Kommentti: NHL:n häpeä­pilkku yllätti kaikki – Suomesta tuli uusi tähti­pelaaja

Arizona Coyotesia on syystäkin haukuttu, mutta sen nimetön nippu on pelannut erinomaisen kauden. Joukkueen avainpelaajaksi noussut Matias Maccelli on ollut yksi 2000-luvun parhaista suomalaistulokkaista, kirjoittaa IS:n NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Koivunen.

Vancouver

Seitsemän laukausta maalia kohti. Yhdessä jääkiekko-ottelussa.

Se oli Arizona Coyotesin saldo lokakuun alussa, kun joukkue kävi Vancouverissa pelaamassa viimeistä edellisen harjoitusottelunsa.

Kaikki seitsemän harjoitusotteluaan hävinnyt Arizona hävisi silloin puhtaasti 0–4.

Vaikka Coyotes pelasikin ilman paria kärkipelaajaansa, tuntui erittäin epätodennäköiseltä, että tämä joukkue ei olisi viimeinen tai ainakin viimeistä edellinen runkosarjassa.

Toisin kävi.

Ei Arizona ole tietenkään pelannut missään vaiheessa pudotuspelipaikasta, mutta nimetön nippu on kaikessa hiljaisuudessa pelannut kunniakkaan kauden.

Coyotesia voidaan pitää NHL:n häpeäpilkkuna. Minkään tason menestystä ei ole tullut aikoihin. Kotiottelut pelataan 5 000 katsojan yliopistohallissa. Erinäisiltä skandaaleilta seuran toimistolla ei ole vältytty.

Seuran kirjoille on hamstrattu käytännössä lopettaneiden pelaajien, pitkäaikaisloukkaantuneiden listalla olevien pelaajien sopimuksia.

Näin Coyotes voi käyttää pelaavaan nykykokoonpanoonsa vain reilut 40 miljoonaa dollaria, vaikka NHL:n palkkalattia on 60,2 miljoonassa.

Joukkueen peliesityksissä ei kuitenkaan ole ollut mitään hävettävää.

Päin vastoin.

Päävalmentaja Andre Tourignyn nippu pelaa sitoutuneesti – kuten sen on pelejä voittaakseen pakko tehdä – ja puolustaa kaikilla kentän osa-alueilla laadukkaammin kuin häntäpään joukkueet keskimäärin.

Ja vaikka Coyotes joutuu peleissään ottamaan paljon vastaan ja selviytymään puolustusalueella, sen pelissä on silti iloa – ja hyökkäyspelissä monipuolisuutta.

Puolustajilla, kuten Juuso Välimäellä, on lupa hyökätä paikan tullen rohkeasti. Voi vain kuvitella, millä ilolla yli 30 pistettä tehnyt Välimäki uurastaa jättiminuutteja vaikeiden Calgaryn-vuosien jälkeen.

Kun Coyotes kävi lokakuussa Vancouverissa, Välimäki ei vielä ollut Coyotesin pelaaja.

Yksi suomalainen jäällä oli: Matias Maccelli. Vaikka Arizonalla ei ottelussa ollut palaakaan, Maccelli teki vaikutuksen kyvyllään ja uskalluksellaan pysyä kiekossa. Hän oli joukkueen paras hyökkääjä.

Oli syytä olettaa, että Maccelli lunastaa paikkansa kauden avausmiehistöstä.

Joukkue on ylittänyt odotukset, mutta niin on Maccellikin.

Hän pelaa yhtä 2000-luvun kovimmista suomalaisista tulokaskausista.

Pienikokoinen laitahyökkääjä osaa tärkeän taidon paremmin kuin moni muu: vastustajien kusettamisen. Peliäly ja syöttötaito, kyky murtaa puolustuksia tuottaa pelikavereille laatupaikkoja, joista nämä näyttävät välillä itsekin yllättyvän.

Maccellilla on myös taito selvitä kiekon kanssa kuivin jaloin vaikeistakin tilanteista.

Puhtaan pelintekijän prototyyppi säästelee napakkaa laukaustaan usein liikaakin, mutta viime aikoina hän on parantanut tässä.

Kahdeksaan peliin on syntynyt puolet kauden maaleista eli viisi, viimeksi kahdesti Edmonton Oilersia vastaan.

Se tekee hyvää myös Maccellin Calder-kisan kannalta.

Vuoden tulokas -keskustelu on ollut muutenkin ollut aika vähäistä. Seattlen Matty Beniers vaikuttaa jo lukitulta valinnalta, mutta Maccellin nimi kuuluisi ehdottomasti enemmän keskusteluun kuin mitä Pohjois-Amerikassa on nähty ja kuultu.

Jo klassinen teksti-tv sen osoittaa. Maccelli on tulokkaiden pistepörssissä Beniersin jälkeen toisena. Loukkaantumisen takia talvella pelejä menettäneen Maccellin pistekeskiarvo on parempi kuin Beniersin.

Mainittakoon sekin, että pisteistään suomalainen on tehnyt tasakentällisin 31.

Ylivoimalla Maccelli on tehnyt 12 pistettä, toiseksi eniten Coyotesista tähtihyökkääjä Clayton Kellerin jälkeen.

Tämä loukkaantumisen aiheuttamasta tauosta ja siitä huolimatta, että hän on keskimäärin saanut ylivoima-aikaa ”vain” 1.48 per peli, joka on joukkueessa tällä kaudella pelanneista vasta kymmenenneksi eniten.

Peliaikaan suhteutettuna Maccelli oli ennen maanantain kierrosta koko liigan kymmenenneksi tehokkain syöttäjä. Kova työnäyte sekin.

Arizonan pelaajista Maccelli on Evolving-Hockeyn GAR-tilaston mukaan tuonut joukkueelleen viidenneksi eniten lisäarvoa Välimäen (4.), kolmannen ex-Ilveksen Barrett Haytonin (1.), Kellerin (2.) sekä Nick Schmaltzin (3.) jälkeen.

Arizonassa Maccelli on myös oppinut pelaamaan vastuullisemmin puolustussuuntaan kuin joskus juniorina.

Tässä tullaan myös syihin, miksi Coyotes on niinkin paljon pystynyt kiusaamaan isompiaan. GM Bill Armstrong linjasi syksyllä IS:lle Mullett Arenan uumenissa, että vastuullisuutta vaaditaan: muuten Maccelli ei pelaisi.

Vaikka Coyotesin touhuista on voinut olla montaa mieltä, seuralla näyttää kaikesta kritiikistä huolimatta olevan urheilullisesti oikea suunta.

Hyvähenkiseltä vaikuttavan joukkueen kulttuuri on ulkoapäin tarkasteltuna täysin oikeansuuntainen.

Lisäksi Armstrongilla on käsissään käsittämätön määrä varausvuoroja. Kolmeen seuraavaan kesään sillä on 22 varausvuoroa kolmelle ensimmäiselle kierrokselle. Niitä voi paitsi käyttää pelaajien varaamiseen myös palasina pelaajakaupoissa.

Ja vaikka joukkueen ”liian hyvä” suorittaminen on tehnyt Connor Bedardin saamisesta epätodennäköistä, seuralla on jo ennestään laadukas nippu lupauksia – kuten suurtalentti Logan Cooley, joka on paiskonut kovaa tulosta yliopistosarja NCAA:ssa.

Häpeäpilkusta voi hitaasti mutta varmasti kasvaa varteenotettava mestarisuosikki muutamassa vuodessa, kunhan seura lopettaa palkkakaton ”kiertämisen” ja tavoittelee oikeasti menestystä.

Yksi tämän jahdin kulmakivistä voi olla Maccelli. Tämän kauden suomalaissensaatio, jolle GM Armstrong saa pian kirjoittaa tuhdin palkankorotuksen.