”Mikä avuksi, kun illalla iltatoimet eivät suju ja nukkumaanmeno on yhtä sotaa? 4-vuotias keksii koko ajan muuta tekemistä eikä malta syödä. Illat menevät 3-vuotiasta sisarusta kiusatessa. Hampaidenpesu on yhtä huutoa, väkivalloin pitäisi hampaat pestä, jos tahtoisi ne pestävän. Kun sänkyyn on päästy, aletaan kiukutella kun iltasatu ei ole mieleinen, vaaditaan vettä tai sitten on nälkä tai pissittää. Ja jos on tilaisuus, pitää mennä härnäämään nuorempaa.”
Artikkeli on osa juttusarjaa, jossa lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa lukijoiden esittämiin kysymyksiin. Hän kirjoittaa vastauksensa yleisellä tasolla tuntematta lukijan tilannetta tarkemmin.
Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa:
”Nyt eivät taida hyvät neuvot ja niksit riittää, vaan tarvitaan koko perheelle ihan käytännön apua.
Kuulostaa siltä, että olet aika loppu lapsen käytökseen. Silloin on aloitettava tärkeimmästä: vanhemman omasta voinnista.
En syytä enkä syyllistä, mutta kuulostaa, että 4-vuotiaalta vaaditaan nyt mahdottomia. Käytös, jota kuvaat, on aika tavallista – joskin älyttömän rasittavaa – tämän ikäiseltä. Hän vaikuttaa olevan levoton, ehkä ahdistunut, ainakin vastusteleva.
Sinunkin mietteesi ovat aika tavallisia. Et kuvaa omia tunteitasi, mutta veikkaan että koska me vanhemmat olemme ihmisiä emmekä mitään supersankareita, alkaa tällainen käytös ilta toisensa jälkeen suoraan sanottuna ketuttaa.
Meistäkin saattaa tulla levottomia, huolestuneita, vihaisia ja vastustelevia marttyyreja. Ja, kuten sinulle on ilmeisesti käynyt, alamme liittää moittivia sanontoja ja ajatuksia lapseen.
Sekin on ymmärrettävää, mutta myös merkki siitä, että on aika pysähtyä. Kun lapsi alkaa näyttäytyä vanhemman ajatuksissa ”kiusaajana, kiukuttelijana, härnääjänä” eikä apua tarvitsevana pienenä lapsena, on avulla kiire.
”
Reaktiosi osoittaa, että nyt riittää, en jaksa yksin.
Väsyessämme kadotamme sen johtoajatuksen, että kyseessä on pieni lapsi, jonka käsittämätönkin käytös on osoitus hänen kokemistaan tunteista tai ajatuksista.
Ehkä hän on kateellinen pikkusisarukselle? Ehkä hän pelkää, (vaikkei olisi syytä) ettei hänestä pidetä? Ehkä kireä ilmapiiri vaikuttaa häneen voimakkaimmin ja aiheuttaa huonoa oloa?
Lapsi tarvitsee aikuisen, joka tavoittaa hänen ajatusmaailmansa. Sitä ei vain jaksa yksikään aikuinen tehdä, ellei ensin ole saanut itselleen ymmärrystä ja myötäelämistä.
Korostan siksi, että sinun reaktiosi on inhimillinen ja itse asiassa hyvin tärkeä: se osoittaa, että nyt riittää, en jaksa yksin.
”
Kierre kannattaa katkaista heti, jotta kaiken tämän hankalan alta löytyy taas oma ihana 4-vuotias.
Ilmi ei käy, onko teillä tukiverkostoa kuten läheisiä tai ystäviä, joita voi kutsua lapsia hoitamaan. Entä onko perheen mahdollisten muiden aikuisten kanssa reilu työnjako? Saatko varmasti joka päivä joitakin hetkiä ihan itsellesi? Ehdittekö tehdä mitään kivaa kahdestaan 4-vuotiaan kanssa? Onhan sinulla ihmisiä jotka kuuntelevat juuri sinua? Onko aikaa harrastaa tai vain löhötä sohvalla?
Voi olla, että tilanne on jo rauhoittunut. Jos ei, niin ottaisin käyttöön kaiken perheen sisäisen ja ulkopuolisen avun: myös julkiset palvelut kuten perheneuvolan, perhetyön ja neuvolapsykologin.
Kierre kannattaa katkaista heti, jotta kaiken tämän hankalan alta löytyy taas oma ihana 4-vuotias. Ja hänen ihana vanhempansa.”
Juttu on julkaistu HS Meidän perhe -lehden numerossa 11/22. HS Meidän perhe on perhesuhteita käsittelevä aikakauslehti, jota tehdään HS:n toimituksessa.
Lue lisää: Kun lapsi nukkuu huonosti ja kaikki konstit on käytetty, yksi taho osaa auttaa
Lue lisää: Kun lapsi ei saa unen päästä kiinni, syy voi piillä päivän ohjelmassa
Lue lisää: Juuri kun vanhempi luulee, että uhmaikä on ohi, osa lapsista alkaa saada raivareita uudelleen
