Finland

Lauantaiessee | Musiikkivideoiden esi-isä julkaistiin 80 vuotta sitten, ja se teki yleisöön suuren vaikutuksen

Musiikkivideoiden esi-isä julkaistiin 80 vuotta sitten, ja se teki yleisöön suuren vaikutuksen

Nykyään on vaikea kuvitella, miten suuren vaikutuksen Fantasian on täytynyt tehdä aikalaiskatsojiin.

Mikki Hiiri­

Igor Stravinsky sävelsi Kevätuhrin vanhan venäläisen pakanariitin kuvaukseksi, mutta se siirtyi valkokankaalle tarinaksi elämän synnystä ja dinosauruksien tuhosta. Beethovenin Pastoraalisinfonian maalais­elämän kuvaus taas nähtiin antiikin mytologian hahmojen seikkailuina.

Nämä ja kuusi muuta musiikillista tarinaa nähtiin ensimmäisen kerran 80 vuotta sitten, kun Disneyn animaatioelokuva Fantasia tuli Yhdysvalloissa ensi-iltaan marraskuussa 1940.

Kaikissa Fantasian kahdeksassa jaksossa pohjana on klassisen musiikin klassikkoteos, jonka päälle Walt Disney animaattoreineen kehitti uuden tarinan.

Nykyään on ehkä vaikeaa kuvitella, miten suuren vaikutuksen Fantasian on täytynyt tehdä aikalaiskatsojiin. On selvää, että sekä ääni että kuva ovat jo 80 vuotta vanhoja. Silti kumpikin on ajankohtaan nähden edistyksellinen. Värielokuvat olivat vielä vuonna 1940 melko uusi asia, samoin äänielokuvat, eikä elokuvateatterien äänentoistossakaan yleensä ollut kehumista.

Walt Disneyn tuotantoyhtiö oli Fantasiaa tehtäessä jo tunnustettu animaatiostudio, ja sen tuottama Kukkia ja puita (1932) oli ensimmäinen kaupallinen 3-komponenttisella – siis aiempaa edistyneemmällä ja laadukkaammalla – Technicolor-prosessilla valmistettu värielokuva. Se ilmestyi osana Disneyn Silly Symphonies -lyhytanimaatiosarjaa ja oli suuri menestys. Sen jälkeen Disney siirtyi laajemminkin värielokuviin. Silly Symphonies -lyhytanimaatioksi Disney kaavaili 1930-luvun lopulla myös uutta Mikki Hiiri -animaatiota. Mikistä oli tullut suosittu 1920-luvun lopulla Steamboat Willie -filmin myötä. Se teki yleisöihin suuren vaikutuksen muun muassa synkronoiduilla kuva- ja ääniraidoillaan. Tämä oli edistyksellistä.

1930-luvun edetessä Mikin suosio kuitenkin hiipui jonkin verran, joten Walt Disney halusi nostaa Mikin uudestaan esiin. Siksi hän alkoi suunnitella suuren budjetin lyhytelokuvaa Paul Dukas’n säveltämän Noidan oppipoika -sävelrunon pohjalta. Dukas’n teos perustuu Goethen runoon, jossa noidan oppipoika väsähtää tehtäväkseen annettuun veden kantamiseen ja keksii loitsia luudan kantamaan ämpäreillä työpajan sammiot täyteen.

Valitettavasti hän ei kuitenkaan tiedä loitsua, jolla taian saa peruttua, joten työpajassa koetaan vedenpaisumus ennen kuin mestaritaikuri palaa ja pysäyttää oppipoikansa taian.

Lyhytfilmissään Disney antoi Mikille pääroolin taikurin oppipoikana. Taikuutta kuvaavasta ensiluokkaisesti toteutetusta animaatiosta tuli silkkaa fantasiaa, joka eteni Dukas’n sävelrunon tahdissa.

Sen soitti Philadelphian orkesteri, johtajanaan Leopold Stokowski. Kaikki oli siis viimeisen päälle, mutta laadulla on hintansa.

Disney tajusi, ettei kalliisti tuotettu Noidan oppipoika pystyisi tuottamaan tarpeeksi yksittäisenä lyhytelokuvana, joten hän alkoi kaavailla muitakin musiikillisia animaatioita sen rinnalle. Yhdessä niistä pystyisi koostamaan kokoillan elokuvan. Vaikka lopulta elokuvaksi asti päätyi vain kahdeksan lyhytanimaation kokoelma, Disney suunnitteli lukuisten muidenkin musiikkiteosten animoimista. Niiden avulla Fantasia-esityksistä olisi tullut jatkuvasti uudistuva elokuvabrändi. Suunnitelmissa oli esimerkiksi Sibeliuksen Tuonelan joutsenen ja Wagnerin Valkyyrioiden ratsastuksen animoiminen Fantasia-iltojen uusiksi lyhytfilmeiksi.

Koko Fantasian ajatus oli siis liikkuvan kuvan käyttäminen musiikin kuvittamiseen – eikä toisinpäin, kuten oli ja on tavallisempaa. Musiikki ei ollut nyt sivutuote vaan pääasia, ja siksi Fantasian jaksoja voisi ajatella varhaisina musiikkivideoina.

Niiden viehätys piilee muun muassa siinä, että yhden taiteenlajin teoksia tulkitaan toisen taiteenlajin kautta. Musiikki on aikaan sidottuna yksi katoavimmista taiteenlajeista, ja siksi ehkä kaikkein abstraktein – sitä ei pysty näkemään ja se katoaa heti kun sävelet sammuvat. Siksi sitä yleensä selitetään, tutkitaan ja merkitään muistiin visuaalisessa muodossa. Nuotinnettuna musiikkia pystyy tarkastelemaan visuaalisesti, ajankulusta riippumatta.

Monet musiikkianalyysimenetelmät käyttävät hyväkseen juuri visuaalisia keinoja, joilla voidaan korostaa kulloinkin olennaiseksi koettua musiikin piirrettä. Edelleen musiikkijournalismin ja -kirjallisuuden olemassaolo todistaa musiikista puhumisen ja kirjoittamisen loputonta kiehtovuutta.

Mikään näistä tulkinnoista tai kuvauksista ei tietenkään tavoita musiikin ydintä eli sisältöä niin hyvin kuin sen soittaminen, laulaminen tai kuunteleminen. Ei ole tarkoituskaan. Mutta niillä pyritään pureutumaan johonkin musiikin piirteeseen tarkemmin kuin on mahdollista silloin kun musiikki soi. Se tehdään esimerkiksi tiivistämällä monikymmenminuuttisen sinfonian dramaturgia yhteen kaavioon, tai vaikkapa pureutumalla muutaman sekunnin kestävään dramaattiseen hetkeen muutaman tekstisivun verran.

Visuaalinen tulkinta voi myös auttaa musiikkiin eläytymistä sen soidessa. Esimerkiksi musiikkitieteilijä Hannah Chan-Hartley on kehittänyt sinfoniakonserttien käsiohjelmiin graafisen notaation, jonka avulla musiikinteoriaa tuntemattomatkin pystyvät seuraamaan konsertin teosten rakenteita ja etenemistä. Suomessa sitä on käyttänyt Sinfonia Lahti.

Ohjelmamusiikin ja absoluuttisen musiikin erot eivät nekään ole Fantasiassa olennaisia. Totta on, että Bachin toccata ja fuuga saavat Disneyltä abstraktin, 1960-luvun psykedeliaa ennakoivan kuvituksen, ja toisaalta ohjelmalliset teokset, kuten Noidan oppipoika tai Pastoraalisinfonia, nähdään valkokankaalla tarinoina – mutta aivan uusina tarinoina, ei niinä, jotka säveltäjillä itsellään oli luultavasti mielessä.

Nykyään ei välttämättä osata arvostaa myöskään Fantasian edistyksellisyyttä musiikin kannalta. Se oli ensimmäinen kaupallinen elokuva, jonka ääniraita oli stereofoninen. Elokuvateatterien äänentoisto oli 1930-luvulla vielä alkeellista, tyypillisesti vain yksi monokaiutin valkokankaan takana, eikä sellaisella tietenkään saanut mitenkään järkevästi toistettua sinfoniaorkesterin äänimaailmaa.

Disney ja elektroniikkayhtiö RCA kehittivätkin Fantasiaa varten aivan uuden stereofonisen äänentoistosysteemin Fantasoundin, jonka eri kehitysvaiheet ennakoivat nykyaikaisten elokuvateattereiden äänentoistomahdollisuuksia. Samoin moniraita­äänitystekniikalla ja klikkiraidan käytöllä, joka helpottaa kuvan ja äänen synkronointia, Fantasian musiikin äänitys ennakoi tulevia tekniikoita.

Fantasound oli kuitenkin kallis ja monimutkainen järjestelmä, eikä sitä varsinkaan toisen maailmansodan aikaan 1940-luvun alussa ollut helppoa kehittää kustannustehokkaammaksi. Vuonna 1941 Fantasiasta tehtiinkin monoversio normaalia elokuvateatterikäyttöä varten.

Samaan aikaan myös uusien lyhytelokuvien kehittäminen Fantasia-iltojen uusiksi osiksi jäi. Vasta vuonna 1999 nähtiin uusimmalla tekniikalla toteutettu jatko-osa Fantasia 2000.

Football news:

Maradona's son said goodbye to his father: You will never die, because I will love you until my last breath
Jose Mourinho: Chelsea have an amazing squad. Can play Mendy or the most expensive goalkeeper in the history of the Premier League
Andrea Pirlo: Ronaldo is a bit tired after so many games. We agreed that he will rest
Maradona's manager: Diego didn't want to live anymore. He allowed himself to die
Eder Sarabia: I hope Barcelona will once again be the team that made us enjoy football like no other
Maradona is a major figure in the life of Director Paolo Sorrentino. He believes that Diego saved his life, and calls the Argentine his guide to the world of art
Barca presidential candidate farre: I want Messi to become the honorary President of the club. He will stay