Kommentti: Suomi on maailman onnellisin maa – yhdessä asiassa kuitenkin Pohjois-Koreaa jäljessä

Elämme kiihkeitä päiviä, kun eduskuntavaalit lähestyvät. Kaikkien mieltä demokratian kulmakivenä pidetty äänestäminen ei kuitenkaan kiihota, kirjoittaa IS:n uutispäällikkö Teijo Piilonen.

Suomessa on aina surtu, jos vaalien äänestysprosentti jää alhaiseksi. Niin kuuluukin. Jotain on jossain mennyt pieleen, jos ihmiset kokevat, että demokraattisessa maassa äänestäminen on turhaa.

Nukkuvien puolue on lähes aina saanut Suomen eduskuntavaaleissa ainakin 25–30 prosentin kannatuksen, synkimmillään jopa yli 40 prosentin. Viime vaalien äänestysprosentti 72,1 oli silti kohtuullisen hyvä edellisiin verrattuna; sitä korkeampaa lukua saa hakea 1980-luvulta asti.

”Täällä on niin paljon näitä alkoholin väärinkäyttäjiä, joita ei kiinnosta se homma”, linjattiin Kotkan Karhuvuoressa, kun IS:n toimittaja kävi kyselemässä vaalitunnelmista. Tuolla äänestysalueella alle puolet vaivautui uurnille viime eduskuntavaaleissa. First things first – ja thirst is first.

Lue lisää: Tässä lähiössä on Suomen surkein äänestys­prosentti – "Jos olisi keski­olutta tarjolla..."

Uurnille menevät varmimmin ne, joilla on eniten tietoa yhteiskunnan toiminnasta, jotka osaavat hoitaa parhaiten omat asiansa ja etunsa – ja jotka ovat yleensä myös hyvätuloisia. Yllätys yllätys, noilla asioilla on korrelaatio.

Tähän perustuu se, että kokoomus saa yleensä äänestäjänsä parhaiten liikkeelle, sen sijaan vasemmisto­puolueiden ja etenkin perus­suomalaisten kannattajissa on paljon niitä, jotka jäävät baarin nurkkaan haukkumaan herroja ja tilaamaan seuraavaa tuoppia.

Eduskunta ei ole kuva Suomen kansasta, sillä jo ehdokkaat ovat muita kansalaisia varakkaampia. Sekään ei ole ihme, sillä ehdokkaaksi lähteminenkin vaatii vähintään jonkin tason valveutuneisuutta ja kyvykkyyttä, vaikka kirjo on toki laaja.

”

Eduskunta ei ole kuva Suomen kansasta, sillä jo ehdokkaat ovat muita kansalaisia varakkaampia.

Suomessa saatetaan näidenkin vaalien jälkeen murehtia äänestys­prosenttia, vaikka todellisuudessa yli 70:n nouseva prosentti on jopa kohtuullinen.

Toki on maita, joissa se on ihan toisissa sfääreissä. En osaa sanoa, kuinka hyvin esimerkiksi Pohjois-Korean liki 700-jäseninen parlamentti edustaa kansaa – vaali-into on kuitenkin ollut kova muualle kerrotun tiedon mukaan.

Pohjoiskorealaiset kävivät viimeksi uurnilla samaan aikaan kuin suomalaisetkin, kevättalvella 2019. Äänestysprosentiksi ilmoitettiin 99,9.

Herää tietysti kysymys, ketkä kuuluivat nukkuvien puolueeseen, jonka kannatus jäi siis vaivaiseen 0,1 prosenttiin. Maan valtiollisen uutistoimiston mukaan siihen kuuluivat ”merimiehet ja ulkomailla työskennelleet”.

He eivät olisi pystyneet ratkaisemaan vaaleja suuntaan eivätkä toiseen, sillä kaikissa 687 vaalipiirissä oli yksi valtion asettama ehdokas, ja kaikki heistä saivat 100 prosentin kannatuksen. Tällaisesta voivat suomalaiset kansanedustaja­ehdokkaat vain haaveilla!

Suomi oli jälleen maailman onnellisin maa äskettäin julkaistun World Happiness Reportin mukaan. Pohjois-Koreaa ei listalla näkynyt – eikä liki 100 prosentin äänestysprosentti olisi sijoitusta avittanutkaan, se ei kuulunut kriteereihin.

Diktatuurit erikseen, mutta Euroopassakin on maita, joissa äänestäminen on niin sanotusti pakollista – muun muassa Belgiassa, Kreikassa ja Turkissa. Poliisi ei koputtele ovelle, vaikka ääni jäisi antamatta, mutta esimerkiksi Belgiassa äänestysprosentti oli yli 87 vuonna 2014. Kauas ei jääty viime vuonna Ruotsissa, jossa uurnille jaksoi 84,2 prosenttia äänioikeutetuista – ilman pakkoa.

Karhuvuoren urheilutalolla on etenkin takavuosikymmeninä nähty ihmeitä koripallossa. Toivotaan, että tänä vuonna kaupunginosan asukkaat venyvät ihmeeseen ja nostavat äänestysprosentin yli maagisen 50:n rajan.