Finland
This article was added by the user Anna. TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Kolumni | Kulkuri voi ryöstää kaupungin rahat upseeriksi naamioituneena, ja baarissa naamansa silponut voi nousta kuuluisaksi, sillä ulkonäkö pettää meidät usein

Elokuvissa ja tv-sarjoissa kasvoilla kerrotaan tarinoita, ja vaikuttavimmissa tarinoissa kasvot ovat runnellut, kirjoittaa elokuvatoimittaja Veli-Pekka Lehtonen.

Vuonna 1906 saksalainen Wilhelm Voigt halusi uuden elämän. Suutarina ja kulkurina elänyt 57-vuotias pukeutui kapteenin uni­vormuun, asteli Preussin armeijan varuskuntaan ja otti komentoonsa rykmentin, marssi joukkoineen Köpenickin raatihuoneelle, ajoi pormestarin tiehensä ja varasti kaupungin kassan.

Voigt jäi kiinni, mutta legenda oli syntynyt.

Huijari sai lempinimekseen Köpenickin kapteeni, josta on sittemmin tehty elokuva, näytelmä ja patsas.

Wilhelm Voigtin pidätyskuva.

Huijaritarinoissa toistuu aina sama kiehtova kaava: valta saa nenilleen ja pieni ihminen, jolla on otsaa, on hetken keisari. Piukkojen paikkojen, Puhalluksen ja Ocean’s Elevenin kaltaiset elokuvat huijauksista ovat rakastettuja, koska ne lupaavat samaa kuin lottokuponki.

Toisenlaista elämää, uuden alun.

Huijaritarinoissa on toinenkin, varoittava puoli: paljastuvatko toisen kasvot todella, kun kohtaamme?

Vielä huijaritarinoita suositumpia ovat nimittäin elokuvat, joissa sankarin vastapuoli ei pääse vaihtamaan nahkaansa.

Star Warseissa Darth Vaderin kasvot ovat arpiset, samoin Elm Street -kauhuelokuvan sarjan Freddy Kruegerilla tai Batman-elokuvien Jokerilla. Harry Pottereissa Voldemortin kasvot ovat epämuodostuneet ja Taru Sormusten herrasta -tarinoiden Sauronilla ei ole kasvoja lainkaan, hän on pelkkää silmää.

Freddy Krueger (Robert Englund) A Nightmare on Elm Street 4 -elokuvassa.

Runnellut kasvot ovat elokuvissa pysyvä poltinmerkki, vaikka esittäjinä ovat tunnetut näyttelijät. Näin elokuvat ovat kasvattaneet karsastamaan kasvoja, jotka eivät muistuta omiamme.

Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön.

Elokuvien ja tv-sarjojen historiassa on nähty näyttelijöitä, joita kasvojen arpisuus ei ole haitannut: Humphrey Bogart, Sofia Helin ja Joaquin Phoenix esimerkiksi.

Kovimpiin kuului viime kuussa huumeisiin kuollut Michael K. Williams. Häntä ei voinut näyttelijänä panna merkille ilman kasvoarpea.

Michael K. Williams valokuvattuna vuonna 2019 New Yorkissa.

Arpinaamaksi Williams muuttui 25-vuotiaana baaritappelussa New Yorkissa. Vastapuoli oli huitaissut Williamsia nyrkillä, jossa sormien välissä naamaa viilsi partaterä korkealta otsasta nenänvartta pitkin oikealle poskelle.

Pahemminkin olisi voinut käydä.

Arvesta tuli nuorelle miehelle tavaramerkki, joka groteskilla tavalla avasi hänelle ovia näyttelijänä kuin kapteenin univormu suutari Voigtille. Pennittömästä taustatanssijasta tuli ensin pikkuroolien rosvo ja myöhemmin arvostettu näyttelijä, ja suurimman roolinsa hän teki Langalla-tv-sarjan katujen kuningas Omarina, pikkurikollisena, jolla oli suuri sydän.

Williams todisti roolityöllään, että ensivaikutelma voi aina pettää, ja ihminen olla muuta kuin miltä näyttää.