Puheensorina ja nauru sekoittuvat kulmahiomakoneen lauluun Satakunnan ammattikorkeakoulun laboratoriossa, kun nuoret rakentavat kolmipyöräistä ajoneuvoa oppilastyönä.
Kolmipyöräinen ajoneuvo lepää työpöydän päällä Satakunnan ammattikorkeakoulussa. Varsin pelkistetyn rungon ympärillä sekä läheisten tietokoneiden parissa puuhailee puolisentusinaa parikymppistä miestä.
Kaksi aiempaa konetekniikan vuosikurssia on rakentanut vastaavanlaisen ajoneuvon.
Nyt valmistuvassa kilpurissa käytetäänkin pohjana oppilaitoksen ensimmäistä 3-wheeleriä eli kolmipyöräistä, jossa on takana yksi rengas ja edessä kaksi.
Raakamateriaalin lisäksi projektissa hyödynnetään ammattilaisten testiraporttia ensimmäisestä projektista.
– Formulakuski Jyrki Järvilehto koeajoi sen Alastaron moottoriradalla ja Vauhdin Maailma -lehti teki siitä jutun, laboratorimestari Harri Ahola kertoo.
Merkittävin muutos on tehty alustaan
1200-kuutioinen moottori ja sähköt kolmipyörään on otettu keulakolaroidusta BMW1200lt-moottoripyörästä.
– Kyllä siinä pitäisi riittävästi hevosvoimia ja vääntöä olla, Lassi Södergård naurahtaa.
Vaikka nyt rakenteilla olevassa kilpa-autossa käytetään pohjana edeltäjää, ei vanhasta ole paljonkaan jäljellä. Kaikki tukivarret on uusittu ja kulmiin on lisätty säätömahdollisuuksia kuten pyörän pystykallistumaa ja kääntöakselin takakallistumaa.
– Ohjaus ja jousitus olivat ensimmäisessä aivan hirveät. Tässä on parannettu ihan kaikkea, Emil Harju kertoo.
Opiskelijoiden mukaan säätöihin saadaan täyspotentiaali niin sanotulla cantilever-jousituksella, missä tukivarsi kiinnitetään jousitusta ohjaavaan keinuun – pystyjousituksen sijaan jouset ovat poikittain.
– Rakentamisen kannalta tämä on todella paljon vaativampi. Onneksi meidän porukassa on tuostakin aiempaa kokemusta. Se on helpottanut tekemistä, Jasper Pulakka kertoo.
Näkyvin muutos on pelkkää pintaa
Alustan ja rungon muutokset vaikuttavat eniten ajoneuvon tärkeimpään ominaisuuteen eli turvalliseen hallintaan ja ajettavuuteen. Muutoksilla on parannettu muun muassa ratin palautumista keskiasentoon.
– Ehkä suurin muutos on kuitenkin kosmeettinen, eli auto on nyt yksipaikkainen ja kapeampi, mikä tekee siitä virtaviivaisemman ja elegantimman, Jasper Pulakka pohtii.
Myös valitut katteet tulevat vaikuttamaan ulkonäköön merkittävästi.
– Ajateltiin tehdä ne hiilikuidusta, mutta katsotaan miten ehditään, Södergård kertoo.
Käytännönläheistä oppimista
Ennen kuin ajoneuvo on saatu fyysisesti tähän vaiheeseen, on pohjalla teoriaopintoja. Ensimmäinen puoli vuotta projektista kului muiden koulutöiden ohessa rungon suunnitteluun ja mallintamiseen.
– Itse olen tykännyt 3D-mallintamisesta sekä Cnc-plasmaleikkurin käytöstä. Siinä oppii todella hyvin, ja niitä taitoja voi hyödyntää omissakin projekteissa, Emil Harju kertoo.
Nyt rakennettava kolmipyöräinen on kolmas lajiaan SAMKissa, joten opiskelijoilla on sopivasti uhoa aiempien vuosikurssien suuntaan.
– Kuulin, että ensimmäisen huippunopeus oli radalla 150 kilometriä tunnissa. Kyllä meidän pitää se 200 rikkoa, Södergård lupaa.
Alustatöiden ja jousituksen parantamisen myötä ohjattavuus on parantunut merkittävästi, joten ainakin teoriassa mahdollisuus parempaan huippuvauhtiin on olemassa.
– Renkaat saa radalla aivan linkkuun. Nyt onnistuu driftikulmatkin, Harju lupaa nauraen.
