Kolumni | Tyhjä lompakko äänestää vaaleissa

Eduskuntavaalien äänestämistä voi ennakoida Maslow’n tarvehierarkialla. Joskus äänestetään pienemmän ruokalaskun, joskus planeetan puolesta.

Eduskuntavaalien tuloksen ratkaisee, millä perusteella äänestäjät valintansa tekevät. Vaalien suuri vedenjakaja on yleensä se, haluavatko ihmiset turvallisuutta vai muutosta. Toinen tärkeä asia on, äänestävätkö ihmiset lompakollaan vai muilla perusteilla.

Näissä vaaleissa äänestäjien mielentilan ennakoiminen on vaikeaa, sillä vaalikeskusteluissa ei ole noussut yhtä ylitsekäyvää teemaa. Siksi eri äänestäjäryhmät voivat pitää eri asioita tärkeinä.

Asiaa voi lähestyä yhteiskuntatieteissä klassikoksi nousseen Abraham Maslow’n tarvehierarkian kautta. Maslow’n mukaan ihmiset toteuttavat tarpeitaan järjestyksessä, jotka voidaan asetella pyramidiin. Vasta kun alemmat tarpeet on tyydytetty, tulee korkeampien vuoro.

Ensin ovat fysiologiset tarpeet, kuten ruoka ja terveys. Sitten seuraa turvallisuus eli vaaroilta suojautuminen. Kolmas tarve on yhteenkuuluvuus, neljäs arvostuksen kokeminen ja viides itsensä toteuttaminen.

Talouden epävarmuus on viime vuosina lisännyt pyramidin alempien tasojen painoarvoa länsimaiden politiikassa. Se tarkoittaa oikeisto- ja vasemmistopopulismin vahvistumista. Ruokalaskun ja asuntovelan kanssa kamppailevat äänestävät näissäkin vaaleissa luultavasti oma paras mielessään.

”

Puute ja pelko ovat vahvoja voimia.

Tärkeä on myös pyramidin kakkostaso, jota korostavat voivat pitää tärkeinä niin maanpuolustusta kuin sisäistä turvallisuuttakin, esimerkiksi poliisia. Turvallisuus on oikeiston perinteinen teema.

Jos äänestäjä ei ole liian huolissaan omasta toimeentulostaan tai turvallisuudestaan, hän voi tehdä valintansa ryhmäedun perusteella. Kolmostaso voi tarkoittaa esimerkiksi kansallismielisyyttä, maakuntahenkeä tai vaikka työväenluokkaisuutta. Ollaan oman porukan asialla.

Maslow’n pyramidin huipulla ovat abstraktimmat asiat, jotka voisivat politiikkaan sijoitettuina tarkoittaa esimerkiksi sellaisia asioita kuin demokratian kohtalo, tulevat sukupolvet tai maapallon kestokyky. Näitä painottavat ne äänestäjät, jotka ajattelevat, että heidän omat asiansa ovat kunnossa tai ongelmansa pieniä verrattuna niihin todella suuriin kysymyksiin, joita meillä on edessämme.

Olisi hienoa, jos mahdollisimman suuri osa äänestäjistä kykenisi pitämään äänestyskopissa mielessä myös yleisen edun ja korkeammat arvot, mutta turha on syyttää niitäkään, jotka puolustavat vaaleissa omaa etuaan tai hakevat turvaa. Puute ja pelko ovat vahvoja voimia.

Kirjoittaja on pääkirjoitus- ja mielipidetoimituksen esihenkilö.