Saksassa muisteltiin koronan katveessa kansankuntaa jakavaa vuosipäivää syyskuussa.

Viisi vuotta sitten Berliinin hallitus päätti liittokansleri Angela Merkelin johdolla avata rajat Unkariin juuttuneille pakolaisille.

Siitä käynnistyi turvapaikanhakijoiden vyöry, joka laittoi EU:n suurimman kansantalouden poliittisen kestokyvyn koville.

Jos pandemiaa ei olisi, vuoden 2015 laineet löisivät julkisuudessa taas kovaa.

Kuluneella viikolla vahvistettiin, että lokakuun alussa Dresdenin keskustassa kuolonuhrin vaatineen puukotuksen epäilty tekijä on syyrialainen jihadisti Abdullah A.H.H.

Pakolaiskriisin aikana Saksaan tullut turvapaikanhakija on tuomittu useista väkivaltarikoksista, ja hän on värvännyt nuoria muslimimiehiä terroristijärjestö Isisin riveihin.

Abdullah A.H.H. vapautui vankilasta vain muutama päivä ennen Dresdenin veritekoa.

Poliitikkojen reaktiot ovat olleet odotettuja.

Oikeisto on pöyristyneenä vaatinut, että potentiaalisten terroristien ja rikollisten palauttamiseen ja karkottamiseen pitää panna vauhtia.

Kannatustaan menettäville oikeistopopulisteille tapaus on ollut nappisyöttö lapaan. Nimenomaan Dresden ja koko Saksin osavaltio tunnetaan Saksan islamisoitumista vastustavasta Pegida-liikkeestä.

Vasemmisto on taas kerran ollut hiljaa. Juuri tätä jäätävää hiljaisuutta viikkolehti Der Spiegelin suosittu kolumnisti Sascha Lobo ruotii tuoreessa kirjoituksessaan.

Hänen mielestään Saksan liberaali vasemmisto ja osin myös maltillinen porvaririntama eivät ole löytäneet tapaa tuomita islamistista väkivaltaa ilman kitkerää rasismia.

”Säännöllisesti islamististen iskujen jälkeen vasemmiston ensimmäinen reaktio on kantaa huolta siitä, miten iskut lisäävät äärioikeiston vihaa. Näin islamistien viha häivytetään keskustelusta pois”, Lobo kirjoittaa.

Hänet luetaan ja hän lukee itsensä vasemmistolaiseksi, mutta se ei estä häntä olemasta kitkerän kriittinen omaa leiriään kohtaan.

”Islamilaisten pakolaisten keskuudessa on meneillään radikalisoitumisprosessi, vaikka useimmat vasemmiston edustajat, minä muiden mukana, toista toivovat. Sitä tapahtuu sekä sosiaalisessa mediassa että olemassa olevissa islamilaisissa rakenteissa”, Lobo korostaa.

Hänen mielestään kysymys on moraalisesta laiskuudesta. Monet maltillisen vasemmiston edustajat sulkevat esimerkiksi silmänsä kokonaan turkkilaisten äärioikeistolaiselta liikkeeltä, joka vahvistuu Saksassa.

”Vasemmiston ensimmäinen reaktio on kantaa huolta siitä, miten islamistien iskut lisäävät äärioikeiston vihaa ulkomaalaisia kohtaan.”

Saksalaisissa tiedotusvälineissä on viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana käyty hyvin vähän keskustelua siitä, miten muut kuin äärioikeistolaiset ja oikeistopopulistit suhtautuvat islamistien veritekoihin.

Sitäkin ahkerammin on puitu äärioikeiston väkivaltaa, joka kohdistuu ulkomaalaisiin. Sen vasemmisto ja koko liberaali kansalaisyhteiskunta tuomitsee hyvin hanakasti.

Kun väkivallan tekijä on islamilainen turvapaikanhakija, konsensukseen kuuluu, että ulkomaalaisvastaista oikeistoa varoitetaan lietsomasta vihaa maahanmuuttajia vastaan.

Mielenkiintoista on myös se, että elinkeinoelämä kantaa julkisuudessa äänekkäästi ja toistuvasti huolta siitä, miten äärioikeiston ja uusnatsien iskut heikentävät Saksan mainetta investointikohteena.

Se, että pakolaisena maahan tullutta syyrialaista islamistia epäillään murhasta, ei laukaise vastaavia reaktioita.

Kirjoittaja on Kauppalehden kirjeenvaihtaja Münchenissa.