Robo Hoiva -hanke toi seurarobotin ja tekoälyn osaksi vanhustenhoidon arkea. Robottihylje Parosta on tullut viriketoiminnan ohjaaja Jemina Salosen luottotyökaveri, joka auttaa kohtaamaan asiakkaita.
Leena-Kaisa Laakso,
Sara Rigatelli
Hyljerobotti Paro avaa silmänsä ja äännähtää. Se tuntee jo viriketoiminnan ohjaaja Jemina Salosen.
– Kun tulen huoneeseen, Paro kääntää pään ja inahtaa. Asukkaat nauravat, että sieltä se Paron mamma nyt tulee.
Riihimäkeläisessä erityisen tuen asumisyksikössä Riihikodissa työskentelevä Salonen on käyttänyt Paroa työssään syksystä asti.
– Se on jo ihan paras työkaveri. Paro auttaa etenkin kohtaamisissa. Vuorovaikutus menee eri tasolle. Vanhukset innostuvat kertomaan omista lemmikkikokemuksistaan ja muistelemaan. Vähäsanaisetkin saattavat puhua paljon Paron kanssa, Salonen kertoo.
Hoivarobotiikka on ollut osa asumisyksikköä jo useamman vuoden ajan.
Henkilökuntaa ja opiskelijoita perehdytetään siihen 2019 perustetussa robohuoneessa. Osaa roboteista ja teknologiaa hyödyntävistä apuvälineistä käytetään myös käytännön työssä.
Paron lisäksi kokeilussa ovat muun muassa robokissa, seurarobotti Pepper, lääkerobotti sekä logistiikkarobotti.
Robohuoneesta löytyvät myös esimerkiksi istumaan nostava sänky, pesevä vessa ja anturiteknologiaa hyödyntäviä laitteita, jotka voi ohjelmoida esimerkiksi ilmoittamaan, jos asukas ei ole liikkunut pitkään aikaan.
– Sekä henkilökunnan että asukkaiden vastaanotto on ollut yllättävän hyvä, mutta robotiikkaan tarvitaan lisää käyttäjälähtöisyyttä ja kehittämistä. Pitää myös miettiä tarkkaan, mitkä ovat sellaisia töitä, joita ylipäätään voimme tai haluamme roboteille antaa, Robo Hoivan projektipäällikkö Pia Engström kertoo.
Hoivarobotiikka on usein henkilökunnallekin uutta. Kun laitteita näkee ja pääsee käyttämään paikan päällä, kynnys käyttöön madaltuu. Perehtymisen jälkeen hoitajat kysyvät, minkä takia laitteita ei käytetä enemmän arjessa jo nyt. Ne pystyvät kuitenkin keventämään hoitajan fyysistä työtaakkaa ja toisaalta antamaan hoidettavalle itsenäisyyttä ja omatoimisuutta arkeen.
Myös kehitystä vaativat asiat nousevat kokeillessa nopeasti esiin. Esimerkiksi logistiikkarobotti pitää saada toimimaan itsenäisesti rakennuksen vanhan hissin ja sähköovien kanssa, jotta siitä olisi todellista hyötyä.
– Robotti osaa periaatteessa käyttää hissiä, avata ovia ja huolehtii ruoan kuljettamisesta paikasta toiseen. Vanha kiinteistö tuo kuitenkin omat haasteensa, Engström sanoo.
Etelä-Koreassa seurarobotteja on ollut pitkään
Etelä-Koreassa seurarobottien käyttö on jo yleisempää. Erilaisia sosiaalisia robottinukkeja on käytössä tällä hetkellä 20 000. Kunnat kustantavat robottinukkeja kotiin etenkin yksinäisille vanhuksille.
Yksi robotti maksaa noin 600 euroa. Se toimii ikäihmisen seurana, muistuttaa lääkkeiden ottamisesta ja nukkumaan menosta. Se rohkaisee muistelemaan ja kertoo tykkäävänsä. Robotin käytön tiedot tallentuvat tietokantaan, josta hoitava taho voi seurata niitä.
Eteläkorealaisten tutkijoiden mukaan roboteista on ollut paljon hyötyä masentuneille ja yksinäisille vanhuksille. Heillä on vähemmän masennusta ja stressiä. He liikkuvat enemmän.
Ylen toimittaja Sara Rigatelli tapasi Soulissa robottinukkea käyttävän 82-vuotiaan Jung-Ja Parkin.
Voisiko robotiikka vastata kotimaisen vanhustenhuollon haasteisiin?
Hoivarobotiikkaa on kehitetty jo parikymmentä vuotta. On sosiaalisia robotteja, yksinkertaisempia robotteja sekä automatisoituja apuvälineitä. Oikeaan käyttöön päätyy niistä kuitenkin vielä aika harva.
– On ollut iso kynnys tuoda laitteet kuluttajakäyttöön, yliopistotutkija Jaana Parviainen sanoo.
Haasteina ovat esimerkiksi raha, mielikuvat ja se, miten robotit saadaan sopimaan hoivatyön arkeen. Robotiikka toimii jo yksittäisissä asioissa, mutta ei pysty vielä tarttumaan olennaiseen.
– Robotti voi olla parempi kuin se, että ei olisi ketään tai mitään apua. Sosiaaliset robotit ovat pelkästään kumppaneita, kehittyneitä chatbotteja, mutta ne eivät pysty auttamaan asioissa, joissa monet ikääntyvät tarvitsevat apua.
Vielä ei ole kehitetty robottia, joka laittaisi ruokaa tai auttaisi pukeutumisessa. Mitä paremmin hienommin toimiva laite, sitä kalliimpaa sen kehittäminen myös on.
Hoivarobotiikkaa säätelevät myös tiukemmat kriteerit kuin esimerkiksi viihdelaitteita.
– Usein hoivarobotti luokitellaan lääkinnälliseksi laitteeksi. EU-lainsäädäntö on sen kaltainen, että niiden pääsy markkinoille on aika monimutkaista, Parviainen sanoo.
Hoivarobotiikkaa ihannoidaan ja pelätään
Oma haasteensa ovat asenteet. Lappeenrannan–Lahden teknillisessä yliopistossa hoivarobotiikkaa tutkiva apulaisprofessori Satu Pekkarinen sanoo, että keskustelua leimaa mustavalkoisuus. Robotit nähdään usein joko kaiken ratkaisijoina tai scifi-henkisinä pelkoa herättävinä.
– Kuvitellaan, että robotti pelastaa ja hoitaa meidän vanhukset ja kykenee vaikka mihin, vaikka oikeasti kyse on siitä, miten ihminen sitä robottia käyttää. On myös ylisuuria pelkoja, jotka ehkä tulevat elokuvien kuvastosta, joissa robotti ottaa vallan.
Usein ajatellaan, että teknologia ratkaisee isoja kysymyksiä, jotka ovat oikeastaan yhteiskunnallisia. LUT-yliopiston professori Helinä Melkas näkee, että asia pitäisi ajatella toisin.
– Mikään teknologia ei ratkaise suuria rakenteellisia ongelmia, kuten vaikka vanhusten yksinäisyyttä. Robotit voivat olla työvälineitä, mutta aina pitää pohtia ensin, mitä tarvitaan ja onko teknologia ylipäänsä oikea ratkaisu, Melkas sanoo.
Robottien suunnittelijat ja valmistajat eivät välttämättä tunne sotealan arkea. Sotekentällä taas ei aina ole tietoa siitä, mitä on tarjolla ja millä perusteella hankintoja kannattaa tehdä.
– Näkisin, että robotiikka tekee tukitehtäviä ja helpottaa mekaanista työtä, mutta se, että se, että tulisi joku ihmisen kaltainen joustava hoitaja, on vielä kaukana tulevaisuudessa, apulaisprofessori Pekkarinen sanoo.
Mitä ajatuksia uuden teknologian käyttö hoivatyössä sinussa herättää? Voit keskustella tästä jutusta 31.3.2023 kello 23 asti.
