Mielipide|Lukijan mielipide
Jos jokin, niin yksinasuminen on Suomessa luksusta, johon useimmilla itsekseen asuvilla ei ole kuitenkaan varaa.
Yksinasuvia on kaikissa ikäryhmissä. Kuva: Emilia Kangasluoma
Vaalipäivä lähestyy, ja huoli oman sidosryhmäni – meidän 1,3 miljoonan yksinasuvan – elämästä välittävän ehdokkaan mahdottomuudesta kasvaa. Neljäsosa Suomen asukkaista asuu tätä nykyä yksin. Me edustamme kaikkia ikäryhmiä, mutta vain vanhimmat saavat vaalipuheissa poliitikoilta edes hiukan sympatiaa, koska he ovat usein vaaraksi itselleen ja myös kuormittavat sairaaloiden päivystyksiä. Me muut sinnittelemme yhteiskunnassa puoliunohduksissa tai puolipaariana, eikä kukaan tunnu oikeasti välittävän meistä asunto- ja tukipolitiikassa.
Suomalainen yhteiskunta rakentuu edelleen vanhalle perheajatukselle: tarvitaan kahdet tulot, että täällä jotenkin pärjää ja voi elää ihmisarvoista elämää. Moni yksinasuva sinnittelee pienillä tuloilla työpaikassa, jossa ei ole tarjolla työterveyshuoltoa, julkiselle ei pääse kuin kenties vahingossa eivätkä rahat riitä yksityiselle lääkärille.
Jos jokin, niin yksinasuminen on Suomessa luksusta, johon useimmilla itsekseen asuvilla ei ole kuitenkaan varaa. Useimmat meistä asuvat pienissä vuokrakämpissä ja varsinkin tällä hetkellä joutuvat tekemään sellaisia kululeikkauksia elämässään, että ne ovat jo vaaraksi omalle hyvinvoinnille.
Vaalikoneiden kysymykset käsittelevät suuria politiikan linjoja, mutta pienituloista ei juuri kiinnosta, onko Suomi hiilineutraali vuonna 2035. Häntä kiinnostaa, jaksaako hän sinnitellä penninvenyttäjänä siihenkään saakka. Miten ihmeessä meidät on tällä tavalla ajettu yhteiskunnan nurkkaan?
Tellervo Riikonen
Helsinki
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
