Minä & hän | Näyttelijä Hannele Lauri kertoo mäyräkoirastaan Olgasta, joka komentaa ja saa hellyyskohtauksia

”Olga on sotalapsi. Hän syntyi samana päivänä, jona Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

Kauhea vipeltäjä Olga on. Hirveän iloinen ja luulee, että kaikki ihmiset ovat hänen tuttujaan ja kavereitaan.

Mäyräkoirat on semmoisia käskyttäjiä, mutta kuitenkin kauhean lempeitä ja suloisia. Olgakin panee pallon tahallaan sohvan alle ja alkaa komentaa. Hän ei pelkää mitään. Tai no, ainoa, mitä hän pelkää, on ilotulitus. Minä kiroan aina ne uudenvuoden aatot, ne on ihan helvettiä.

Me asumme Nurmijärvellä, ja tässä on maastoa, jossa kulkea. Autot ei paina koko ajan päälle. Se oli yksi syy, miksi muutin pois Helsingistä. Kun minulla oli koiria, en kestänyt sitä, että ovesta joutui suoraan bussien ja raitiovaunujen eteen.

Olen just semmoinen, että kun tulen kotiin, niin istun alas ja sanon Olgalle, että eikö ole ihanaa, kun ollaan kotona. Hän vastaa, että tietysti, onhan se ihanaa.

Kun Olga vielä oppisi sen, ettei keskellä yötä hypätä minun naamalle ja käsketä, että nyt leikitään. Se olisi hyvä.

Onhan Olga itsepäinen. Jos häntä ei haluta mennä johonkin suuntaan, niin hän tulee makaamaan jalan päälle. Sitten minä odotan, että jaahas, mihin suuntaan neiti haluaa.

Se on niin hellyttävää, kun Olga saa hellyyskohtauksia. Naama on märkänä, kun hän vaan pusailee.

En minä pystyisi olemaan ilman koiraa. Ylipäänsä minä rakastan eläimiä. Ne ei halua kuin hyvää. Jos niitä vertaa ihmisiin, niin se koiran luottamus ja rakkaus on niin vilpitöntä.”