme sopineet, kuten voit kuvitella, miten asia tullaan hoitamaan”, sanoo Oulun poliisilaitoksen Janne Koskela.

”Varmaan näihin jatkossa katsotaan tietynlainen sapluuna, kun korkeimman oikeuden tuomio tulee.”

Korkeimman oikeuden ratkaisu tulee vaikuttamaan merkittävästi siihen, miten poliisi ylipäänsä tutkii sananvapausrikoksia, Koskela sanoo. Ratkaisu voi olla erityisen kiinnostava nimenomaan poliittisen sananvapauden kannalta.

Korkeimman oikeuden ratkaisun jälkeen, olipa se mikä tahansa, poliisin tulee harkita ja tarkastella omia linjauksiaan, Oulun poliisiaseman tutkintayksikön johtaja Janne Koskela sanoo.

”Tuomiolla tulee olemaan valtakunnallisia vaikutuksia ja se herättää suurta mielenkiintoa. Sen jälkeen, olipa se mikä tahansa, poliisin tulee harkita ja tarkastella omia linjauksiaan. Kyllä se osaltaan vaikuttaa esimerkiksi siihen, mitä tapauksia voidaan katsoa vähäisiksi, mitä tutkintoja voidaan esittää rajoitettaviksi”, Koskela sanoo.

”Aina joskus tulee tällaisia tapauksia, niin sanottuja ennakkotapauksia.”

Johanna Vehkoo pitää tähän mennessä tapahtunutta varoittavana esimerkkinä siitä, mitä tapahtuu, jos poliittista trollausta ei tunnisteta sellaiseksi.

Hänen mielestään tarvitaan lainsäädäntö, joka kieltää kunnianloukkaussyytteiden käyttämisen kiusaamis- ja ilkivaltatarkoituksiin. Yhdysvalloissa tällainen niin sanottu anti slapp -lainsäädäntö on monissa osavaltioissa. Suomenkin lainsäädännöstä löytyy vastaava periaate, mutta vain naapuruussuhdelaista.

Vehkoon kirja ei kuitenkaan kerro vain oikeusjutusta, sananvapaudesta, verkkovihasta ja poliittisesta trollauksesta, vaan myös syvän henkilökohtaisista asioista. Siitä, että hän sai keskenmenon, tuli uudelleen raskaaksi ja sitten – rikosprosessin aikana – menetti isänsä nopeasti edenneeseen syöpään vain vähän ennen ensimmäisen lapsensa syntymää. Hän kertoo, että oikeuskäsittelyjen aikana työtarjoukset vähenivät ja hänen taloutensa ja työkykynsä olivat vähällä romahtaa.

Vehkoo on ollut aiemmin tarkka siitä, mitä kertoo itsestään julkisesti – ja mitä häiriköt voivat helposti käyttää häntä vastaan.

Oikeusprosessin aikanakin hän on kommentoinut asioita niukasti, vaikka asiaa on puitu runsaasti tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa.

Miksi hän päätti nyt avata elämäänsä näin henkilökohtaisesti, vaikeita intiimejä kokemuksia myöten?

Miksi Johanna Vehkoo päätti nyt avata elämäänsä näin henkilökohtaisesti, vaikeita intiimejä kokemuksia myöten?

Vehkoo sanoo luopuneensa sananvapaudestaan vuosien ajan.

"Moni valittelee, kuinka mitään ei saa enää sanoa, mutta heidän sananvapauttaan ei ole todellisuudessa rajoitettu. Minun on, oikeuden tuomiolla”, hän sanoo.

Sen jälkeen hän sanoo luopuneensa sananvapaudestaan itse, ”pitämällä turpansa kiinni”.

Pahimpina aikoina hän oli yksinkertaisesti liian väsynyt puhumaan oikeusprosessista ja siihen liittyvistä aiheesta. Nyt hän sanoo saaneensa asioihin sen verran etäisyyttä, että kirjoittaminen tuntui mahdolliselta. Kirjassa hän käsittelee tapahtumia usein mustan huumorin värittämänä.

Vehkoo sanoo halunneensa kirjassa tuoda esiin senkin, että oikeusjutut ovat erittäin raskaita prosesseja ja kestävät vuosia, mistä on arvosteltu Suomea kansainvälisesti.

”Oikeusprosessit vaikuttavat tutkitusti kaikkiin osapuoliin todella paljon. Yksilölle tulevat henkilökohtaiset seuraukset eivät kuitenkaan näy julkisuudessa ollenkaan”, Vehkoo sanoo.

Odotusajat ovat pitkiä. Oikeusjuttu varjostaa koko elämää. Seurauksia tulee niillekin, jotka eivät ole osapuolia tai joita ei syyllisiksi todeta.

Vehkoo sanoo halunneensa silti viedä oikeusjutun loppuun saakka, sillä kyse ei ole vain hänen omasta sananvapaudestaan, vaan kaikkien. Jos tuomio jää voimaan, hän uskoo sen ensinnäkin madaltavan poliitikkojen kynnystä viedä arvostelijansa oikeuteen.

”Toiseksi kuka tahansa äärioikeistolainen, jota on kutsuttu natsiksi tai rasistiksi, voi alkaa tehtailla rikosilmoituksia. Ihmisten täytyy voida puhua äärioikeiston ideologiasta ja toiminnasta vapaasti ilman pelkoa rikossyytteistä”, hän sanoo.

Vehkoon kaltainen freelancer on hänen mukaansa erityisen suojaton syytteiden edessä. Ei ole työyhteisöä, pomoa, työterveyshuoltoa tai työnantajan tarjoamia lakipalveluita.

Oikeusprosessi on maksanut Vehkoolle jo yli 40 000 euroa. Hän on saanut apua muun muassa Journalistien tukisäätiöltä ja kansainväliseltä lehdistönvapausjärjestöltä Free Press Unlimitedilta. Merkittävä osa kuluista on silti jäänyt hänen itsensä maksettavaksi.

Henkilökohtainen tarina on ollut hänen mukaansa tärkeä kertoa asian ymmärtämiseksi.

”On olennaista kertoa, että häirintä tunkeutuu ihmisen elämään aikaa ja paikkaa katsomatta. Voi olla aika ylivoimaista suhtautua häiriköintiin tilanteessa, jossa on juuri saanut keskenmenon ja saa kuulla äärioikeiston saapuneen striimaamaan tilaisuutta, jossa piti silloin olla.”

Kukaan ei sanonut asiaa hänelle suoraan päin naamaa, mutta keskustelun ollessa kuumimmillaan Vehkoo pani sosiaalisessa mediassa merkille, että jotkut saattoivat kommentoida, että hänen ei olisi pitänyt vajota häiriköiden tasolle. Ei saisi provosoitua.

”Se on aika puusilmäistä. On tavallista, että verkkovihan kohteille esitetään implisiittinen vaatimus siitä, että kaikki pitäisi vain hiljaisesti niellä. On myös aika yli-inhimillinen vaatimus, että ei koskaan saisi provosoitua, edes silloin kun ihmistä provosoidaan toistuvasti hänen työnsä vuoksi.”

Johanna Vehkoon kirja Oikeusjuttu (Kosmos) ilmestyy 28. lokakuuta mennessä.

Johanna Vehkoo halusi kirjassaan tuoda esiin myös sen, että oikeusprosesseilla on raskaita henkilökohtaisia seurauksia, jotka eivät yleensä näy julkisuudessa.

Artikkeliin liittyviä aiheita