Finland

Konserttiarvostelu | Joensuu 1685:stä tuli nostalgiabändi – 12 vuotta odotettu kakkoslevy on sisäsiisti, mutta yleisöä se ei tunnu haittaavan

Joensuu 1685:stä tuli nostalgiabändi – 12 vuotta odotettu kakkoslevy on sisäsiisti, mutta yleisöä se ei tunnu haittaavan

Kauan odotettuun ÖB-levyyn pettyneelle julkaisukonsertti Ääniwallissa oli vielä yksi lisämahdollisuus ryhtyä tykkääjäksi. Mielipidettä ei päässyt muuttamaan.

Rumpali Markus Joensuu, laulaja-kitaristi Mikko Joensuu ja basisti Risto Joensuu muodostavat Joensuu 1685 -yhtyeen ydinkolmikon.­

Joensuu 1685 Ääniwallissa 23.10.

Rock

Joensuu 1685 aloitti keikkansa laahaavan hitaalla versiolla debyyttilevynsä Nothingness-kappaleesta, jonka harvoissa soinnunvaihdoissa on järisyttävä voima.

Kappale kesti päälle viisitoista minuuttia ja oli hetken kuin elokuvan elokuvateatterikohtaus. Ääniwallin lava on matala huone. Biisin lopussa bändi piiskasi soittimiaan suurieleisesti. Lavaa piestiin minuuttitolkulla strobovalomyrskyin.

Rock kaikkine vaaroineen tapahtuu rinnakkaisessa tilassa. Lavan ja yleisön välissä olevan kaiteen takana on vieras todellisuus. Nostalgiannälkäiset ja keskiluokkaistuneet indiefanit tuijottavat turvalliselta etäisyydeltä, siemaillen olutta piknikpöytien äärellä.

Joensuu 1685:n läpimurto vuonna 2008 oli viimeisiä kertoja, kun suomalainen musiikkimedia sai vivutettua lupaavan indierockyhtyeen ilmiöluokkaan.

Nimetön debyyttilevy ilmestyi tyhjästä, kirskui ja pauhasi. Tarinakin oli kunnossa: Joensuun helluntailaiset veljekset Mikko ja Markus Pohjanmaan Alajärveltä ja kolmas jäsen, Risto, jolla oli sattumalta sama sukunimi hänelläkin.

Pian odotettiin toista albumia. Lähes valmis, kiiri sana. Kollegat kertoivat kuulleensa sen biisejäkin. Mutta levy ei ilmestynyt – ennen kuin nyt, 12 vuoden jälkeen.

Välissä keulakuva Mikko Joensuu on ehtinyt toipua ÖB-levyn valmistelun keskeyttäneestä masennuksesta sekä tehdä ylistetyn soolotrilogian Amenin. Hän on vasta 33-vuotias, mutta Joensuu 1685 on nostalgiabändi.

ÖB-levyyn pettyneelle Ääniwallin julkaisukonsertti oli vielä yksi lisämahdollisuus ryhtyä tykkääjäksi. Mielipidettä ei päässyt muuttamaan.

Sähköurkuja soittaneella Tapio Viitasaarella vahvistettu trio siirtyi Nothingnessin jälkeen uuteen materiaaliin. Laahauksen ja strobovalon vääristämän ajantajun vuoksi ensimmäiset normaalin mittaiset kappaleet tuntuivat alkavan ja loppuvan nopeasti kuin punkbiisit.

Taustalla kuuluu yhä Amerikka, eikä duurisointuja pelätä. Joensuu 1685 on aina kanavoinut Bruce Springsteenin henkeä, mutta nyt vielä enemmän. Viitasaaren taustalaulut tekivät Light in the Heart of Our Towniin juuri oikeanlaisen E-Street Band -fiiliksen.

Keskeinen uusi referenssi on indierockjätti Arcade Fire. Oikeastaan kuvio on selvä: kanadalaisbändi lähestyi erityisesti vuoden 2008 Neon Bible -albumillaan Springsteeniä omalla tavallaan.

Lisäksi Mikko Joensuun ja Arcade Firen keulakuvan Win Butlerin laulupaatoksessa on jotakin samaa. Molempien bändien mieltymykset häpeilemättömiin nostatuksiin kuuluvat varsinkin uuden levyn parhaassa kappaleessa The Most Luckiest Man.

Joensuu 1685:n markkinaetu on, että vaikean kakkoslevyn kriteerit ruksaava ÖB ilmestyy nyt, kun indierockista ei ole Suomessa juuri lainkaan mielekästä tarjontaa.

Bändin uusi reinkarnaatio on enää kaikuisen sisäsiisti indierockyhtye muiden joukossa. Uutta, ainakaan nuorempaa, fanikuntaa tuskin on ilmaantumassa. Ääniwallissa noin jokainen oli minua, 29-vuotiasta, vanhempi.

Kitaraindie on entistäkin vanhentuneempien ja mukavuudenhaluisempien ihmisten musiikkia. Pandemian pakottama istumapaikkapolitiikka on juuri sopiva uudistus.

Paitatiski on tylyn symbolinen. Vanhassa paidassa on debyyttilevyn kannen logo: kontrasti on raju, valokirjaimet väreilevät. Ruma. Uudessa on bändin numeronimellä leikkivä kellotaulu. Se on ihan onnistunut, mutta on graafikon tekemä ja näyttää graafikon tekemältä.

Viimeinen biisi, Springsteen-cover I’m on Fire ei tietenkään kuulosta lainkaan Springsteeniltä vaan The Stoogesilta. Riffi kaivetaan esiin hitaasti, sävel säveleltä. Encoressa kuullaan debyytin Baby, Baby, Baby. Mikko Joensuu kiljahtelee kuin Sonic Youthin Thurston Moore.

Strobo vilkkuu. Nostalgia on ihanaa.

Joensuu 1685:n toista levyä on odotettu 12 vuotta.­

Yleisö istui Ääniwallin keikalla pöytien ääressä.­

Football news:

Merson on Kane: there is No other player like that in the world. Messi is only a tenner. And Harry is already playing like de Bruyne
Ajax overloaded the young Williams and was sharper before Onana's mistake. Liverpool were helped by Klopp's original half-time decisions
Messi was fined 600 euros for a shirt in memory of Maradona, Barca-350 euros
Zidane will not be sacked. Real Madrid have full confidence in him (As)
Zidane's future at Real Madrid is in question. The coach is not as confident as before (Marca)
Marcel Villas-Boas has snapped a record 13-game losing streak in the Champions League. And for the first time I scored in this draw
Queiroz dismissed as coach of the national team of Colombia