Konserttiarvostelu | Yö pauhasi juhlakonsertissaan isoilla kierroksilla ilman perustajiaankin

Yö on saapunut urallaan tienristeykseen, jossa sen pitää päättää jatkaako aktiivisena yhtyeenä vai silloin tällöin toteutuvana nostalgia-showna.

Rock / iskelmä

Yön 40-vuotisjuhlakonsertti Tampereen Nokia-areenalla 24. maaliskuuta.

Yö on poikkeuksellinen musiikki-instituutio. Vuonna 1981 perustettu porilaistamperelainen yhtye on sitä erityisesti nyt, kun se 42-vuotiaana vihdoin pääsi juhlimaan nelikymppisiään. Ensin juhlakonsertti siirtyi laulaja Olli Lindholmin poismenon ja seuraavana vuonna pandemian takia.

Poikkeuksellista on, että yli 40-vuotiaassa yhtyeessä ei ole ainuttakaan alkuperäisjäsentä. Silti yhtye elää ja hengittää, loppuunmyydyn juhlakonsertin perusteella vieläpä varsin pontevasti.

Yön nykytilanne taitaa olla poikkeus jopa maailman mittakaavassa. Katsotaanpa: Metallica, U2, AC/DC, Rolling Stones. Olisi mahdotonta kuvitella mitään näistä yhtyeistä kiertämässä ilman ainuttakaan alkuperäisjäsentä.

Suomessa verrokiksi paikantuu Eppu Normaali, jota on mahdotonta ajatella ilman Syrjän veljeksiä. Samoin Popedaa ilman Pate Mustajärveä, olkoonkin, että sellainen kummajainen saatetaan vielä nähdä.

Yön kohdalla asetelman poikkeuksellisuutta kasvattaa se, että vuonna 2019 edesmennyt Lindholm oli monelle yhtyeen fanille yhtä kuin Yö. Ainakin sen jälkeen, kun yhtyeen varhaisvuosien musiikillinen arkkitehti, viime vuonna edesmennyt Jussi Hakulinen oli lopettanut säännöllisen kiertämisen Yön kanssa.

Lindholmin jälkeen pitkäaikaisin yhtäjaksoisesti yhtyeessä soittanut jäsen viime vuosina on ollut rumpali Ari Toikka. Hän on ollut mukana vuodesta 2007. Toikka myös omistaa Yö-yhtyeen brändin sekä junailee yhtyeen asioita muutenkin.

Toikan ohella Yön juhlakokoonpanossa soittivat kaikki muutkin yhtyeeseen viimeisten vuosien aikana kuuluneet jäsenet: kosketinsoittaja Mikko Kangasjärvi, kitaristit Jussi Turpeinen ja Jari Latomaa sekä basisti Timo Mynttinen.

Jostain vaikeasti määriteltävästä syystä poikkeustilanne ei tunnu Yön kohdalla täysin luonnottomalta. Se kertoo ehkä siitä, että instituutiona Yö on enemmän kuin yksittäiset jäsenensä.

Tämä instituutio koostuu nipusta lauluja ja on eräänlainen faniensa kollektiivinen sielunmaisema: musiikkia, sanoja ja tunteita, jotka eivät ole sidottuja yhteenkään yksittäiseen henkilöön.

Siltä se näytti ja tuntui Nokia-areenalla.

Tiettävästi oli lähellä, että 40-vuotisjuhlakonsertissa olisi nähty yksi alkuperäisjäsenkin. Ennakkomaininnoista poiketen kitaristi Jani Viitanen ei kuitenkaan lavalle noussut.

Sen sijaan parissakin kappaleessa vieraili Yön 2000-luvun ”toisen tulemisen” keskeisiin pelaajiin lukeutuneet kitaristi Daffy Terävä ja hänen kanssaan vuonna 2016 Yöstä erotettu basisti Jukka ”Jay” Lewis. Jälkimmäinen oli jättänyt basson kotiin ja kävi solistina tulkitsemassa Deadline- ja Yhden illan Varietee -kappaleet.

Jälkimmäinen oli yksi illan harvoja numeroita, jotka paljastivat yhtyeen juuret uuden aallon rockissa. Syvälle Yön historialliseen ulottuvuuteen sukellettiin myös sillä hetkellä, kun rumpalintonttia läpi 1990-luvun hoitanut Jukka ”Frogley” Mänty-Sorvali kävi tulkitsemassa 1980-luvulla toimineen Skädäm-yhtyeensä hitin Katujen kuningatar.

Lindholmin ja Hakulisen jälkeinen Yö on nyt tienhaarassa, jossa sen pitää pian tehdä valinta: pistetäänkö bändi jäihin vai jatketaanko keikkailua? Yli 20 albumia julkaisseen yhtyeen tapauksessa tuore materiaali ei ole edellytys kiertämiselle, mutta vakituinen toiminta vaatii vakituisen solistin.

Heti konsertin ensimmäisessä kappaleessa Likaiset Legendat kävi selväksi illan pääsolistin Suvi Teräsniskan suvereenius Yön kappaleiden tulkitsijana. Teräsniska otti tilan haltuunsa kerrasta ja varmaotteisesti kuin matadori härkätaisteluareenan.

Jos Yö päättää jatkaa aktiivisena – tai edes satunnaisena – keikkakoneena, Lindholmin mentoroima Teräsniska olisi laulajaksi luonteva valinta. Yö on Teräsniskalle sydämen asia, joten hän saattaisi olla myös Olli Lindholmin valinta tehtävään.

Seuraavaksi lavalle ilmestyi Pauli Hanhiniemi, joka tulkitsi omaan rehvakkaaseen tyyliinsä ruutupaita auki Yölle sanoittamansa kappaleet Yötä vastaanottamaan sekä Sua muistoistani pois en saa. Ensin mainitun raskastempoisen iskelmän tummanpuhuvuuteen Hanhiniemen heittäytyvä tyyli taikoi viihdyttävää kontrastia.

Yön maailmassa suuret tunteet tarkoittavat usein suurta musiikillista pauhua. Kappaleet ammutaan kovaa ja korkealta eikä solisti – oli tämä kuka hyvänsä – säästele äänijänteitään.

Tavallaan Yö on tehnyt omaa empiiristä tutkimustaan mahtipontisuudesta koko uransa ajan. Missä kulkevat mahtipontisuuden rajat? Milloin mahtipontisuus poksahtaa rikki?

Tätä rajaa etsittiin hanakasti myös Nokia-areenalla. Kovilla kierroksilla tampannut massiivinen musiikillinen melankoliamatto ankkuroitui rumpali Toikan tanakan ja pomminvarman kompin ympärille. Jos Teräsniska oli illan seremoniamestari, Toikka oli sen kapellimestari.

Suureen pauhuun toi dynamiikkaa joidenkin kappaleiden keskimääräistä vahvempi melodisuus, joka kävi eräänlaista kissa ja hiiri -leikkiä pauhun kanssa siitä, kumpi pääsee niskan päälle.

Laulu rakkaudelle on Yön tuotannossa viehättävä poikkeama. lllan toisen pääsolistin JP Leppäluodon laulama kappale tarjosi raikkaan suvannon kaiken tykityksen keskellä. Useista eri metalliyhtyeistä ja musikaalirooleista tunnettu Leppäluoto on kuin luotu suurille areenoille. Hän jakoi solistiset vastuut koko lailla tasan Teräsniskan kanssa.

Ensin mainitun raskaasta rockista ammentanut tyyli ja jälkimmäisen iskelmällisempi ote kohtasivat luontevasti Yön paatosta kaihtamattomissa sävellyksissä.

Suurilla tunteilla kyllästetty konsertti vietiin emotionaaliseen maaliinsa jo ensimmäisen puoliajan viimeisessä kappaleessa. Yön ja koko 1980-luvun suomalaisen kevyen musiikin suuriin hitteihin lukeutuvan Joutsenlaulun saapui esittämään Jussi Hakulisen tytär Ellinoora Hakulinen.

Nuori nainen oli esiintyjänä vielä ujomman puoleinen, mutta tulkinnallaan hän naulasi isänsä säveltämän ja sanoittaman klassikon puhtaasti ja nuotilleen.

Nämä kuultiin:

1. Intro Galax / Likaiset Legendat

2. Toinen elämä

3. Yötä vastaanottamaan

4. Sua muistoistani pois en saa

5. Pieni ihminen suuressa maailmassa

6. Niin paljon me teihin luotettiin

7. Ei voi elää rakkaudesta

8. Laulu rakkaudelle

9. Katujen kuningatar

10. Yhden illan varietee

11. Laulu meille kahdelle

12. Särkynyt enkeli

13. Joutsenlaulu

14. Pilvenpiirtäjät

15. Satelliitit

16. Viimeiseen auringonlaskuun

17. Hän tanssi kanssa enkeleiden

18. Deadline

19. Särkyvää

20. Vie mut minne vaan

21. Pettävällä jäällä

22. Tie sydämeeni

23. Mitä jos mä rakastan

24. Ihmisen poika

25. Tia-Maria

26. Kiitos ja kunnia

27. Parrasvalot

28. Rakkaus on lumivalkoinen

29. Minne tuulet vie

Oikaisu 25.3. klo 16.37: Toisin kuin arviossa ensin kirjoitettiin, konsertti järjestettiin 24. maaliskuuta, ei 25. maaliskuuta.