Finland

Kun äiti ei päästänyt poliisia sisään, ovesta tultiin väkisin – 6-vuotiaana Peppi Puljujärvi ei ymmärtänyt, miksi poliisi halusi viedä hänet turvaan

Manageri ja somevaikuttaja Peppi Puljujärvi oppi jo päiväkoti-ikäisenä pitämään huolen yksinhuoltajaäidistään, kunnes kuusivuotiaana hänet huostaanotettiin. Sääliä hän ei kaipaa. – Käytän taustaani voimavarana, sieltä olen saanut taistelutahtoni.

Lapsena Peppi tunsi syyllisyyttä, myöhemmin vihaa, miksi äiti valitsi päihteet mieluummin kuin lapsensa. ”Vasta aikuisena tuli ymmärrys, että riippuvuus on sairaus. Minä synnyin elämäntilanteeseen, johon en oikein mahtunut.”

Muistikuvia on paljon, osa teräviä ja selkeitä, osa lapsenmielen sävyttämiä. Yhdessä kirkkaimmista äiti on ostanut Hakaniemen Elannosta itselleen ja Pepille identtiset Suomi-verkkariasut sekä kengät, joissa kaksikko käveli kaikkialle. Autoa ei ollut, ei juuri rahaakaan, ei koskaan isää eikä sellaista lapsuutta, joka useimmille annetaan.

– Sen sijaan oli paljon yksinoloa ja varhaista itsenäistymistä, Peppi Puljujärvi, 36, kertoo lyhyeksi jääneestä lapsuudestaan.

– Olin usein yöt yksin ja aamuisin pidin huolta äidistä, kun hän palasi reissuiltaan ja oli huonovointinen. Osasin keittää hänelle kahvit, ulkoiluttaa koirat ja ilmoittaa päiväkotiin, jos en tulisi hoitoon. Opettelin lukemaan ja muistin tuttujen puhelinnumerot ulkoa, kun yksin ollessani aina soittelin kaikille. Mummista tuli minulle tärkein tuki ja turva.

Sitten oli se pitkä vaihe, ainakin viikkoja, ehkä kuukausia, jonka aikana Peppiä muistutettiin olemaan varovainen ”tai ne hakee sut pois”. Niillä äiti viittasi viranomaisiin, jotka olivat määränneet tytön huostaanotettavaksi, vaikka ei asiasta silloin sillä nimellä puhuttu. Peppi on myöhemmin lukenut asiakirjoista, että heitä oli etsitty pitkään.

– Meillä kyllä oli koti, mutta siellä ei ollut enää mitään. Äiti oli luopunut kaikista tavaroistamme, vaatteistani ja leluistanikin. Jossain vaiheessa lakkasimme oleilemasta kotona, koska sieltä meitä olisi osattu etsiä. Siksi lähdimme äidin kanssa pakosalle.

Senkin Peppi muistaa selkeästi, miten vuoroin yövyttiin äidin kavereiden luona, hetkittäin sukulaisissa ja toisinaan metsässä. Heti jos tuttava alkoi vaikuttaa liian huolestuneelta, vaihdettiin maisemaa. Eräänä sateisena iltana oli palattava tyhjään kotiin. Siellä Peppi asetteli äidin ja hänen identtiset kenkäparit kuivumaan olohuoneen patterille, parvekkeen ikkunan alle.

Arki päihderiippuvaisten aikuisten maailmassa oli ollut se minun normaalini.

– Ehdimme jo käydä nukkumaan, kun mekkala alkoi, Peppi kertaa 30 vuoden takaisia hetkiä.

– Kun äiti ei suostunut päästämään poliisia sisälle, he tulivat ovesta väkisin. Yhtäkkiä koti oli täynnä huutoa ja itkua, ja poliisi nosti minut syliin ja sanoi vievänsä turvaan. En käsittänyt yhtään, sillä en ollut kokenut olevani vaarassa. Arki päihderiippuvaisten aikuisten maailmassa oli ollut se minun normaalini.

Pakkohuostaanottonsa aikaan Peppi oli omatoiminen kuusivuotias. Rikkinäisessä kodissa hänestä oli kasvanut taitava tarkkailija, sopeutuja ja miellyttäjä, joka oli tottunut herkästi vaistoamaan äitinsä tunnetilat sekä mielialan vaihtelut ja mukautumaan niihin. Tapa jatkui vielä lastenkodissa, jonne Peppi aluksi muutti.

– Äiti vieraili lastenkodissa, kunnes tapaamiset kiellettiin, koska niiden ei katsottu tekevän minulle hyvää. Tunsin voimakasta syyllisyyttä tapahtuneesta ja muistan edelleen, miten äiti sanoi minun mokanneen. Jos en olisi laittanut kenkiämme kuivumaan niin näkyvälle paikalle, meitä ei olisi kuulemma löydetty. Oli siis minun vikani, että olimme paljastuneet ja minut vietiin pois.

Nykyään Peppi tietää yhä biologisesta äidistään, mutta yhteyden pitäminen ei ole mahdollista eikä tee Pepille hyvää. Kun hän nyt puhuu äidistä ja perheestään, sanoilla tarkoitetaan kokonaan toisia ihmisiä ja uutta elämää, joka alkoi huostaanoton jälkeen.

Vihdoin lupa olla lapsi

80-luvun lapsille oli tapana puhua brutaalin suoraan. Lamasta, köyhyydestä ja Pepille siitä, että hän oli syntynyt vahinkona ja oli ei-toivottu lapsi. Lastenkodissa tehtiin selväksi, että tapaamishuoneeseen saapuvat ihmiset saattoivat olla hänen uusi perheensä tai sitten ei, jos tyttö ei vastaisi odotuksia.

Peppi asui lastenkodissa reilun vuoden ja aloitti siellä koulun. Sitten hän sai äidin, isän ja sisaruksen, oman huoneen kirkkonummelaisessa kodissa, rutiineja ja rytmin arkeensa sekä jääkaapin täynnä ruokaa.

– Olin superonnellinen myös siitä, että meillä oli auto eikä minun tarvinnut enää kävellä loputtomiin, Peppi naurahtaa ja vakavoituu sitten.

– Toivon, että lapsille ei enää puhuta niin kuin silloin. En osaa edes kuvitella, millaiset arvet se jättää, jos lapsi ei sitten sopeudukaan ja häntä pallotellaan perheestä toiseen. Toivon jokaisen sijaisvanhemman ymmärtävän, että huostaanotettu lapsi on aina traumatisoitunut, vaikka hän päällisin puolin näyttäisi olevan fine.

Peppikin näytti olevan fine, mutta pelot puhkesivat aina iltaisin. Hän pelkäsi pimeää, yksin olemista ja sitä, että kohta hänet taas vietäisiin. Hän pakkasi laukkunsa iltaisin valmiiksi, huusi eikä uskaltanut nukahtaa. Vieläkin yöt ovat Pepille vuorokauden vaikeinta aikaa ja hän usein säpsähtää unestaan outoon tuntemukseen.

”En voi tietää, onko vanhemmuus juuri se alue, jolla traumani vaikuttavat eniten. Samalla tunnen vahvasti, että minusta tulisi todella hyvä äiti.”

– Lapsena uudessa kodissa elin monesti uudestaan sen yön, jona minut vietiin. Se oli raskasta sijaisperheelleni, ja kun he väsyivät, pelkäsin vielä enemmän, etteivät he kestäisi ja hylkäisivät minut.

Peppi yritti pitkään olla kiltti ja vaivaton ja uskalsi kiukutella vain tutulle mummilleen.

– Vasta, kun aloin luottaa uuteen perheeseeni, uskalsin taantua lapseksi. Sain epäonnistua, hölmöillä ja vihdoin luvan olla lapsi.

Kun toinen sanoo rakastavansa, mietin ekaksi, milloin hän häippäsee.

Peppi sanoo menettämisen ja hylätyksi tulemisen pelon jääneen pysyvästi varjostamaan hänen ihmissuhteitaan ja omaa käytöstään niissä. Vaikutuksia hän on tutkinut terapiassa vuosia. Hän on ollut vuoroin pidättyväinen, vuoroin hankala kokeillakseen toisen pinnaa ja uskollisuutta.

– Olin pitkään sellainen, että testailin uusia tuttavuuksia, voisinko päästää heitä lähelleni ja kestäisivätkö he minua. Siitä traumasta on pitänyt oikein opetella eroon, mutta edelleen lähin piirini on hyvin pieni, hän sanoo.

– Parisuhteissa olen halunnut kontrolloida omia tunteitani sekä sitä, miten suhteessa edetään. Lapsena koettu rakkauden puute on saanut rakkauden tuntumaan hirveän vaikealta asialta – varsinkin sen vastaan ottaminen. Kun toinen sanoo rakastavansa, mietin ekaksi, milloin hän häippäsee.

Silloin pelko saa Pepin puolustusasemiin: vaikutelma on kova ja välinpitämätön.

– Tiedän, että minua pidetään vahvana mutta myös tiukkana ja hankalana tyyppinä. Sisimmiltäni olen kuitenkin superherkkä. Sellaisen avoimuuden näyttäminen ei vain käy helposti.

Toisin kuin Peppi pelkäsi, sijaisperhe ei koskaan hylännyt häntä. Ei silloinkaan, kun teini-ikä tuli rytinällä ja Peppi muutti kotoa ovet paukkuen. Elämälle oli löytynyt niin turvallinen perusta, että sen varassa uskalsi vihdoin kapinoida.

– Minä sain heistä ihanan perheen. Äidistä tuli nopeammin läheinen, mutta isän kanssa suhde oli pitkään kompleksinen. Koska minulla ei ollut aiemmin ollut isää, en osannut ottaa miestä auktoriteetiksi. Varhaislapsuudessani miehet olivat olleet vain tyyppejä, jotka olivat aina tulleet ja menneet.

Vasta hiljattain Peppi oivalsi, miten merkittävä rooli koti-isällä oli hänen kasvussaan. Hän kertoo muiston alkuajoistaan sijaisperheessä, kun hän vielä aiemmasta tottumuksesta kavahti kylään tulleita vieraita ja piiloutui aina pöydän alle.

– Pappa otti tavakseen tulla kanssani pöydän alle kazoo-soittimen kanssa. Siellä me soittelimme jotain, kunnes uskalsin tulla esille ja sitten esitimme vieraille tuon biisin.

Kannustus sai Pepin tuntemaan olevansa turvassa sekä tulleensa kuulluksi ja nähdyksi.

– Nyt mietin, miten nerokas veto se oli papalta, Peppi liikuttuu kyyneliin.

– Tiedän, että olemme kumpikin kipuilleet haastavaa suhdettamme ja miten olen kapinoinut häntä vastaan. Olemme vieläkin välillä napit vastakkain, mutta haluan hänen tietävän, miten tärkeä ja rakas hän on.

Taistelutahto tulee taustasta

Peppi avaa elämäänsä uudessa podcast-sarjassaan Minä olen Peppi. Siinäkin kuullaan, miten isä tutustutti Pepin musiikkiin ja tunnisti tämän musikaalisuuden, josta tyttö itse ei tiennyt mitään. Myöhemmin työura vei musiikkibisneksen ytimeen ensin levy-yhtiössä, sitten radion musiikkipäällikkönä ja nykyään artistien managerina. Keväällä Peppi palkittiin musiikkialan Industry Awardseissa vuoden managerina. Nyt hän itse on mahdollistaja artisteilleen, joista osa tulee samankaltaisista rikkinäisistä perhetaustoista. Pepin suojatteihin kuuluvat muun muassa Mikael Gabriel, Pastori Pike ja Reino Nordin.

– Ajattelen, että omat kokemukseni ovat antaneet pohjan olla ymmärtävä ja tuomitsematta ketään lähtökohtiensa takia, Peppi sanoo.

– En halua olla vanhempieni jatke tai antaa taustojeni määritellä minua. Siksi rohkaisen muitakin rakentamaan itse sen, mitä he haluavat olla. Nyt on minun vuoroni avata ovi heille, joissa tunnistan potentiaalia.

Olen nähnyt, millaista elämää en ainakaan itselleni halua.

Olisi jotenkin tavanomaista todeta, että Pepistä tuli menestyjä taustastaan huolimatta. Hän ei ajattele, että lapsuuden kokemukset oikeasti estäisivät häntä saavuttamasta mitään.

– Olen aina ajatellut pystyväni niihin asioihin, joihin olen ryhtynyt. Uskon parempaan huomiseen enkä ole koskaan halunnut olla uhri tai tulla säälityksi. Tarinani herättää helposti sääliä empaattisissa ihmisissä, mutta minulle se on vihoviimeinen reaktio, mitä haluan, Peppi sanoo.

– Mieluummin käytän taustaani voimavarana. Sieltä olen saanut taistelutahtoni ja rohkeuden kohdata vastoinkäymisiä. Olen nähnyt, millaista elämää en ainakaan itselleni halua. Ehkä en olisi päätynyt tähän pisteeseen elämässäni ilman juuri noita lapsuuden kokemuksia.

Peppi sai yhteyden biologiseen isäänsä vähän ennen tämän kuolemaa pari vuotta sitten. ”Kerroin hänelle, että olisin halunnut ehtiä tutustua kunnolla. Olin hänen ainoa lapsensa. Oli paljon syitä, miksi hän ei ollut elämässäni.”

Mutta on Peppi myös hävennyt taustaansa. Kouluikäisenä hän häpesi erilaisuuttaan ja koki pitkään olleensa huono lapsi. Aikuisena eräässä työpaikassa kyseenalaistettiin, kannattiko tuollaisesta taustasta kertoa julkisesti. Toisessa pestissä iäkkäämpi esimies käytti Pepin perhetaustaa lyömäaseena kuumentuneessa neuvottelutilanteessa.

– Kun pistin tilanteessa kampoihin, mies möläytti, että ”Sä kyllä käyttäydyt just niin kuin vain huumeidenkäyttäjien lapsen voi kuvitella”. En jäänyt itsekään hiljaiseksi, mutta heitto oli niin halventava, että se kyllä loukkasi ja jäi mieleen.

Nykyään Peppi pohtii sitä, miten lapsuuden varjot vaikuttaisivat hänen rooliinsa vanhempana. Toive omasta lapsesta on kulkenut sydämessä aina, samoin pelko siitä, voiko hänen taustallaan tulla kelpo äidiksi.

– En voi tietää, onko vanhemmuus juuri se alue, jolla traumani vaikuttavat eniten. Samalla tunnen vahvasti, että minusta tulisi todella hyvä äiti. Päätin aikoinaan, että 35-vuotiaana alan tutkia mahdollisuuksiani tulla itsellisesti äidiksi, ja nyt olen selvittämässä, mikä tapa on minulle paras.

Peppi on nyt uudessa seurustelusuhteessa. Hän kertoi heti ensitreffeillä lapsisuunnitelmistaan sekä siitä, ettei aio lykätä unelmaansa liian pitkälle.

– Toiveeni vanhemmuudesta on ollut niin voimakas aina, etten luopuisi siitä kenenkään muun takia.

Peppi Puljujärvi

Lue myös: Kun Pamela Tola tuli äidiksi, hän tajusi, että omat lapsuuden traumat on käsiteltävä: ”Jouduin ottamaan sellaista vastuuta, mikä ei lapselle kuulu”

Lue myös: Anna, 36, maksoi lapsestaan yli 17 000 euroa – kertoo nyt, miten eriarvoista vanhemmuus on Suomessa: ”Vauvalainoja ei pankista saa”

Lue myös: Ellen Jokikunnas kertoo lapsettomuuden kipeistä vaiheista ja vastauksesta, jonka päätti antaa kyselijöille: ”Enää ei tarvinnut mennä vessaan itkemään, minä olin tilanteen päällä”

Football news:

Fantastic story of a surfer from Australia: he won bronze after a severe skull injury (he couldn't even walk)
Aguero underwent a course of stem cell treatment to restore the cartilage of the knee joint
Mills on Varane at Manchester United: I'm not sure that he will be like van Dijk or Dias. There are 6 difficult matches in La Liga, not counting the Champions League
Memphis Depay: I don't care if they call me a rebel. Suarez won a lot not because he is the nicest person on the field
Barca will not have to register Messi as a newcomer. He will be able to work at the training camp without signing a contract
Petkovic headed Bordeaux. He worked with the Swiss national team since 2014
Chelsea may include Zouma in the deal with Sevilla for Kunde