Finland

Kolumni | Kiinan juhlia ei voi estää, mutta niihin ei ole pakko mennä

Ihmisoikeudet eivät paljon paina Kiinan vaa’assa, kun Kiina hakee johtoasemaa maailmassa. Muille ihmisoikeuksien pitää olla silloin entistä tärkeämpiä.

Kiinassa pantiin alkuvuodesta ylpeästi merkille, että Chloé Zhaon ohjaama elokuva Nomad­land keräsi kansain­välistä huomiota. Zhao on muun muassa ehdolla palkittavaksi Oscarilla. Zhao asuu Yhdys­valloissa, mutta on kiinalainen, ja hän on nainen. Kiinalaiset olivat syystä ylpeitä.

Iloa kesti kuitenkin vain vähän aikaa. Kiinalaiset tiedotus­välineet kertoivat Zhaon muun muassa syyttäneen haastattelussa Kiinaa valehtelusta. Uutiset Zhaon menestyksestä katosivat useimmilta kiinalaisilta sosiaalisen median sivustoilta, raportoi The New York Times.

Kansallismielisyys on vaarallinen voima käytettäväksi kansan hallintaan, mutta Kiinassa se kuuluu hallituksen vakioaseistukseen. Kansallismielisyys oli käytössä myös Zhaon tapauksessa. Sillä haetaan näyttäviä voittoja maailmalla ja kotirintamalla. Samaa voidaan sanoa monesta maasta, mutta Kiina pyrkii nationalismilla suurvallaksi.

Lista Kiinan teoista on jo turruttavan tuttu. Kiina kiristää otettaan Hongkongista, joka on osa Kiinaa, mutta jolla on itsemääräämisoikeus. Peking uhkaa yhä avoimemmin Taiwanin saarta miehityksellä. Taiwan on itsenäinen, mutta Pekingin mielestä osa Kiinaa.

Maailmalla Kiina iskee heti, kun se epäilee etunsa olevan vaarassa. Yhdysvaltojen presidentin Joe Bidenin hallinnon kanssa käynnistyneissä neuvotteluissa Kiina ei tee kompromisseja missään niistä lukuisista kysymyksistä, joissa maa on ajautunut eri teille Yhdysvaltojen ja myös Euroopan kanssa.

Suomen kaltainen pieni maa on tottunut olemaan aika lailla sivussa lännen kiistoista Kiinan kanssa, mutta ei enää.

Vasta jälkikäteen julki tulleessa episodissa Suomi torjui Kiinan yrityksen ostaa arktinen lentokenttä Kemijärveltä. Se oli isompi uutinen kuin minä se noteerattiin. Samalla Suomi seuraa muiden tavoin Kiinan läsnä­oloa arktisilla alueilla, ja muuallakin.

Suomi oli maaliskuun loppupuolella EU-maana määräämässä pakotteita neljälle kiinalaiselle heidän osuudestaan Xinjiagin autonomisen alueen muslimiväestön sorrossa. Neljä ihmistä on melko pieni osuus Kiinan miljardiväestöstä. Muun muassa The Financial Times huomasi kuitenkin, että kyse oli ensimmäisestä länsimaiden yhteisestä rangaistustoimesta Kiinaa vastaan sitten Tiananmenin mielenosoitusten verisen tukahduttamisen vuonna 1989.

Yhdysvallat haastaa nyt Kiinaa yhdessä Euroopan kanssa. Asetelma toistuu EU:n parlamentissa, jossa suomalaismepit ovat osallisia kriittisiin päätöksiin Kiinasta, ja sen määräämien vastapakotteiden kohteita.

Onko Suomella vaihtoehtoa? Ei, mikäli Suomi haluaa säilyttää asemansa avoimena demokratiana. Pienelläkin maalla täytyy olla näkemyksensä Kiinan vallankäytön vääristymistä, ja valmius toimia samanmielisten maiden kanssa vääristymien tuomisessa julki. Sillä välin täytyy osallistua avoimeen keskusteluun Kiinan johdon kanssa.

Presidentti Sauli Niinistön tarjous olla isäntänä suurvaltojen neuvotteluissa Etykin hengessä on tästä esimerkki. Vaikka Niinistö ei esittänyt kutsua nimenomaan Kiinalle, hän nosti esiin Kiinan kasvavan vaikutusvallan maailmanpolitiikassa.

On vielä monta mutkaa matkassa ennen kuin Niinistön ehdottama neuvottelujen ajankohta vuonna 2025 on edessä. Sitä ennen esimerkiksi Venäjä ehtii monta kertaa nostattaa jännitystä Ukrainan kanssa. Mutta Kiina on oma lukunsa, ja muutos on ollut nopea.

Vielä vuosituhannen alussa kiinalaisdiplomaatti saattoi lounaalla kertoa hyvin koskettavasti näkemyksiään.

Nimettömänä tässä esiintyvä diplomaatti kertoi, miten hän oli vienyt lapsensa katsomaan rutiköyhää maaseutua alueelle, josta hän oli kotoisin. Diplomaatin ajatuksena oli, että teini-ikäinen oppisi arvostamaan vaurautta, jossa hänen sukupolvensa nyt eli, ja sen myötä vapautta, johon heillä olisi nyt varaa. Teini-ikäinen kuitenkin ihasteli kukkia ja kysyi, koska mennään takaisin. Opetuksena oli, ettei koskaan tiedä, mitä seuraava sukupolvi oppii, ja harvoin luvassa on ainakaan kiitollisuutta.

Ne kiinalaiset, jotka arvostavat erilaisia vapauksia kuin mihin heidän johtajansa ovat valmiita, pettyvät pa­hasti. Kiinan johdon tärkein arvo on pysyminen vallassa, ja kaikenkat­tava kansallismielisyys on tärkein keino tämän tavoitteen turvaamiseksi.

Suomi ei voi yksin estää Kiinan ko­via otteita, mutta ei niitä tarvitse hyväksyäkään. Tässä on aikaa miettiä, miten vaikkapa talviolympialaisten järjestäminen Kiinassa ensi helmikuussa sopii Kiinan kampanjaan. Jos olympialaisiin menee, niin ainakaan niihin ei tarvitse osallistua kuin mihin tahansa kansalliseen juhlaan.

Kirjoittaja on turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut vapaa toimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Football news:

Sulscher reached the final of the European Cup for the first time as a coach. He won the Champions League final with Manchester United as a player
Arsenal did not reach any finals in a season for the first time since 2016
Emery is the first coach with 5 finals in one European Cup tournament
Villarreal will play in the final of the European Cup for the first time
Manchester United lost for the first time in 8 matches. There were 6 wins and a draw
Manchester United reached the final for the first time under Solskjaer
Emery will play in the Europa League final for the 5th time. He has three wins