Luonnonkatastrofien uhrien auttajat tarvitsevat esimerkiksi toimivat tietoliikenneyhteydet. Niitä Turkissa on ollut rakentamassa oululainen Kai Skiftesvik osana Finn Rescue Teamia.
Turkissa ja Syyriassa helmikuussa sattuneet rajut maanjäristykset olivat tuhoisimpia 80 vuoteen. Järistysalueelle tulvi aineellista, rahallista ja vapaaehtoisten apua ympäri maailman, myös Suomesta.
Kriisialueilla auttaminen on paljon muutakin, kuin sortuneiden rakennusten raivaamista kypärä päässä ja rystyset verillä. Monen vapaaehtoisen tärkeä panos on olla auttamisen mahdollistaja.
Yksi heistä oli oululainen Kai Skiftesvik, jonka päätehtäviä oli tietoliikenneyhteyksien rakentaminen.
– Turvallista ja tehokasta työskentelyä varten oli rakennettu leiri, jossa oli toimisto- ja asumistiloja sekä ruokailumahdollisuus. Nämä oli toteutettu teltoilla, joissa ei tarvinnut pelätä katon tippuvan niskaan, jos jälkijäristyksiä tuli, Skiftesvik kertoo.
Ilman Skiftesvikin kaltaisia asiantuntijoita EU:n ja YK:n toteuttama kansainvälisen avun koordinoiminen ei olisi ollut mahdollista.
Skiftesvik kertoo kokemuksistaan Turkin maanjäristysalueella Radio Suomen Sunnuntaivieraana 2.4. kello 15.20. Voit kuunnella haastattelun myös alta.
Lisää: Suomi lähettää asiantuntijoita ja teknisen tuen tiimin avuksi Turkin maanjäristysalueelle
”Tuho oli valtavaa”
Laajalla alueella tapahtuneen järistyksen kuolonuhreja on yli 50 000. On arvioitu, että järistykset vaikuttivat yhdeksän miljoonan ihmisen arkipäivään.
Skiftesvik oli Turkissa vajaat neljä viikkoa. Varsinkin Adiyamanin kaupungissa työskenteleminen jäi mieleen.
– Tuho oli valtavaa. Massiivista. Yhdessäkään kerrostaloasunnossa eivät palaneet valot. Kaikki pystyynkin jääneet talot olivat tyhjillään. Niihin ei oltu annettu lupaa palata, hän kertoo.
Kun ympäristö on tuhoutunut, Suomen kansainvälinen pelastusmuodostelma tulee paikalle mahdollisimman omavaraisena.
Muun muassa kaikki tarvittava ruoka ja juoma tuodaan mukana, jotta vähäiset paikalliset resurssit pysyvät paikallisten käytössä. Samalla varmistetaan ryhmän oma toimintakyky.
Suomalaisilla oli mukana myös puukiukaalla varustettu sauna. Polttopuut pystyttiin hankkimaan paikallisesti.
– Sauna on hyvä keino pitää leiriolosuhteissa huolta hygieniasta. Se myös katkaisee rankan työpäivän. Ensimmäisiin löylyihin pääseminen oli aika liikuttava hetki, Skiftesvik kuvailee.
Toiveikkaampi arki näkyy lapsissa
Adiyamanin leiri oli pystytetty paikallisen pakolaisleirin naapuriin.
– Pahinta tuhoa kärsineillä alueilla saimme todella sydämellisen vastaanoton. Monet kävivät kiittämässä.
Skiftesvik näki sopeutumisen ja toiveikkuuden nimenomaan lapsissa.
– Monena iltana katselin kun lapset pelasivat jalkapalloa ja touhusivat. He olivat keksineet leikkejä, välillä nauroivatkin. Mietin, millaisia muistijälkiä heille jää tuhosta ja tästä elämänvaiheesta.
Skiftesvikin mielestä pelko on edelleen läsnä alueella. Pienetkin jälkijäristykset aiheuttavat pakokauhua niille, jotka olivat kokeneet pahimmat järistykset.
Suomen kansainvälisen pelastusmuodostelman työ alueella jatkuu. Siinä mukana olevia asiantuntijoita on Suomessa vain kourallinen, ja jokainen työskentelee sen eteen, että elämä tuhoalueella saa paremman suunnan.
Skiftesvik sanoo, että vaikka paikalle lähtee asiantuntijana, menee sinne myös ihminen. Tuhon näkeminen muistutti itselle tärkeiden asioiden huomaamisesta.
– Miten muistaisimme täällä kotipuolessa heittää ne pienimmät murheet välillä syrjään. Emme keskittyisi niihin, vaan iloon isoista asioista, jotka ovat kunnossa.
Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella 3.4. kello 23 asti.
