Liittokunnan pelotteen rakentamiseen tarvitaan uusien joukkojen ja materiaalin lisäksi myös asennemuutosta. Nukahtamiseen ei enää ole varaa, arvioi erikoistoimittaja Jouko Juonala.
Naton puolustusministerikokous liittokunnan päämajassa Brysselissä 15. helmikuuta 2023. Kuva: Nato
Jouko Juonala
Eduskuntavaaleissa on kyse suurista asioista: suomalaisesta hyvinvointivaltiosta, sosiaali- ja terveydenhoidosta, ilmastotoimista.
Taivaanrannalla jyrisee kuitenkin koko ajan myrskypilvi, joka ravistelee kaikkien suomalaisten elämää: Venäjän raakalaismainen hyökkäyssota Ukrainassa. Loppua sodalle ei ole näköpiirissä.
Kun kotimaisen vaalitaistelun savu hälvenee, on valtaan nousevan pääministerin ja uuden hallituksen sukellettava tähän myrskypilveen.
Euroopan turvallisuustilanne muuttui peruuttamattomasti 24. helmikuuta 2022.
Natoon liittyvän Suomen pitää selviytyä suuren eurooppalaisen sodan vaikutuksista – ja varautua myös pitkälle tulevaisuuteen, mahdollisiin uusiin sotiin, yhdessä liittolaisten kanssa.
Suomi hakeutui Naton jäseneksi Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Kuva maavoimien harjoituksesta Nurmeksessa marraskuussa 2022. Kuva: Paula Kaskimaa / IS
Lue lisää: Ajatushautomo: Venäjä menettänyt lähes puolet tärkeimmistä panssarivaunuistaan – Ukrainan kalusto kasvanut
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa loppuu jossakin vaiheessa. Suojauksen ei kuitenkaan pidä antaa laskea senkään jälkeen. Vaikka Venäjän asevoimien tappiot ja kalustomenetykset ovat käsittämättömän suuria, pysyy arvaamaton Venäjä uhkana. Ja vaikka verinen Vladimir Putin väistyisikin vallasta, hänen seuraajansa voivat olla yhtä vaarallisia.
Kylmän sodan jälkeen Eurooppa nukahti ja leikkasi rajusti sekä sotilaallista maanpuolustusta että puolustusteollisuutta.
Ukraina ja Venäjä ovat kulutussodassa. Nyt Eurooppa on joutunut havahtumaan karmealla tavalla siihen, että Ukraina tarvitsee valtavat määrät ase- ja materiaaliapua puolustustaisteluunsa. Vielä ehkä vuosien ajan.
Ampumatarvikkeita rahdataan Ukrainaan länsimaiden omista valmiusvarastoista, sillä uuden tuotannon käynnistäminen on hidasta. Se heikentää Naton puolustuskykyä.
Uuteen nukahdukseen ei ole varaa.
Prikaatikenraali Ivan Caruso on Naton sotilaskomitean sihteeri. Kuva: Nato
Italialainen prikaatikenraali (res.) Ivan Caruso avasi Euroopan haasteita havahduttavasti webinaarissa, jonka järjesti ranskalaisen puolustusteollisuuden mediayhtiö Coges Events tiistaina.
Caruso on entinen erikoisjoukkojen upseeri ja Italian Nato-edustuston sotilasneuvonantaja. Hän toimii nykyisin Naton sotilasesikunnan toimeenpanevana koordinaattorina ja sotilaskomitean sihteerinä.
Caruso pitää selvänä, että Naton täytyy katsoa pitkälle tulevaisuuteen ja varautua jo seuraavaan sotaan. Joukko- ja komentorakennetta sitä varten kehitetään parhaillaan, painopisteenä valmius nopeaan toimintaan.
Keskeinen kysymys on se, millaisia joukkoja Nato tarvitsee tulevaisuudessa. Ja myös se, mitkä ovat ne suorituskyvyt ja välineet, joita puolustusteollisuuden pitää toimittaa joukkojen käytettäväksi.
Nyt ei puhuta vain maavoimien kulutussodasta, vaan kaikista toimintaympäristöistä: maasta, ilmasta, merestä, avaruudesta ja kyberistä.
Loppujen lopuksi kyse on paljon enemmästä kuin uusista joukoista ja uudesta kalustosta.
– Kyse on myös uudesta asenteesta, uudesta koulutuksesta, uudesta doktriinista ja uudenlaisesta harjoittelusta. Haaste on paljon laajempi kuin materiaalinen, joka on vain osa kokonaisuutta, Caruso sanoi webinaarissa.
Nato-maiden on Caruson mukaan oltava riittävän joustavia viemään muutokset läpi.
– Vaarana on se, että olemme valmiita käymään edellistä sotaa mutta emme seuraavaa.
”
Vaarana on se, että olemme valmiita käymään edellistä sotaa mutta emme seuraavaa.
Nato tarvitsee lisää kuljetuskapasiteettia sekä joukkojen että materiaalin siirtoihin. Kuvassa Hercules-kuljetuskone Hemex-Orion -harjoituksessa Ranskassa helmikuussa. Kuva: Erwin Bouteillier / Armée de Terre / Nato
Lue lisää: Leopardien valmistaja uskoo liikevaihtonsa paisuvan – Saksan aseteollisuus pelkää Scholzin viivyttelyn vaikutuksia
Puolustusteollisuudella on tärkeä rooli muutoksessa. Asevoimien ja teollisuuden on yhdessä sopeuduttava seuraavan sodan vaatimuksiin.
Vielä kylmän sodan aikana Naton jäsenmaiden puolustusteollisuus oli pitkälti valtio-omisteista. Voiton tavoitteleminen ei ollut sille ykkösasia. Nykyisin tilanne on toinen. Teollisuus on suurelta osin yksityisten omistajien käsissä, eikä sillä ole ollut halua sitoa pääomia suuriin materiaalivarastoihin.
Myös asevoimat ovat muuttuneet ja kutistuneet. Euroopan Nato-mailla ei ole enää suuria logistisia organisaatioita, jotka kykenisivät kuljettamaan ja huoltamaan suuria armeijoita.
– Nyt on syytä ottaa muutama askel taaksepäin, parantaa logistisia kykyjä ja perustaa uudelleen varastot, joita ei enää ole. On pyydettävä teollisuutta tuottamaan lisää materiaalia ja käytävä läpi kalusto sekä uusien joukkojen tarpeet, Caruso sanoi.
”
Nyt on syytä ottaa muutama askel taaksepäin, parantaa logistisia kykyjä ja perustaa uudelleen varastot, joita ei enää ole.
Ukrainalaissotilaat laittoivat 155 millimetrin kranaatteja ampumakuntoon Bahmutin suunnalla 11. maaliskuuta. Kuva: Aris Messinis / AFP, Lehtikuva
Pelkkä puolustusmateriaalin tuotannon lisääminen ei riitä. Pitää löytää myös työvoimaa, jota tarvitaan tuotetun materiaalin varastoimiseen ja ylläpitoon.
Lisäksi Nato-maiden pitää parantaa strategista ja taktista kuljetuskykyä ja rakentaa lisää toimivia huoltoyhteyksiä.
Caruson mukaan Nato ei vielä tiedä, miten suuria ampumatarvikkeiden, aseiden ja ajoneuvojen varastojen olla.
– Tätä mietitään parhaillaan. Nato auttaa jäsenmaita tunnistamaan liittokunnan tuleviin tarpeisiin sopivat aseet ja välineet.
Tärkeäksi kysymykseksi nousee standardointi ja kaluston yhteensopivuus.
Länsimaat toimittavat Ukrainalle nyt kuuttatoista eri tyyppistä 155 millimetrin ampumatarviketta.
– Tämä ei ole loistoesimerkki standardoinnista. Tulevaisuudessa ampumatarvikkeiden pitää olla nykyistä paljon yhdenmukaisempia, yhteensopivampia, dekonfliktoidumpia ja vaihtokelpoisempia. Näin ei ole nyt, Caruso sanoi.
Dekonfliktointi merkitsee ristiriitojen ja eroavaisuuksien havaitsemista ja poistamista.
”
Länsimaat toimittavat Ukrainalle nyt kuuttatoista eri tyyppistä 155 millimetrin ampumatarviketta.
Taistelussa kaatunut ukrainalainen sotilas viimeisellä matkalla Harkovassa 21. maaliskuuta. Kuva: Sergey Bobok / AFP, Lehtikuva
UkrainaN puolustustaistelun tärkein oppi on se, ettei etteivät asevoimat voi käydä sotaa yksin. Sodankäynti tarvitsee koko kansakunnan panosta. Suomalaiset sen kyllä hyvin tietävät.
Ukraina on tahtomattaan joutunut totaaliseen sotaan. Määritelmän mukaan se tarkoittaa sodan muotoa, jossa valtio ottaa käyttöön kaikki resurssinsa palvelemaan sodankäyntiä. Totaalisessa sodassa siviiliväestö joutuu kohtaamaan sodan kauhut: pommitukset, karkotukset, pakolaisuuden, nälkiintymisen, pakkotyön ja sotarikokset.
Nato on vasta ottamassa askeleen kohti sotataloutta. Sodassa liittokunta ei ole, eikä se ole historiansa aikana koskaan joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Varautuminen tulevaisuuden sotaan on silti Naton tärkein tehtävä.
Varautumalla tulevaan Nato uudistaa pelotettaan, joka toivottavasti estää Venäjää ryhtymästä uusiin tuhoisiin hyökkäyksiin.
Myös Nato-Suomessa varautuminen vaatii uudenlaista ajattelua kaikilla tasoilla, sillä työtä tehdään entistäkin tiiviimmässä yhteistyössä liittokunnan jäsenten kanssa.
Prikaatikenraali Caruso ei ehkä tiennyt, että Suomessa on pian vaalit. Silti tämän voisi tulkita hänen terveisikseen suomalaisille poliitikoille:
– Poliittisten, sotilaallisten ja liike-elämän johtajien pitää olla tietoisia roolista, jonka he ovat saaneet tässä historiallisessa ajanjaksossa, Caruso sanoi.
