Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Millaista sota oikeasti on? 100 sodan kokenutta suomalaista vastaa suureen kysymykseen

Suomessa on eletty rauhan aikaa lähes 80 vuoden ajan. Nyt Ukrainan tapahtumat ovat tuoneet sodan osaksi suomalaisten arkea. Ilta-Sanomien haastattelemat 100 veteraania ja lottaa kertovat, miltä sota oikeasti tuntuu.

Vuonna 2017, Suomen täyttäessä 100 vuotta, Ilta-Sanomat keräsi 100 tarinaa sodasta. Laajassa videosarjassa sata sodan kokenutta suomalaista kertoivat avoimesti muistojaan Suomen sotien ajoilta.

Viisi vuotta myöhemmin veteraanien ja lottien rivit ovat käyneet yhä harvemmiksi. Veteraaneja on enää noin 3 000, lottia hieman enemmän.

Mutta muistot eivät kuole koskaan.

Panssaritorjunta pysäyttää vihollisen hyökkäysvaunun Ihantalassa kesäkuussa 1944. Kuva:  SA-Kuva

Haastatteluissa jokainen sadasta suomalaisesta vastasi myös samaan suureen kysymykseen: Millaista sota oikeasti on?

Tärkeät tarinansa jakaneita ihmisiä kunnioittaakseen Ilta-Sanomat kokosi yhteen nuo sata vastausta, jotka kertovat hyytävällä tavalla sodan hirvittävästä todellisuudesta.

Jaakko Huotari, Tola Toivinen ja Olavi Sorvari.

1– Minä toivoisin, ettei kukaan joutuisi sotaan. En olisi itse koskaan uskonut selviäväni sieltä elävänä siviiliin. Sodassa luonne meni lopulta sellaiseksi, ettei osannut enää ajatella mitään. Näin, että moni pelkäsi siellä, ja pelkäsinhän minäkin. Mutta yritin salata pelkoni.

Jaakko Huotari, sotamies, Kuhmo. Syntynyt 1922

2– Kaiken päivää me ihmettelimme, miten meidän käy. Vihollisia oli niin paljon vastassa.

Tola Toivinen, yliluutnantti, Kerava. Syntynyt 1918

3– Siitä on leikki kaukana. Kovissa paikoissa, kyllä siellä vähän rukoillaan. Siellä ei muuten lauleta Elämää juoksuhaudoissa tai että ”Kaunis on kuolla joukkos eessä”. Siellä ei lauleta, ei mitään. Lauluääni on pois sinä aikana. Kun on oikein kriittinen paikka, niin kaikki ovat vakavia ja kuuntelevat.

Olavi Sorvari, alikersantti, Alajärvi .Syntynyt 1925

Kuolleen vihollisen näkeminen ei aiheuttanut suuria myötätunnon väristyksiä, mutta oman puolen vainajan näkeminen oli karmea kokemus.

Sakari Sippola Kuva:  Seppo Kärki

4– Sodan luonteeseen kuuluu vihollisen ampuminen. Vihollinen voi kuolla, kuten sinä itsekin. Kuolleen vihollisen näkeminen ei aiheuttanut suuria myötätunnon väristyksiä, mutta oman puolen vainajan näkeminen oli karmea kokemus. Silloin ajatteli, että olipa hänellä huono tuuri ja kyllä minullekin voisi käydä samalla tavalla. Sillä tavalla siihen suhtautui. Sodassa kaikki on niin arvaamatonta.

Sakari Sippola, kersantti. Helsinki. Syntynyt 1925

Heikki Mäntymaa, Ahti Jokinen ja Heikki Mälkki.

5– Se on kovaa, raakaa ja rumaa. Viime kädessä ratkaisee sotilaan velvollisuudentunto. Tietysti henkilökohtaiset ominaisuudet, koulutus ja hyvä aseistus ovat tärkeitä, mutta lopulta se ratkaisee, kuinka hallitset itsesi psyykkisesti.

Heikki Mäntymaa, kersantti, Sotkamo. Syntynyt 1924

6– Siellä rauta viuhahteli. Välillä napsahti kypäräänkin niin että kimahti. Se oli sellaista jännäämistä koko ajan. Siellä oli oltava pää piilossa – ja välillä vähän pamautellakin. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.

Ahti Jokinen, sotamies, Kauniainen. Syntynyt 1924

7– Se on paha asia. Joskus se on välttämätön, ja tarkoitan nimenomaan puolustussotaa. Sota on kaikille vaikeaa ja joillekin ylivoimaista kestää.

Heikki Mälkki, yliluutnantti, Helsinki. Syntynyt 1924

Kodit pommitetaan hajalle ja sieltä kivikasasta sitten etsitään, löytyykö eläviä ihmisiä. Tulee melkein vedet silmiin, kun ajattelee sen kauheutta.

Irma Lähdesmäki Kuva:  Seppo Kärki

8– Se on kauheaa. Nyt sen näkee televisiosta, mitä se on. Sodassa on aina hengen meno päällimmäisenä. Kodit pommitetaan hajalle ja sieltä kivikasasta sitten etsitään, löytyykö eläviä ihmisiä. Tulee melkein vedet silmiin, kun ajattelee sen kauheutta.

Irma Lähdesmäki, ilmavalvontalotta, Helsinki, Syntynyt 1926

Risto Kiiskilä, Aimo Reinikainen ja Olli Hovi.

9– Sota on erittäin paha asia, siitä on riemu kaukana. Ja rintamalla olo on kovaa kurjuutta. Retkellä voi käydä telttailemassa ja se on hupia. Mutta kun joutuu asumaan maanalaisissa korsuissa, sellaisissa nopeasti kyhätyissä luolissa, jotka ovat täynnä kaikenlaista saastaa, kirppuja ja lutikoita. Siellä elämä on surkeaa. Varsinainen sotiminen on tietysti kamalaa tappamista ja kärsimystä, niin omilla kuin vihollisellakin.

Risto Kiiskilä, alikersantti, Tampere. Syntynyt 1924

10– Sota on julmaa. Valtakunnan johtajien täytyisi tehdä kaikki voitavansa sen välttämiseksi.

Aimo Reinikainen, alikersantti, Tampere. Syntynyt 1924

11– Maata täytyy aina puolustaa, mutta sota ei ole ihmisiä varten, vaikka ihmiset siellä joutuvatkin sotimaan. Ihmiskunta on niin kenkku, että se on tehnyt aina sotia itselleen. Sota johtuu kolmesta koosta: kateus, kosto ja kiima. Ne kaikki on ihmisille annettu, ja he päättävät, miten niitä käyttävät tai ovat käyttämättä.

Olli Hovi, alikersantti, Lempäälä. Syntynyt 1924

Haavoittunutta aseveljeä kuljetetaan pois etulinjasta Vuosalmella elokuussa 1944. Kuva:  SA-kuva

Pekka Pakkala, Leo Merisalo ja Matti Jutila.

12– Toivottavasti kenenkään ei tarvitsisi nähdä sotaa henkilökohtaisesti. Asiat voisi hoitaa neuvottelemalla, ettei kävisi niin ikävästi kuin meidän osamme oli. Mutta toisaalta, Suomi on niin hyvä maa, että tätä kannattaa puolustaa.

Pekka Pakkala, alikersantti, Sastamala. Syntynyt 1920

13– On tärkeää, että sodassa on kavereita, ettei ole yksin siellä. Kun tilanne on päällä, ei koskaan tiedä, mitä silloin tapahtuu.

Leo Merisalo, korpraali, Pyhtää. Syntynyt 1925

14– Sota on hirveä koettelemus. Toivon, että rauha säilyisi, eikä kenenkään tarvitsisi tehdä näitä reissuja. Toivottavasti ihmiset olisivat viisaampia, mutta eihän niin ole. Sotiminen jatkuu, ei sille mitään voi.

Matti Jutila, korpraali, Oulu. Syntynyt 1925

Aineelliset menetykset voivat vaatia jälkeen päin korvauksia, mutta kuvitelkaa sitä ihmismäärää, mikä on mennyt. Niitä eivät mitkään sotakorvaukset korvaa, ei puolin tai toisin.

Väinö Leppänen, Paavo Pensamo ja Esko Takala.

15– Se hirvittää todella paljon, koska ammunta on niin valtavaa. Ei se muuten hirvitä, mutta se ammunta. Sen ääni on niin julmaa.

Väinö Leppänen, korpraali, Lempäälä. Syntynyt 1925

16– Sota on hirvittävä onnettomuus, siinä ei ole voittajia. Niin sanottu voittajakin on hävinnyt hirmuisen määrän. Aineelliset menetykset voivat vaatia jälkeen päin korvauksia, mutta kuvitelkaa sitä ihmismäärää, mikä on mennyt. Niitä eivät mitkään sotakorvaukset korvaa, ei puolin tai toisin.

Paavo Pensamo, korpraali, Naantali. Syntynyt 1925

17– Sanotaan, että joku ei pelännyt sotaa. Mutta uskon että ihminen kuitenkin pelkää, onhan hänellä itsesuojeluvaisto. Kun sellainen vaikea tilanne tulee, niin kyllä siinä pienuutensa tuntee.

Esko Takala, sotamies, Asikkala. Syntynyt 1926

Kalevi Launiainen, Antti Henttonen ja Jouko Korhonen.

18– Hulluutta, ei siihen osaa oikein muuta sanoa. Ei tarvitse olla kuin kaksi ihmistä, joilla tulee riita. Tappeluhan siinä tulee. Sota on ihan sama juttu. Kaikilla pitäisi olla silloin järki päässä, ettei lähde mukaan siihen. Sodan jälkeen meille sanottiin monta kertaa, että miksi menimme sinne. Mutta silloin oli sotalaki voimassa. Suomessa, Venäjällä tai missä tahansa muualla, vapaaehtoisia sotaan lähtijöitä on ollut hyvin vähän. Meidätkin määrättiin sinne.

Kalevi Launiainen, sotamies, Salo. Syntynyt 1924

19–Sitä ei pysty kuvaamaan sanoilla, se pitää itse kokea. On ihmeellistä, ettei se lamauttanut meitä poikia. Kaiken sen paineen ja pelon keskellä halusimme tehdä sen, mitä suinkin pystyimme. Me halusimme ikään kuin korvata miehiä.

Antti Henttonen, luutnantti, Helsinki. Syntynyt 1922

20– Olen sitä asiaa hirveästi miettinyt, monesti. Se on sellainen tyhmyyden näyte. Ei tällä sivistystasolla, mikä nykyisillä kansoilla on, ei sotia pitäisi olla olemassa. Ja kun niitä on ollut melkein 20–40 vuoden välein 1200-luvulta lähtien. Se on ihan järjetöntä hommaa. Nykyisin hallitusten pitää pysytä hoitamaan nämä asiat keskustelemalla.

Jouko Korhonen, yliluutnantti, Oulu. Syntynyt 1921

Olla siellä etulinjassa, ainaisen uhan paineessa, nukkua ahtaassa korsussa. Se ei ole ihmisarvoista elämää.

Jaakko Estola Kuva:  Seppo Kärki

21– Joidenkin kohtalo sodassa on, että joutuu – tai pääsee etulinjaan. Olla siellä etulinjassa, ainaisen uhan paineessa, nukkua ahtaassa korsussa. Se ei ole ihmisarvoista elämää. Sotaa tottuu, vähitellen siihen tottuu.

Jaakko Estola, kapteeni, Helsinki. Syntynyt 1918

Reino Kurvinen, Veikko Määttänen ja Erkki Mäkilä.

22– Eihän se mitään kivaa ole. Siellä on henki vaarassa ja lähimmäistä pitäisi tappaa. Koska omakin henki on tärkeä, toinen joutuu sitten aina maaliksi, vihollinen nimittäin.

Reino Kurvinen, alikersantti, Ilomantsi. Syntynyt 1924

23– Se on suurin onnettomuus maalle ja ihmisille. Kukaan ei voi vihata sotaa enemmän, kuin se, joka on ollut siinä itse mukana. Mutta on eri juttu, jos maan itsenäisyyttä uhataan. Silloin on tartuttava aseisiin.

Veikko Määttänen, ylikersantti, Ilomantsi. Syntynyt 1918

24– Yleensä se on joutilaana oloa, odotusta ja tyhjää oloa. Sotamiehelle ei kerrottu mitään, se vain kulki muiden mukana. Ei kerrottu, että huomenna mennään sinne ja nyt tehdään tällaista. Piti vaan seurata, minne muut menivät ja itse tulla perässä.

Erkki Mäkilä, sotamies, Tuusula. Syntynyt 1924

Perhe laskee kukkaset sankarivainajan haudalle. Kuva:  SA-kuva

Arja Kojo, Frans Krogell ja Matti Aitto-Oja.

25– Se on ihan kauheaa. Mutta ei saa menettää järkeään. Jostain tulee sellainen sisäinen voima, ettei lähde tyhjän perään juoksemaan. Siellä oli monta tilannetta, joissa jäi miettimään, että onko joillakin ihmisillä vain kohtalona kuolla.

Aira Kojo, pikkulotta, Helsinki. Syntynyt 1931

26– Oma henkilökohtainen asenne vaikuttaa paljon. Ottaako sen niin, että tämä nyt vaan on tällainen tilanne, eikä ajattele sen syvempää sitä. Toteaa vaan, että tässä ollaan ja näin jatketaan.

Frans Krogell, kersantti, Kerava. Syntynyt 1921

27– Jompikumpi kuolee, sellaista se on.

Matti Aitto-Oja, vääpeli, Oulu. Syntynyt 1920

Olli Vuorio Kuva:  Seppo Kärki

28– Sellaista, johon kenenkään ei enää koskaan toivoisi joutuvan. Se hengenvaara on niin suuri. Minulla oli sellainen tuntu, etten kaadu, mutta voin loukkaantua. Pelkäsin sen ottavan kipeää. Onneksi en saanut naarmuakaan.

Olli Vuorio, majuri, Vantaa. Syntynyt 1919

Kokonaisuutena en pelännyt omaa kuolemaa, mutta kansan kohtalo pelotti.

Ilmari Koppinen, Olavi Aulamo ja Lars Löflund.

29– Puolustustoimi on koko kansan tehtävä. Siinä on tehtäviä niin paljon, että kaikille kykeneville löytyy jotain. Sitä puolta sodasta tuodaan harvemmin esille julkisuudessa.

Ilmari Koppinen, yliluutnantti, Salo. Syntynyt 1918

30– Kun itse oli niin nuori silloin, niin ei sitä ajatellut samoin kuin nyt jälkikäteen. Kokonaisuutena en pelännyt omaa kuolemaa, mutta kansan kohtalo pelotti. Tunnelma oli aina isänmaallinen. Tuntui, että Suomi pärjää. Mutta emme tienneet sitä tosiasiaa, että ollaan tosi tiukoilla.

Olavi Aulamo, kersantti, Tampere. Syntynyt 1925

31– Sota on maailman tyhmin asia. Pitäisi pystyä keskustelemaan, jos on erimielisyyksiä. Se, mikä minua ihmetyttää, on että uskonto määrää mitä maailmassa tapahtuu.

Lars Löflund, luutnantti, Helsinki. Syntynyt 1923

Sota on maailman tyhmin asia.

Kaarina Peltola Kuva:  Seppo Kärki

32– Ei sitä kenellekään toivo. Se on niin ahdistavaa. Sitä ahdistusta ja tuskaa ei voi sanoin kuvailla. Kun haluaisi auttaa, mutta ei ole muuta mahdollisuutta kuin se rukous. Se oli ainoa lohtu.

Kaarina Peltola, muonituslotta, Helsinki. Syntynyt 1926

Helsingin Ratakatu Suomalaisen Normaalilyseon kohdalta puna-armeijan pommitusten jäljiltä. Kuva:  SA-Kuva

Olavi Lösönen, Harri Hellen ja Ola Miettinen.

33– Kun sodan kokee nuorena, tuntuu aika kummallisesta miksei asioita voida sopia muuten kuin sotimalla. Sen huomasi kaikessa, niin nuoressa kuin vanhassa väessä. Äitivainaanikin muisti aina iltasella rukoilla, että sota viimein päättyisi.

Olavi Lösönen, kersantti, Kontiolahti. Syntynyt 1926

34– Sota on julmaa. Meille sotilassoittajille ei annettu edes kivääriä. Saimme vain jonkun Italian armeijan kiväärin tyylisen aseen. Se oli sellainen rotanampujan pyssy. Oikeaa ei saatu koskaan kokeillakaan.

Harry Hellén, ylikersantti, Järvenpää. Syntynyt 1925

35– Asepalveluksessa sotilaita liikutetaan koko ajan, mutta sodassa fyysinen kunto rapautuu. Siellä ollaan isolla porukalla ahtaasti pienessä tukikohdassa. Sodassa kaikki turtuu, laiskistuu ja turtuu. Elämä on vailla virikkeitä. Ne pärjäsivät, jotka kykenivät luomaan itselleen mielikuvituselämän. Silloin pystyi menemään sivuun ja tuumailla vähän aikaa vaikka sitä, mitä tekisin kotona. Mielessään saattoi muodostaa vaikka tyttöystävän, jota rakastaa – tai jotain ihan muuta. Mielikuvituksella sai ajan kulkemaan. Mutta ne, jotka valittivat koko ajan vaan vilusta ja nälästä, ne sortuivat.

Ola Miettinen, alikersantti, Helsinki. Syntynyt 1924

Ei sitä kukaan varmasti ymmärrä. Kaikista ravintoaineista oli puutetta. Olihan se erilaista elämää.

Elma Jormakka Kuva:  Ville Honkonen

36– Ei sitä kukaan varmasti ymmärrä. Kaikista ravintoaineista oli puutetta. Olihan se erilaista elämää. Vaikka en ollut rintamalla, tuntui sota luonnollisesti myös täällä koto-Suomessa.

Elma Jormakka, muonituslotta, Joensuu. Syntynyt 1924

Timo Salokannel, Lauraliisa Pitkänen ja Paavo Saviaro.

37– Ei voi kuin kiittää onneaan, että näin kävi. Siellä oli monia kriittisiä hetkiä, mutta oli myös onnea mukana. Talvisodassa pakkanen ja yhteishenki, se niin kutsuttu talvisodan henki. Yksi ratkaiseva asia oli myös se, kun neuvostoarmeija tarvittiinkin kiireesti Keski-Eurooppaan Berliiniin.

Timo Salokannel, sotamies, Tampere. Syntynyt 1923

38– Meistä lotista tuli pakostakin hirveän hyviä ystäviä, vaikka kaikki ystävyyssuhteet olivat hyvin lyhytaikaisia. Jos joku joutui lähtemään äkisti, sitä surtiin ja kirjoitettiin sivukaupalla toisillemme, että miksi meidän täytyy erota. Mutta vastaan ei voinut sanoa. Oli vaan sopeuduttava.

Lauraliisa Pitkänen, ilmavalvontalotta, Helsinki. Syntynyt 1924

39– Ei pahempaa paikkaa voi ajatellakaan. Sota on viimeisin ja ikävin asia, mikä meitä voi kohdata. Tuskin kukaan. joka sodassa on ollut, haluaa sitä uusia.

Paavo Saviaro, sotamies, Kemi. Syntynyt 1925

Siellä siitä on oksat pois. Se on niin tosi juttu.

Hautautuneiden sotilaiden jäännökset kootaan arkkuihin. Kuva:  SA-kuva

Niilo Ala-Heikkila, Eino Hartikainen ja Väinö Kunnas.

40– Nyt sota on vielä pahempaa. Kaikkia sotakoneita on niin paljon enemmän, että se on vielä kauheampaa. Ensimmäiseksi pommitetaan kaupungit.

Niilo Ala-Heikkilä, kersantti, Orivesi. Syntynyt 1920

41– Siellä siitä on oksat pois. Se on niin tosi juttu.

Eino Hartikainen, kersantti, Tuusula. Syntynyt 1918

42– Mitä veljet ovat kertoneet, niin se on niin raakaa peliä. Voi sanoa, että jos et tapa, –tapatat itsesi. Silloin kirjoitettiin, että nuoret ovat liian rohkeita. Heitä kaatui paljon.

Väinö Kunnas, alikersantti, Kontiolahti. Syntynyt 1926

Voi sanoa, että jos et tapa, –tapatat itsesi. Silloin kirjoitettiin, että nuoret ovat liian rohkeita. Heitä kaatui paljon.

Fanny Mönkkönen, Eino Kinnunen ja Olli Kivioja.

43– Tosissaan piti yrittää ja tehdä töitä. Piti olla työn takana, eikä vaan napista ja vaatia toiselta. Ihan toista kuin nykyisessä yhteiskunnassa, jossa kaikki pitää olla heti valmiina. Se oli niin meidän säännöissä, että vaaditaan aina enin itseltään.

Fanny Mönkkönen, muonituslotta, Liperi. Syntynyt 1921

44– Joka päivä siinä joutuu taistelemaan itsensä kanssa, että säilyttää ajattelukykynsä, järkensä. En yhtään ihmettele, että sieltä tuli paljon rintamalta poistumia, luvatta lähtijöitä. En ihmettele yhtään, että siellä ihmisellä hermo pettää. Sitä ei kannata kovin syvällisesti ajatella, silloin siellä pärjää.

Eino Kinnunen, korpraali, Oulu. Syntynyt 1923

45– Nykysuomalaisten pitäisi muistaa sama kuin 30-luvullakin olisi pitänyt muistaa: Koskaan ei tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Aina pitää varautua, että voi joutua hyökkäyksen kohteeksi. Täytyy huolehtia, että hyökkäys voidaan torjua. Pitää huolehtia aseistuksesta ja kouluttaa miehiä – ja nykyisin naisiakin.

Olli Kivioja, lääkintäluutnantti, Helsinki. Syntynyt 1925

Maaskolan ratapihalla pommi sytytti ammusjunan palamaan ja aiheutti koko päivän kestäneen räjähdysten sarjan kesäkuussa 1944. Kuva:  SA-kuva

Eeva Tapio Kuva:  Seppo Kärki

46– Seurasimme kaikkia selostuksia sodasta. Korva kiinni radiossa, koska kuuluvuus oli huono. Silloin ei ollut televisioita. Elimme niin sen mukana. Kun haavoittuneita tuli, se oli kovaa. Merkitsi hyvin paljon, että sai auttaa.

Eeva Tapio, pikkulotta, Vantaa. Syntynyt 1927

Pentti Vanamo, Onni Sarilampi ja Kaarina Alvajarvi.

47– Nythän siihen sekoittuu jo muitakin kokemuksia. Mutta sota on sotaa, eikä sitä toivoisi enää meidän maamme kohdalle.

Pentti Vanamo, kersantti, Turku. Syntynyt 1925

48– Sotaa on niin monenlaista. Esimerkiksi Suomessa sota käytiin rintamalla. Siviilit eivät joutuneet kärsimään sen enempää, kuin mitä venäläiset pommittivat. Kouvolaakin pommitettiin aika paljon, etenkin talvisodan aikana. Mutta muissa maissa, siellä soditaan siviilien keskellä. He ovat vielä vaikeammassa tilanteessa kuin me suomalaiset silloin aikanaan.

Onni Sarilampi, kersantti, Kouvola. Syntynyt 1923

En pysty edelleenkään katsomaan sotaelokuvia, niin kauhealta se vieläkin tuntuu. En sitä silloin aikanaan samalla tavalla ottanut, koska oli niin tärkeää puolustaa isänmaata.

49– Se on kyllä niin kamala paikka. En pysty edelleenkään katsomaan sotaelokuvia, niin kauhealta se vieläkin tuntuu. En sitä silloin aikanaan samalla tavalla ottanut, koska oli niin tärkeää puolustaa isänmaata. Se oli valtavan tärkeä asia.

Kaarina Alvajärvi, valonheitinlotta, Turku. Syntynyt 1922

Veijo Saloheimo Kuva:  Ville Honkonen

50– En koskaan kokenut, millaista on olla etulinjassa. Joskus mietin sitä, että se olisi pitänyt kokea. Silloin osaisin vastata suoraan tähän kysymykseen. Mutta siinä oli määrätty peräänantamattomuus. Sitä se kysyi.

Veijo Saloheimo, yliluutnantti, Joensuu. Syntynyt 1924

Heikki Aho, Kauko Kaapeli ja Leo Jokelainen.

51– Olet siellä ja odotat mitä tapahtuu. Siellä ammutaan ja tapetaan. Meitä tapetaan. Ei siinä voi ajatella muuta kuin olla joukoissa mukana. Se on aina vain se hetki. Ei siinä voi suunnitella mitään eteenpäin.

Heikki Aho, sotamies, Kouvola. Syntynyt 1924

52– Se yhteisö mihin kuuluimme, ne nuoret kaverit. Tutustuimme toisiimme ja elimme siinä tätä hetkeä. Meillä oli suhteellisen rauhallista. Sitten se olisi ollut erilaista juteltavaa, jos olisimme palvelleet etulinjan yksiköissä.

Kauko Kaapeli, kersantti, Pori. Syntynyt 1925

53– Ainakin meille silloin oli itsestään selvää, että siellä oltiin. Tiedettiin, että vihollinen aikoo valloittaa Suomen. Minkäänlaista purnaavaa mielialaa ei ollut meillä sotilailla. Pienviljelijän poikana minulla ei ollut huuhaa-isänmaallista käsitystä. Oli kyse käskystä. Noudatimme vain vannomaamme lakia, että maata puolustetaan. Teimme sitä, mitä käskettiin. Ei siinä ollut minkäänlaista vaihtoehtoa.

Leo Jokelainen, alikersantti, Lahti. Syntynyt 1923

Kolme vuorokautta kestäneen evakkomatkan jälkeen maistuu uni. Kuva:  SA-kuva

Kosti Keski-Nummi Kuva:  Seppo Kärki

54– Ei siinä oikeastaan muuta tunnetta tullut, muuta kuin että ”Siitäs sait”. Ammutaan nyt, kun kerran on päästy ampumaan. Olimme ilmataistelijoita, emme muuta. Todettiin vain, että luodit tekevät tehtävänsä.

Kosti Keski-Nummi, ylikersantti, Hämeenlinna. Syntynyt 1923

Jukka Simola, Matti Orrela ja Veikko Jokinen.

55– Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei sotaa pidä toivoa. Se on vihoviimeinen asia. Jos ajattelee vaikka aseiden kehitystä, niin luoja paratkoon. Sen jälkeen ei ole enää surijoitakaan, jos menee atomisodaksi. Mutta eihän sodassa koko ajan sodittu, oli siellä paljon muutakin tekemistä. Hauskaa ja mukavaakin – ja joskus ikävämpääkin.

Jukka Simola, alikersantti, Lahti. Syntynyt 1926

56Väino Linna on sanonut sen aika hyvin Tuntemattomassa sotilaassa, kuinka sodassa on pelko, väsymys, vilu ja nälkä. Siinä on sodan olemus.

Matti Orrela, korpraali, Kankaanpää. Syntynyt 1922

57– Sota on välttämätön paha, en voi oikein muuta sanoa. Ikävä tilanne. Nyt tuntuu tavattoman mukavalta, että yleinen maanpuolustustahto näyttää säilyvän. Suomalaiset tuntuvat ajattelevan hyvällä armeijasta ja sen olemassaolosta.

Veikko Jokinen, kersantti, Pori. Syntynyt 1923

58– Hullua, yhdellä sanalla sanottuna. Hullua hommaa. Itsekästä. Kun ajattelee, että lähtee toiseen maahan pyrkimään ja tuhoamaan. Eihän siinä ole mitään mieltä. Ihmisen. joka lähtee sille polulle, ei hänellä ole kaikki oikein paikallaan.

Paavo Mikkola, korpraali, Turku. Syntynyt 1924

Kranaatin räjähdys vei tasapainoaistin. Kaveri auttaa. Kuva:  SA-kuva

Kosti Keski-Nummi Kuva:  Seppo Kärki

59– Sota on kovaa, eikä se ole terveydellekään hyvä. Sota on aina liian julmaa. Tuntuu mahdottomalta ajatus, että viisaat ihmiset tappelevat sillä tavalla. Mutta niin ne vaan tekevät tänäkin päivänä.

Veikko Ilmasti, alikersantti, Helsinki. Syntynyt 1928

Hans Andersson, Taisto Tähkämaa ja Jaakko Heikinheimo.

60– Sotaa pitää välttää. Kaikki muut keinot on käytettävä, mutta sota on se viimeinen keino. Se on niin raaka peliä. Tuntuu hirveältä, että vielä tänäkin päivänä soditaan.

Hans Andersson, yliluutnantti, Porvoo. Syntynyt 1922

61– Sodassa on lukuisa määrä tapahtumia ja jokaisella on niistä omia kokemuksia. Vaikka aina puhutaan joukkueiden, komppanioiden, rykmenttien ja divisioonien saavutuksista, niin jokainen meistä kävi kuitenkin aina omaa sotaansa. Emme olleet mitään robotteja. Ajattelimme joka hetki taisteluissa omalla tavallamme, se riitti meille. Sota-ajan tapahtumista, siitä miten ne ovat vaikuttaneet ihmisten käyttäytymiseen, saisi hyvin mielenkiintoisen teoksen aikaan.

Taisto Tähkämaa, korpraali, Kaarina. Syntynyt 1924

62– Nuorena ilmatorjuntasotilaana siinä ei koettu kummemmin vaaraa. Teimme meille määrätyt hommat. Se oli tietyllä tavalla jännittävää, mutta pelon tunnetta ei ollut. Jos vertaa moniin muihin melkein saman ikäluokan veteraaneihin, jotka joutuivat ihan sodan loppuvaiheessakin rintamalle, heihin nähden olimme ikään kuin turvallisessa asemassa.

Jaakko Heikinheimo, vapaaehtoinen, Lahti. Syntynyt 1927

63– Sotaa ei tarvitsi olla. Mutta jos pakko on, niin kyllä on puolustauduttava. Vaikka kuinka pelottaisi, ei siitä pääse mihinkään. Sitä tekoa on kunnioitettava, että puolustaa.

Lauri Lähteenmäki, kapteeniluutnantti, Helsinki. Syntynyt 1922

Ainakin se on isänmaan puolustusta. Ja vaikka mitä tapahtuisi, niin periksi ei anneta. Mutta mitä yksi ihminen voi? Sota on kauheaa ja julmaa.

Aune Rahola Kuva:  Pekka Elomaa

64– On vaikea kysymys, mitä sota on. Ainakin se on isänmaan puolustusta. Ja vaikka mitä tapahtuisi, niin periksi ei anneta. Mutta mitä yksi ihminen voi? Sota on kauheaa ja julmaa. Se on sellainen asia, jota ei ikinä toivoisi Suomeen.

Aune Rahola, radistilotta, Espoo. Syntynyt 1923

Reino Lehväslaiho, Aatto Mukari ja Aira Suvio-Samulin.

65– Se on hyvin pitkälle ampumista. Ei mitään muuta. Pienikin liike, niin ammuttava on kauheasti.

Reino Lehväslaiho, vääpeli, Seinäjoki. Syntynyt 1922

66– Se on toisten ihmisten tappamista. Ihmisiäkin viholliset ovat. Toista ihmistä ei ole helppo tappaa, vaikka hän olisi kuka. Siinä minä sen huomasin, kun minun piti ampua pahoin vahingoittunut vihollinen. Hänellä oli kovat tuskat.

Aatto Mukari, jääkäri, Vaasa. Syntynyt 1923

67– Sota on kuin luonnonmullistus, sille ei voi mitään. Ne, jotka taistelevat ja tuhoavat siellä, eivät he ole vihollisia keskenään. Olen miettinyt, että olisikohan jo tuhannen vuoden päästä sellainen tilanne, jolloin ihmiset ymmärtävät, että aivoja kannattaa hoitaa. Ei ajatella pahoja asioita, kosta ja vihaa. Silloin ei olisi sotiakaan.

Aira Suvio-Samulin, pikkulotta, Helsinki. Syntynyt 1927

68– Kun nyt ajattelee sitä, niin tuleva sota on paljon pahempi kuin se, missä me olimme mukana. Nyt mukana voi olla kaikkea mahdollista, jopa ydinaseita. Mutta me taistelimme, se pitäisi olla tiedossa. Meidän henki oli isänmaan henki. Se oli vakavaa.

Lauri Hemmi, kersantti, Hämeenlinna. Syntynyt 1925

Talvisodan henki on, ettei veljeä jätetä. Siellä yhteishenki, tai sanotaanko toverihenki, oli sellaista, että me kaikki puhallettiin yhteen hiileen.

Markus Aaltonen Kuva:  Pekka Elomaa

69– Meikäläisellä tuli se talvisodan henki. Talvisodan henki on, ettei veljeä jätetä. Siellä yhteishenki, tai sanotaanko toverihenki, oli sellaista, että me kaikki puhallettiin yhteen hiileen.

Markus Aaltonen, kersantti, Eura. Syntynyt 1918

Martti Lehtovaara, Kauno Kauranen ja Tarmo Ahti.

70– Olen tyytyväinen ja ylpeä, että sain taistella Suomen isänmaan puolesta. Mutta toivon, ettei sitä tulisi enää. Se ei ole mikään hieno reissu.

Martti Lehtovaara, ylikersantti., Salo. Syntynyt 1920

71– Vaikka olin nuori, niin kun oikein tuli kranaattia, niin pantiin kädet ristiin. Pyydettiin apua. Että vielä auttaisi. Nykyajan nuoret ovat hienoja, kunnioitan heitä todella paljon. He ovat varmasti samanlaisia kuin me. Mutta he elävät tässä hetkessä, ei olla enää siinä ajassa. Kaikki on muuttunut, ja muuttuu joka päivä. Eivät nykyajan ihmiset voi ymmärtää, mitä sota on. Kukaan, joka ei ole itse ollut sodassa, ei voi ymmärtää. Jos on päätös, jalaton, suolet tuossa. Ei sitä todellisuutta voi kuvitella tai elokuviin tehdä. Se on vielä kauheampaa kuin elokuvissa. Kyllä se on.

Kaino Kauranen, sotamies, Janakkala. Syntynyt 1924

72– Kun tilanne tulee, niin täytyy puolustautua. Se on jokaisen velvollisuus. Luulen, että kaikilla, nuoremmillakin, on se isänmaallisuus. Puhutaan siviilissä sitten mitä vaan, mutta kyllä se isänmaallisuus sieltä taustalta löytyy.

Tarmo Ahti, kersantti, Koski Tl. Syntynyt 1915

Suomalaiset panssaritorjuntamiehet tutkivat tuhoutunutta venäläistä hyökkäysvaunua Viipurin pohjoispuolelle heinäkuussa 1944. Kuva:  SA-kuva

Helmi Kotkanen Kuva:  Seppo Kärki

73– On vähän vaikea vastata siihen yhdellä lauseella. Olen kiertänyt kouluissa, esimerkiksi itsenäisyyspäivän juhlissa, puhumassa mitä sota oli. Sehän ei kahdella tai kolmellakaan lauseella selviä. Kerran pidin puheen 600 oppilaan edessä. Koko joukko oli ihan hiljaa, ei kuulunut yskähdystäkään. Opettajat totesivat jälkeenpäin, että onko tämä meidän koulu, niin yllättyneitä he olivat. Historianopettajakin tuli sanomaan minulle, ettei hänkään tiedä näistä mitään. Tuntui tärkeältä, että olin puhunut.

Helmi Kotkanen, lääkintälotta, Helsinki. Syntynyt 1925

Antti Jahkonen, Esko Paakkala ja Varpu Pöyry.

74– Hassuahan sellainen taisteleminen on, se on selvää. Mutta vikaa täytyy hakea jostain muualta kuin meistä, siellä sotineista.

Antti Jahkonen, korpraali, Hämeenlinna. Syntynyt 1925

75– Yksikössä on aivan ratkaisevaa. millaisen sen johtaja on. Käytän aina esimerkkinä vänrikki Koskelaa Tuntemattomasta sotilaasta, joka oli ihanteellinen alaisten kannalta. Hän yritti pitää tunnelmaa hyvänä joukossaan. Nuorisolle pitää korostaa, että tätä maata kannattaa puolustaa.

Esko Paakkala, korpraali, Hämeenlinna. Syntynyt 1925

76– Tein velvollisuuteni. Kolme veljeäni ovat menneet jo aiemmin ja isäni oli niin vanha, ettei hän osallistunut. Olen kiitollinen, että minä sain palvella isänmaata.

Varpu Pöyry, lääkintälotta, Vaasa. Syntynyt 1923

Olen kiitollinen, että minä sain palvella isänmaata.

Kauko Ritaluoma Kuva:  Roni Rekomaa

77– Se on järjetöntä touhua. Miksi meidän piti lähteä sotimaan? Sitä kannattaisi välttää. Ei sota ole kivaa.

Kauko Ritaluoma, alikersantti, Helsinki. Syntynyt 1923

Heikki A. Reenpää, Lauri Kultalahti ja Yrjö Kaukiainen.

78– Se on tiukka paikka, kun siihen itse oikein joutuu osalliseksi. Oleellista on pitää hermonsa ja henkensä kurissa, se on ihan välttämätöntä. Jos antaa tunteiden tai paniikin vaikuttaa, on melko varmasti kuollut. Olin 21 vuotta tullessani armeijaan. Siinä ei voinut ajatella muuta, kuin että miten hoidan tuon, joka hyökkää kimppuun, miten vetäydyn ja suojaan itseni tämän jälkeen. Itsehallinta on ehdottoman tärkeää, myös siviileille. Että ei joudu pommituksissa hysterian valtaan. Tai arkipäivinä, kun ruokaa on vaan ihan pieni palanen. Sitä äidit ja lapset joutuivat kokemaan.

Heikki A. Reenpää. majuri, Helsinki. Syntynyt 1922

79– Ensimmäinen ehto on se, ettei sitä koskaan tulisi. Me ollaan liian pieniä suurvaltaa vastaan. Sanoin kuin Paasikivi aikanaan: Olkoon Venäjällä mikä hallitus hyvänsä, meille se on aina liian suuri.

Lauri Kultalahti, alikersantti, Porvoo. Syntynyt 1924

80– Minun sotani oli toisenlaista sotaa. Kyllähän minäkin sain veteraanin oikeudet, koska olimme pommituksen kohteena. Mutta mitä se siellä rintamalla on ollut, sitä en osaa sanoa. Meillä oli henki päällä. Hanttiin pannaan ja sillä selvä. Tiedettiin, että miehiä puuttuu. Me olimme käytettävissä, sillä kyvyllä, mitä meillä oli. Muutama sattuma oli, missä olisi huonomminkin voinut käydä. Mutta eipä tullut kohdalle.

Yrjö Kaukiainen, kersantti, Helsinki. Syntynyt 1928

Suomalaisia panssaritorjuntamiehiä ja Saksasta saadut uudet aseet Ihantalan maastossa kesällä 1944. Kuva:  SA-kuva

Jouko Eräkorpi Kuva:  Pekka Elomaa

81– Sota on totinen, kova paikka. Sitä ei saa ihannoida, ei toivoa. Tietyissä määrin voi pelätä, mutta ei sillä tavalla. Se tulee, jos se tulee. Silloin se on vaan otettava tapahtumana, joka on kohtaloksemme annettu. Jokaisen täytyy vaan tehdä se tehtävä, joka hänelle on siinä tilassa annettu.

Jouko Eräkorpi, yliluutnantti, Lahti. Syntynyt 1921

Erkki Pihlapuro, Ritva Tuulos ja Juhani Eskola.

82– Sodassa pärjää, kun on huumorintajua, yhteistyöhalua ja paineensietokykyä. Niitä tarvitaan sekä sodassa että rauhan aikana.

Erkki Pihlapuro, panssarimies, Porvoo. Syntynyt 1925

83– Sota on kansakunnalle aina suuri menetys. Se sisältää niin paljoin ikävää, murhetta, kärsimystä ja nälkää. Nälkä oli kovasti kaikilla. Nykyihmisten olisi hyvä tutustua menneisyyteen. Täytyisi tuntea Suomen historia.

Ritva Tuulos, radistilotta, Pori. Syntynyt 1924

84– Siinä oli se, että ero jalkaväen ja lentoväen välillä oli niin suuri. Meidän mersulentäjillä oli valtavasti sotalentoja verrattuna meihin (pommituslaivue), kun niitä oli niin vähän. Väsyneitä he ovat kyllä olleet, mutta en tiedä, ovatko he sen enempää jännittäneet. Se on hyvin hetki vaan. Käydään siellä ja tullaan, eikä mitään tapahdu. Sitten on näitä niin sanottuja taistelulentoja.

Juhani Eskola, luutnantti, Helsinki. Syntynyt 1922

Sota on kaikkien valtaa janoavien hulluuden kohtaaminen.

Elisabeth Rehn Kuva:  Pekka Elomaa

85– Sota on kaikkien valtaa janoavien hulluuden kohtaaminen. Siinä jonkinlainen oma hyöty, vaikka sen pukee maansa hyödyksi, kulminoituu tapahtumiin, joita on sitten vaikea jarruttaa.

Elisabeth Rehn, pikkulotta, Kirkkonummi. Syntynyt 1935

Viljo Lehtinen, Salomon Altschuler ja Mauri Maunula.

86– Olen paha sanoja, koska ilmavoimat soti ihan eri tavalla. Meille, jotka silloin lensimme, se oli hauskaa. Lapset ja vaimo sanovat minulle, ettei sotaa saa kutsua hauskaksi. Ei sota olekaan hauskaa. Se on helvetin kurjaa, jokainen kokee sen kurjana. Mutta meidän homma, lentotehtävät ja lentäminen, se oli hauskaa. Ei yritetty mennä toisen selän taakse. Aina vähän kisattiin, kuka pääsee seuraavaksi lentämään. Onneksi oli lista valmiina sitä varten, niin ei tarvinnut kinata.

Viljo Lehtinen, vääpeli, Helsinki. Syntynyt 1923

87– Ellei tätä sotaa olisi ollut, elleivät suomalaiset olisi pistäneet hanttiin, Suomessa ei olisi mitään elämää. Koko kunnia Suomen armeijalle. Te saatte kiittää meitä, veteraaneja ja muita. Meidän uhraukset on tehty teidän ilon eteen. Jotta tulevaisuutenne olisi turvattu.

Salomon Altschuler, korpraali, Viipuri. Syntynyt 1913

88– Tekisi mieli sanoa raa’asti, että sota on isojen poikien leikkiä, mutta se on kaukana siitä. Toivottavasti sellaista ei tule joka ikäpolvelle.

Mauri Maunula, kapteeni, Helsinki. Syntynyt 1921

Haavoittunutta kannetaan autoon sairaalaan vietäväksi. Kuva:  SA-kuva

Tuomas Gerdt Kuva:  Pete Aarre-Ahtio

89– Sota oli melkein jokaiselle sotilaalle erilainen. Siihen vaikuttaa niin vahvasti ihmisen luonne esimerkiksi. Minä ainakin, ja suurin osa meistä 300 000 – 400 000 miehestä ja naisesta, olimme sitä mieltä, että Suomi säilyy tässä koossa.

Tuomas Gerdt, kapteeni, Lappeenranta. Syntynyt 1922

Saara Kanerva Kuva:  Sami Kero / HS

90– Täytyy hyväksyä ja auttaa niitä, jotka tätä maata puolustavat. Jos ei itse voi siihen osallistua, niin ainakin auttaa tavalla tai toisella. Että aina tällä maalla olisi puolustajat, etteivät he loppuisi. Ettei mentäisi henkisesti siihen. että hällä väliä. Isänmaa on edellä kaikkia muita pyrkimyksiä.

Saara Kanerva, sotasensuuri, Tornio. Syntynyt 1912

Lauri Puonti, Pauli Salonius ja Valto Pusenius.

91– Vartomista vartomisen jälkeen. Jalkaväessä hyökkäykset olivat hyökkäyksiä, muu aika oli melkeinpä vartomista. Kyttäämistä ja vartomista.

Lauri Puonti, matruusi, Kouvola. Syntynyt 1924

92– Sotahommat on niitä viimeisiä tekoja. Ei hääppöistä. Aina saa pelätä. Jotta ei tule itse tapetuksi, täytyy tappaa toinen viaton ihminen, jota ei ole ikinä nähnyt. Semmoista se on.

Pauli Salonius, ylimatruusi, Merikarvia. Syntynyt 1919

93– Sotaa ei toivoisi kenenkään näkevän. Talvisodassa olin jo 14-vuotiaana ilmavalvonnassa mukana. Sen jälkeen lähdettiin evakkoon. Ensin joutuu evakoksi, sitten sotaan nuorena poikana. On vaikea kuvailla, mitä se on.

Valto Pusenius, jääkäri, Porvoo. Syntynyt 1925

Sota on kauhea onnettomuus, jos lyhyttä vastausta odotetaan. Sen takia pitäisi kaikin keinoin välttää siihen joutumista.

Jaakko Valtanen Kuva:  Pekka Elomaa

94– Sota on kauhea onnettomuus, jos lyhyttä vastausta odotetaan. Sen takia pitäisi kaikin keinoin välttää siihen joutumista. Mutta ei toki millä ehdoilla tahansa. Sellaisilla, joilla Suomi pysyy kansanvaltaisena, demokraattisena ja itsenäisenä valtiona.

Jaakko Valtanen, kenraali, Espoo. Syntynyt 1925

Erik Holmström, Viljo Saari ja Milja Eräkorpi.

95– On turhaa, kun tulee sota. Miksei voi yrittää ja selittää, että oltaisiin kavereita. Se on kuin tänä päivänä Euroopassa. Mutta sitten vasta, kun on ollut sodassa, tietää sen. Että sota on ihan turhaa.

Erik Holmström, kersantti, Porvoo. Syntynyt 1920

96– Sota-aika on kamala, se on selvä. Olen vieraillut joka vuosi kutsunnoissa Uudessakaupungissa. Siellä olen usein sanonut, kuinka minulla oli silloin, helmikuussa 1941, kahden vuoden palvelusaika. Mutta ei se kaksi vuotta riittänyt. En toivo samaa nykyisille sotilaille.

Viljo Saari, kersantti, Uusikaupunki. Syntynyt 1921

97– Kuin siinä jossain viisussa sanotaan, on sota julmaa. Kaikkihan rauhaa toivoisivat, mutta maata on puolustettava. Meillä on kymmenen lapsenlasta ja lapsenlapsenlasta. Heitä olemme vieneet Terijoelle ja näyttäneet, että siellä on mieheni koti. Kotiseuturetki on aloitettu aina sankarihaudalta. Lapset tietävät, missä heidän juurensa ovat.

Milja Eräkorpi, työvelvollinen, Lahti. Syntynyt 1929

On ihan itsestään selvää, että maata pitää puolustaa, jos tarve tulee. Mutta järjen kanssa.

Kuva:  Sot.virk. Hedenstrm

Eeva-Liisa Kumpulainen, Yrjö Savola ja Mauno Turunen.

98– Ristiriita on vahvana siinä. Ja sitten velvollisuudentunto on yksi tärkeä asia. Se tunne, että on pakko lähteä. Minulle lähtö oli niin itsestäänselvää. Olisin ollut pidempääkin siellä, jos perhe ei olisi tehnyt kapinaa, ja komentanut minut takaisin kouluun.

Eeva-Liisa Kumpulainen, viestilotta, Helsinki. Syntynyt 1924

99– Se on jatkuvaa jännitystä ja odotusta siitä, minne seuraavaksi komennetaan. Sitä ei tiedetty päivää kahta ennen. Tai näin oli ainakin meidän pioneeripataljoonassa. Meillä oli tukikohta Rukavaarassa, josta aina lähdimme suorittamaan jotain tehtävää jonnekin. Mutta koska se oli asemasodan aikaa, ei se ollut niin pelottavaa. Vaarassa olivat ne, jotka oli komennettu partioon. He olivat lähinnä jalkaväen miehiä.

Yrjö Savola, kersantti, Vaasa. Syntynyt 1923

100– Sitä ei kukaan tietenkään toivo, se on selvä asia. Me lähdimme sinne 18-vuotiaina, mutta aika nopeasti selvisi, ettei kyse ole salamasodasta. Se kesti neljättä vuotta, ei olisi tarvinnut sillä höyryllä lähteä. Mutta ei 18-vuotiaalla ole vielä mitään järkeä päässä. On ihan itsestään selvää, että maata pitää puolustaa, jos tarve tulee. Mutta järjen kanssa.

Mauno Turunen, luutnantti, Espoo. Syntynyt 1923