Vaikka Sanna Marin ei enää johda Sdp:tä, hänen uusi loistokas elämäntapansa voi ihmetyttää puoluetta äänestäneitä, kirjoittaa erikoistoimittaja Seppo Varjus.
Peruspoliitikko Antti Lindtman on kaukana Sdp:n entisen johtajan Sanna Marinin nykyglamourista. Kuva: Antti Hämäläinen/IS, Lassi Rinne
Seppo Varjus
Politiikassa tarvitaan kaikkea, ei vain puoluekoneistoa. Antti Lindtman otti haltuunsa Sdp:n puoluekoneiston vaivatta pari kuukautta sitten. Hän nosti luottoihmisensä avainpaikoille. Se ei vielä riitä.
Politiikka ei ole pelkkää järjestötekniikkaa. Vaikka hallitsisi puoluetta, ei hallitse miltä sitä miltä puolue näyttää. Sanna Marin hallitsee yhä Sdp:n julkisuuskuvaa, oli läsnä tai ei.
Julkisuus ja sen hallinta on hyvin metkaa. Vaikka Sanna Marin hallitsee julkisuutta, hän ei hallitse millaista se on.
Kolmen vuoden ajan tiukkailmeinen ja tarkkapuheinen pääministeri Marin kasvatti Sdp:n suosiota vasemmistoliiton ja vihreiden kustannuksella. Nyt maailmalla luksuskuosissa viilettävä Marin palauttaa Sdp:n äänestäjiä vasemmistoliitolle ja vihreille.
Sanna Marin jätti Sdp:n Antti Lindtmanille. Kuva: Antti Hämäläinen
Muotinäytöksiä ja limusiineja, maailman huippujen tapaamisia. Marinin uusi elämä näyttää loistokkaalta.
Modernin tulkinnan mukaan myös poseeraaminen on politiikkaa. Vaikuttaminen tapahtuu somenäkyvyydellä.
Vain tädit ja sedät eivät käsitä. Heidän lisäkseen eivät käsitä monet vanhat Marinin punavihreät ihailijatkaan, sillä punavihreys on vakava aate.
Punavihreillä silmälaseilla katsoen Marinin uljas uusi elämäntapa on häiritsevää porvarillista luksusta. Se on vastakohta kaikelle sillä, mitä punavihreydessä arvostetaan.
Sellainen hassu juttu, että ristiriita ei ole enää Marinin ongelma. Se on Antti Lindtmanin ongelma.
Lindtmania odottaa vielä kova politiikan koulu. Kuva: Outi Pyhäranta / HS
Lindtman on erinomainen vantaalaisen perheenisän roolissaan. Ilman silmälaseja hän menee entisaikojen ay-demarista. Sama se, ottaako rillit pois katsojalta vai Lindtmanilta. Lindtman voi hyvin miellyttää Sdp:n kahta viimeistä perusduunariäänestäjää.
Mutta kolmen vuoden takaiseksi Sanna Mariniksi Lindtman ei vain taivu. Se ei ole hänen mahdollisuuksiensa rajoissa.
Paljon paremmin Marinista käyvät vihreiden Sofia Virta ja aina vain vasemmistoliiton Li Andersson. Siksi Marinin hurmaamat äänestäjät tekevät paluuta heidän puolueisiinsa.
Lähestyvät presidentinvaalit tuovat Lindtmanille lisää harmaita hiuksia.
Andersson kampanjoi täyttä häkää. Hän ei yllä toiselle kierrokselle, mutta voi päihittää rötväkkäästi Sdp:n aina vain poissa olevan Jutta Urpilaisen. Pekka Haavisto yltää helpostikin toiselle kierrokselle ja nostaa vihreiden profiilia, vaikka kuinka olisi valitsijayhdistyksen ehdokas.
Tämän talven demarit kulkevat varjoissa.
Kesä olikin liian hyvä. Petteri Orpon hallitus sekoili omia aikojaan rasismiongelmansa kanssa. Näytti siltä, että opposition tarvitsee vain odottaa sen kaatumista.
Syksyn mittaan hallitus on sitten osoittanut kestävyyttä.
Lindtman tekee kaikkensa ollakseen ärhäkkä, mutta ärhäköitä poliitikkoja on Arkadianmäki täynnä. Lindtman on hyvä peruspoliitikko, mutta ei tähti, johon katseet kääntyisivät. Sellainen oli Marin.
Lindtmanilla on vuori kiivettävänään.
