Finland
This article was added by the user Anna. TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Kommentti: Mestari­valmentajasta tuli pelkuri – NHL:n seksiskandaali kertoo irvokasta kuvaa urheilun karmaisevasta kulttuurista

Voittamisen tavoittelussa on rajoja, joita ei saisi koskaan ylittää. Chicago Blackhawks ylitti ne ja sekä seuran että avainhenkilöiden pitää maksaa siitä, kirjoittaa uutispäällikkö Juha Hiitelä.

Joel Quenneville seisoi viime yönä Floridan penkin takana kohusta huolimatta.

Varhain torstaiaamuna Suomen aikaa, noin kello 2, Bostonin TD Gadernissa vierasjoukkueen vaihtopenkin taakse asteli Florida Panthersin päävalmentaja Joel Quenneville.

Hänen valmentamansa joukkue ei ollut hävinnyt koko alkukauden aikana vielä otteluakaan – ja kuten muutamaa tuntia myöhemmin saatiin nähdä, ei hävinnyt taaskaan.

Vajaata tuntia aiemmin kanadalainen TSN-televisiokanava oli esittänyt haastattelun, missä NHL:ää ravistelevan seksiskandaalin uhri, aiemmin ”John Doena” tunnettu jääkiekkoilija Kyle Beach kertoi ensimmäistä kertaa omalla nimellään ja naamallaan tapahtumista keväällä ja kesällä 2010.

Lue lisää: Hän on NHL:ää ravisuttavan ahdisteluskandaalin uhri – ”Koin olevani yksinäinen ja pimeässä”

Tuolloin Chicago Blackhawksin videovalmentaja Brad Aldrich seksuaalisesti pahoinpiteli Beachin kesken pudotuspelien, jossa Beach oli osa Blackhawksin ylimääräisten pelaajien Black Ace -ryhmää. Beach, tuolloin 20, kertoi asiasta seuran mentaalivalmentajalle ja tämä kertoi siitä eteenpäin.

Kesken pudotuspelien pidetyssä kokouksessa oli omistajaa lukuun ottamatta läsnä Blackhawksin ydinryhmä seuran pääjohtajan John McDonoughin johdolla. Paikalla oli myös tuolloinen päävalmentaja Quenneville.

Kokouksessa päätettiin, että McDonough ”hoitaa asian” pudotuspelien jälkeen. Mestaruuteen päättyneiden pudotuspelien jälkeen Aldrich sai erota itse, sai pudotuspelibonuksensa, nimensä Stanley Cupin kylkeen ja mestaruussormuksen.

Sitä ennen hän oli ehtinyt seksuaalisesti häiriköidä yhtä Blackhawksin toimiston harjoittelijaa. Muutamaa vuotta myöhemmin hän sai tuomion seksirikoksista.

Lue lisää: Väite: Floridan NHL-valmentaja suolsi julmat sanat seksuaalisesta väkivallasta – uhri: ”Ihmisenä en voi uskoa todeksi”

McDonough sai potkut Blackhawksista vuosi sitten, eikä tällä tapauksella ole mitään tekemistä niiden potkujen kanssa. Kun seuran teettämä selvitys julkaistiin tiistaina, ainoat yhä Blackhawksin palkkalistoilla olleet silloisen ydinryhmän jäsenet GM Stan Bowman ja vara-GM Al MacIsaac erosivat.

Lue lisää: NHL:ssä kuohuu: Chicagon kolmen Stanley Cupin GM astuu sivuun – synkän raportin laineet lyövät ympäri NHL:n

Seuran ei olisi pitänyt antaa heille sitä mahdollisuutta. Heille olisi pitänyt antaa potkut. Bowman julkaisi lähdöstään tiedotteen, mistä puuttui yksi olennainen asia: anteeksipyyntö.

NHL:n komissaari Gary Bettman ilmoitti, että Bowman, MacIsaac ja muut nyt ilman töitä olevat joutuvat anomaan häneltä armoa, jos haluavat vielä työskennellä NHL-seuroissa. Bettmann myös ilmoitti, että aikoo keskustella Quennevillen ja silloisen Chicagon apulais-GM:n, nykyisen Winnipeg Jetsin GM:n Kevin Cheveldayoffin kanssa ennen kuin päättää ratkaisustaan.

Cheveldayoff on ollut raportin julkaisun jälkeen hiljaa. Hänen roolinsa koko episodissa on pienempi kuin muiden avainhahmojen. Hän oli apulais-GM, eikä sen enempää uhri kuin tekijäkään ollut hänen suora alaisensa. Silti hänkin ansaitsee rangaistuksen.

Lue lisää: Ruotsalaispelaaja kertoo, millaista NHL-seurassa oli skandaalin jälkeen – raportti tuli järkytyksenä: ”Se, mitä tapahtui, oli hirveää”

Syytetyllä on aina oikeus tulla kuulluksi ennen rangaistuksensa saamista. NHL kuulee aina pelaajia ennen kuin heille langetetaan pelikiellot. Jos NHL on sitä mieltä, että pelikielto voi olla yli viisi peliä, pelaaja lennätetään NHL:n pääkonttorille New Yorkiin kasvotusten käytävään kuulusteluun. Sitä ennen hän on väliaikaisessa pelikiellossa.

Näin siis kaukalon sisäpuolella.

Kaukalon ulkopuolella tilanne on ilmiselvästi toinen. NHL salli Quennevillen valmentaa keskiviikkona Bostonissa ennen kuin hän tapaa Bettmanin torstaina Manhattanilla NHL:n uudessa ja kiiltävässä pääkonttorissa.

Quenneville sai valmentaa, vaikka hänen ei olisi pitänyt. Hän julkaisi kesällä, skandaalin tultua ensi kertaa julki, tiedotteen, jossa hän sanoi, ettei tiennyt asiasta mitään.

Blackhawksin teettämä raportti kertoo toista. Quenneville tiesi. Hän oli mukana kokouksessa.

Hän oli osallisena salailuprosessia.

Syytetyllä on oikeus tulla kuulluksi mutta ei oikeutta tehdä mitä tahansa ennen kuin häntä on kuultu. Quennevillen olisi itse pitänyt tajuta olla sivussa, ja kun hän ei itse sitä tajunnut, jonkun muun olisi pitänyt tajuta – joko hänen nykyisen työnantajansa tai NHL:n.

Entisen NHL-kirjeenvaihtajan neljän vuoden kokemuksella uskallan sanoa, että Joel Quenneville on äijä. Isolla Ä:llä.

Iso fyysinen olemus, entisen NHL-pelaajan jykevä kroppa, mursuviikset, harmaantuneet hiukset, hieman muriseva ääni.

Hän ei ollut Chicagon aikana mikään median lemmikki, koska ei jaellut avokätisesti haastatteluja, mutta häntä arvostettiin, koska hän voitti.

Hän luotsasi Blackhawksin vuonna 2010 Stanley Cup -voittajaksi ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1960. Ja voitti uudelleen 2013. Ja kolmannen kerran 2015. Ura Chicagossa päättyi potkuihin syksyllä 2018, mutta hän on Blackhawksin seuralegenda.

Hän on sankari. Tai on ainakin ollut. Todellisuudessa hän on pelkuri.

NHL:n komissaari Gary Bettman päättää Chicagon entisen päävalmentajan Joel Quennevillen kohtalosta.

Quennevillen olisi esimiehenä pitänyt toimia eri tavalla kuin hän toimi vuonna 2010. Hänen olisi pitänyt tarttua asiaan voimakkaammin.

Aldrich oli hänen alaisensa. Beach, vaikka virallisesti olikin farmijoukkueen pelaaja, oli hänen seuransa pelaaja. Hänen seuransa ensimmäisen kierroksella varaama pelaaja.

On vaikea käsittää, millaisella moraalisella kompassilla toimivat ihmiset, jotka lakaisevat vuonna 2010 maton alle sen, että esimiesasemassa oleva ihminen pakotti toisen työntekijän seksuaalisen tekoon ja uhkasi häntä lisäksi väkivallalla, kuten raportissa hyvin yksityiskohtaisesti kuvaillaan.

Quenneville voi tietysti vedota siihen, että hänen esimiehensä lupasivat hoitaa asian. Mutta esimiehenä hänen olisi pitänyt olla myös kiinnostunut siitä, miten asia hoidetaan.

Aldrich sai nimensä Stanley Cupiin. Se on jääkiekon pyhin pokaali. Sen kyljessä on ollut muidenkin roistojen nimiä, mutta Quenneville on yksi syyllisistä siihen, miksi Aldrichin nimi on siinä pokaalissa.

Esimies ei voi toimia näin. Valmentaja ei voi toimia näin.

Quenneville kertoi keskiviikkoaamuna medialle, että hän on edelleen samaa mieltä kuin oli kesällä, jolloin hän lausunnossaan kertoi, ettei tiennyt. Blackhawksin tilaama riippumaton raportti on eri mieltä.

Raporttiin on haastateltu 139 ihmistä. Sitä varten on kerätty gigoittain elektronisia todisteita ja laatikoittain paperitodisteita.

Raportin mukaan Quenneville kirjoitti kauden jälkeen Aldrichistä esimiesarvion, jossa hän kehui videovalmentajan suoritusta ja onnitteli Stanley Cupin voitosta.

Quenneville ei ole allekirjoittanut arvioita ja kertoi tutkijoille, ettei muista kirjoittaneensa sitä mutta myönsi, että sanavalinnat ovat sellaisia, että teksti saattaa olla hänen.

Quennevillellä on Chicagon menestyksen myötä voittajan mielikuva. Se, että hän ei kanna vastuuta tekemisestään, tekee hänestä pelkurin.

Kaikkien muiden asianosaisten urat NHL:ssä on käytännössä ohi. Sama kohtalo pitäisi olla myös Quennevillelleä.

Isossa kuvassa kyse on jääkiekkomaailman vanhanaikaisesta kulttuurista. Quenneville on ns. wanhan liiton viimeisiä edustajia, joille tällaiset asiat ovat lähtökohtaisesti täysin tuntematonta maailmaa. Heille pukukopin sisäiset asiat ovat pukukopin sisäisiä asioita. Nyrkki nyrkistä, silmä silmästä.

Se ei tietenkään poista häntä vastuusta.

Tapa, jolla NHL on asiaa hoitanut, herättää myös kysymyksiä. Blackhawksin saama kahden miljoonan dollarin sakko on hyttysenpieru satojen miljoonien liikevaihdossa. Ja se on pienempi kuin sakko, jonka New Jersey Devils kymmenen vuotta sitten sai, kun seura yritti kiertää palkkakattoa Ilja Kovaltshunkin sopimuksen yhteydessä.

Sopimusrikkomus on suurempi asia kuin seksirikollisen peitteleminen. Myös NHL:n someilakointi Floridan voittoputken jatkumisesta Bostonissa oli vähintäänkin kummallista. Toinen adjektiivi on voisi olla irvokasta.

Iso kysymys kuuluu myös, että jos yksi seura oli valmis näkemään kaiken tämän vaivan videovalmentajan rikosten peittelemiseksi, mitä muuta mattojen alle on eri puolilla liigaa lakaistu?

Tapaus kertoo myös urheilun vääristyneestä kulttuurista, missä voittamisen tavoittelu ajaa inhimillisyyden edelle. Chicago Blackhawks ei ollut voittanut Stanley Cupia 40 vuoteen. Seura ei ollut vuosikausiin ollut edes relevantti omassa kaupungissaan. Seuran menestymisen ikkuna oli auki ja halu oli suuri. Niin suuri, että sijaiskärsijäksi joutui 20-vuotias nuori ihminen.

Etenkin Pohjois-Amerikassa toistellaan fraaseja, jotka korostavat voittamisen merkitystä. Ykkönen on ykkönen ja kakkonen ei ole mitään. Vain voittajat muistetaan. Lista on loppumaton.

Ja kyllä, huippu-urheilussa on viime kädessä aina kyse voittamisesta. Se on kaiken sen rääkin ja uhrausten perimmäinen syy. Urheilun Eldorado.

Mutta jossain kulkee myös raja. Kulkeeko se dopingissa? Kulkeeko se tuomareiden lahjonnassa? Sen päättää jokainen omassa päässään, omassa arvomaailmassaan.

Mutta se on selvää, että kun puhutaan seksuaalisiin tekoihin pakottamisesta ja sen peittelystä, raja on ylitetty.