Main ContentPlaceholder
Puolison itsemurha ja yhteisen kodin osoittautuminen hometaloksi ajoivat Mirkka Torikan taloudelliseen umpikujaan. Kokemus on opettanut löytämään onnen muusta kuin kuluttamisesta. – Olen oppinut olemaan ylpeä katastrofeistani.
”En juurikaan enää käy ulkona syömässä ja alkoholia käytän enää harvoin. Viiniä tuli helposti tilattua ravintolassa, mutta kotiin sitä ei tule ostettua samoin”, Mirkka Torikka sanoo. Kuva: Panu Pälviä
Emilia Saloranta
Toimittaja-kirjailija Mirkka Torikka, 44, istahtaa ravintolapöytään kanasalaatin ja skumppalasin ääreen. Tilanne on Mirkalle entistä harvinaisempi, sillä hän ei juurikaan enää syö ulkona.
– Olen aina ollut muille tarjoaja. Olen mielelläni sanonut läheisille, että hei minä maksan. Nyt olen joutunut opettelemaan sanomaan suoraan, että minulla ei ole varaa lähteä lounaalle.
Mirkan nykyinen taloustilanne on monen asian summa.
Vuonna 2003 hän avioitui vapaaottelijana tunnetun Aki Torikan kanssa, ja pari osti Jyväskylästä Akin lapsuudenkodin. Myöhemmin Akilla puhkesi masennus, ja lopulta hänellä diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kahdeksan vuoden asumisen jälkeen parin omakotitalosta löytyi hometta.
Kesken hometaloremontin vuonna 2013 Aki teki itsemurhan. Mirka jäi parin 8- ja 3-vuotiaiden lasten yksinhuoltajaksi. Shokin keskellä hän rakennutti talon viimeisen päälle kuntoon, siihen kuluivat myös puolison henkivakuutusrahat.
Tuttu koti toikin turvaa lapsille. Mirkka oli alkanut seurustella juontaja Sami Kurosen kanssa, ja he viettivät kodissa myös yhteisiä viikonloppuja.
Lopulta Mirkka väsyi omakotitalon työmäärään ja suuriin kuluihin ja myi talon. Vuonna 2020 asunnonostaja haastoi hänet oikeuteen.
– Minulle oli voitto, että sain lapsille kodin korjattua. En voinut tietää, että alkuperäisiksi jääneet julkisivu ja katto tulkittaisiin vielä vastuullani oleviksi piileviksi virheiksi, vaikka talo oli sisäilmaltaan terve. Ne oli tehty taloon, kun olin itse neljävuotias, eivätkä niistä olleet asiantuntijatkaan huomauttaneet, Mirkka kertoo.
– En myöskään voinut tietää, että mieheni sairastuu ja tappaa itsensä. Nykyinen tilanteeni ei ole minun vikani, joten en suostu tuntemaan siitä häpeää.
Latte on Mirkalle luksusta. Kuva: Panu Pälviä
Mirkka joutui lopulta maksamaan myyjän viiden vuoden virhevastuun velvoittamana noin 70 000 euroa hinnanalennusta ja oikeudenkäyntikuluja.
Hän on kertonut kokemuksistaan avoimesti blogissaan ja nyt esikoiskirjassaan Rakas katastrofini.
– Olen oppinut olemaan ylpeä katastrofeistani. Sen sijaan, että hiljentäisin ääntäni, olen saattanut todeta reippaasti, että olisipa kiva lähteä reissuun, mutta olen homehelvetin vuoksi ulosotossa eikä minulla ole varaa. Tabujen sanoittamisesta tulee minulle hyvä olo. Minun katastrofeistani ei tarvitse puhua kuiskaten.
Viime syksynä Mirkan työ päätoimittajana päättyi, kun kaksikymmentä vuotta hänet työllistänyt yhteiskunnallinen julkaisu lopetettiin. Mirkka kokee kuitenkin, että asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Vaikka hänellä on yhä kaksi kallista lainaa talosta, jossa hän ei itse edes asu, ulosotossa hän ei enää ole. Nelisen vuotta sitten hän myös avioitui uudelleen. Nyt 18- ja 13-vuotiaille lapsilleen Mirkka on pystynyt läheistenkin avustuksella mahdollistamaan harrastuksia ja elämyksiä.
Maanantai
”Lakiasiat ja kirjan loppuunsaattaminen saivat atooppisen ihoni niin verille, että jouduin päivystykseen. En pystynyt enää nojaamaan auton selkänojaan, kun iho oli niin tulessa. Vaikka pääni kestäisi, viimeistään ihoni kertoo, että en voi hyvin. Olenkin rasvariippuvainen. Ennen laitoin paljonkin rahaa kosmetiikkaan, mutta nykyään yksi apteekin perusrasva toimii niin suihkusaippuana kuin yövoiteena.
”
En halua antaa itsestäni kuvaa minään supernaisena.
Olen ollut lapsesta asti sitkeä. Monet ovat sanoneet kaiken kokemani jälkeen, että olen myös vahva. Ihmiset sanovat vahvaksi toki hyvällä, mutta en halua antaa itsestäni kuvaa minään supernaisena. Minäkin kuormitun, väsyn ja tunnen kipua. Kärsin välillä pakkoajatuksista ja pelkotiloista.
Kallis kosmetiikka on vaihtunut apteekin perusvoiteisiin. ”Yksi apteekin perusrasva toimii sekä suihkusaippuana että yövoiteena.” Kuva: Panu Pälviä
Sitkeyden lisäksi varmaankin huumori on pelastanut minut. Olen pystynyt karnevalisoimaan katastrofejani, jotta saisin vähennettyä ahdistusta. Myös Aki oli tässä mestari. Hän saattoi todeta, että mene nyt vain sinne ruokakauppaan, en minä sillä välin itseäni tapa. Kun nauroimme pahimmalle pelollemme, tuntui, että hallitsimme tilannetta edes sen pienen hetken.”
Tiistai
”Poikani on armeijassa, joten ostan ruokaa lähinnä enää vain itselleni ja tyttärelleni. En ole mikään pullantuoksuinen kotiäiti, mutta olen opetellut leipomaan ja tekemään leipääkin itse. Yritän panostaa laatuun varojeni mukaan. Nyt ostin cashew-pähkinöitä hyvien rasvojen vuoksi, vaikka yhdeksän euron pussi oli budjetilleni jo aika kallis satsaus.
Olen nuorempana elänyt vaiheen, jolloin shoppailu oli ajankulua. Nykyään ostan uusia vaatteita itselleni enää vain harvoin. Viisi vuotta vanhat jumppatrikoot ovat toimineet monessa tilanteessa.”
Keskiviikko
”Kun Aki sairasti, auto oli minulle turvapaikka, jossa pystyin itkemään ilman että kuormitin muita. Sittemmin se on ollut pakollinen lasten harrastusten vuoksi. Olisi ihanaa olla autoton, sillä se on iso kuluerä, mutta arjessamme se on välttämätön.
Olen aina tottunut tulemaan toimeen omillani. Kun Aki sairastui, pystyin elättämään palkallani sekä hänet että kaksi lasta. Kun Akin kuoleman jälkeisenä kesänä tutustuin Samiin, tunsin ylpeyttä, kun pystyin esittelemään remontoimani kodin ja etenkin uuden keittiön, johon hän pääsisi kokkaamaan.
Lähdin Samin kanssa suhteeseen sillä ajatuksella, että se saa olla kevytsuhde. Olin oppinut elämään Akin kanssa päivän kerrallaan. Hänen kuoltuaan kaikki tavoitteellisuus elämästä jäi. Ajattelin, että jos elämällä on minulle vielä jotain hyvää tarjottavaa, otan sen plussana vastaan.
Tavatessamme Sami ei ollut vielä kovin tunnettu, enkä osannut edes kuvitella millaiseksi julkisuus kasvaisi.
”
Maksoin Emma-gaalamekkoa vielä vuosia jälkikäteen.
Alkuhuuman jälkeen huomasin, että kevyen suhteen ylläpitäminen kahden kaupungin välillä yksinhuoltajana kävi kalliiksi. Kiersin Samin mukana hänen työmatkoillaan ja edustin gaaloissa. Vaikka alkuun se maailma oli kiehtova, siitä tuli minulle kuitenkin taloudellisesti raskasta. Drinkkilipuilla ja muilla edustustyttöystävän eduilla ei maksettu lapsenvahteja, täytetty jääkaappia tai maksettu bensoja. Teetin muun muassa Emma-gaalaan mekon, jota maksoin vielä vuosia jälkikäteen. Koko suhteen ajan minulle oli tärkeää, että pärjään omillani.
Mirkka katsoo kaupassa tarkkaan hintalaput. ”Poikani on armeijassa, joten ostan ruokaa lähinnä enää vain itselleni ja tyttärelleni.” Kuva: Panu Pälviä
Samanikäiset tyttäremme ystävystyivät heti suhteemme alussa. Sami oli lasten elämässä mukana herkkänä ajankohtana, joka myös pitkitti eroamme. En halunnut tuottaa lapsille enää yhtään pettymystä. Lopulta erosimme noin viiden vuoden jälkeen yhteisellä päätöksellä. Unelmamme ja mahdollisuutemme toteuttaa niitä olivat liian erilaisia.
On hienoa, että pystymme hoitamaan yhä tyttöjen tapaamiset. He ovat parhaita ystäviä. Samin tytär on ollut mukanamme perhelomilla, ja Sami vei vasta tytöt katsomaan Blind Channelin keikan. Arvostan, että hän ottaa tytärtäni huomioon ja mahdollistaa heille elämyksiä.
Torstai
”Olen priorisoinut taloudessa lasten asiat. Mutta olen myös sanonut lapsille suoraan, että nyt on käytössä vähemmän rahaa. Koen, että heiltä ei ole puuttunut mitään. Meillä on ihania läheisiä, jotka ovat halunneet mahdollistaa lapsille asioita. Minulla ei aina ole varaa ostaa ratsastuskouluun kallista kymmenen kerran korttia, mutta olemme löytäneet mahdollisuuksia harrastaa heppoja muilla tavoin.
Olen onnekas, että lapseni ovat sopeutuneet tilanteeseen eivätkä ole materialisteja. Tyttärenikään ei ole kateellinen ystävilleen, vaan osaa nähdä asiat, jotka hänellä ovat hyvin. Olemme monessa suhteessa edelleen tosi etuoikeutettuja.”
Perjantai
”Urheiluhieroja oli pakollinen satsaus, sillä oikea käteni lakkasi toimimasta kokonaan. Olen kirjoittanut kirjaa mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Hieroja sanoi, että on käsittämätöntä, että pääni ylipäätään enää kääntyy.
Ostin laten kolmella espressolla, kun tapasin blogini ylläpitäjän. Kävimme läpi statistiikkaa; nimeni jälkeen toiseksi eniten oli googletettu Akin kuolinsyytä. Se tuntuu hyvältä. Koen tärkeäksi poistaa itsemurhan stigmaa etenkin teon itsekkyyden osalta. Itsemurha ei ole automaattisesti itsekäs teko. Itsemurhan suunnittelu voi olla ainoa asia, mikä luo hallinnan kokemuksen kaoottiseen mieleen ja elämäntilanteeseen.”
Lauantai
”Mökillämme on kymmenen neliön pihasaunatupa, missä on mahdollista yöpyä ympärivuotisesti, kunhan vain saa ensin lapioitua sinne tiensä. Mökki on äitini peruja, ja olen viettänyt siellä aikaa lapsesta asti.
”
Kun oikeuden tuomio lankesi minulle, jouduin ulosottoon.
Minulla ei ole luottokortteja. Jos tulee jokin lumilapion kaltainen ylimääräinen kulu, niin on odotettava, että tilillä on rahaa.
Kun oikeuden tuomio piilovirheen maksamisesta lankesi minulle, jouduin ensin ulosottoon. Päätoimittajan palkastani ulosmitattiin joka kuukausi kolmasosa. Ystäväni järjestivät kaksi pienkeräystä, joiden turvin pystyin lyhentämään velkataakkaani siten, että onnistuin saamaan rimaa hipoen pankista lainan. Sillä maksoin itseni ulosotosta vapaaksi. Se on kallista lainaa, mutta mieluummin olen velkaa pankille kuin voudille.”
Sunnuntai
”Pikkujouluissa 2018 tapasin baarissa komean miehen, josta en ollut koskaan aikaisemmin kuullut. Juuri se kuulemma teki Jariin vaikutuksen. Jari on entinen liigakiekkoilija, joka on voittanut kaksi jääkiekon suomenmestaruutta. Minä en ole koskaan seurannut lätkää, enkä edes tiennyt, missä Jyväskylässä on jäähalli.
Menimme vähän salaa naimisiin. Emme ostaneet edes sormuksia. Ulosoton aikaan nauroinkin, ettei minulla ole edes vihkisormusta, jota ulosmitata.
Mirkka toivoo saavansa tehdä jatkossakin kirjailijan ja kirjoittajan töistä. ”Olen saanut tehdä yhteisöpedagogiksi valmistumisestani asti oman alani töitä, joihin olen onnistunut yhdistämään kirjoittamisen intohimoni. Vakituinen työni oli aika yrittäjämäistä, ja jatkossakin haluaisin tehdä työtä ilman kellokorttia. Vapaus on minulle työssä tärkeä arvo.” Kuva: Panu Pälviä
Taloudellisesti avioituminen ei ollut järkevää, sillä menetin leskeneläkkeen ja lapsilisien korotukset. Jotkut leskiystäväni ovatkin sanoneet, ettei heillä ole varaa mennä uudelleen naimisiin. Minä menin tunne edellä. Vaikka leskeneläkkeeni oli minimi, laskin että jos eläisin 95-vuotiaaksi kuten isoäitini, niistä olisi kertynyt kuusinumeroinen summa.
”
Jaamme asuntoja lukuun ottamatta kaiken, myös talouden.
Asumme Jarin kanssa omissa kodeissamme. Minä asun yhä samassa asumisoikeusasunnossa, johon muutin talon myynnin jälkeen.
Omakotitalotraumastani johtuen emme voi muuttaa yhteen, sillä isolle uusperheellemme on vaikea löytää toimivaa vuokra-asuntoa kerrostalosta. Jari viettää luonamme joka toisen viikon, kun hän ei ole lastensa kanssa. Hän osallistuu täysillä arkeemme. Jaamme asuntoja lukuun ottamatta kaiken, myös talouden. Välillä olen kipuillut, kun hän maksaa enemmän. Siihen Jari sanoo, että hei Mirkka, yritä nyt pikkuhiljaa ymmärtää, että sä olet mun vaimo.
Jari on mies, jolla on hyvä itsetunto. Nyt kun olen kirjaa tehdessäni elänyt puolitoista vuotta menneisyydessä, Jari on vain kannustanut. Vaikka juuri kutsuin häntä yksi päivä Prisman tiskillä myyjän kuullen Akiksi!
Meillä on Jarin kanssa samanlaisia haaveita, kuten yhteen muutto ja matkustelu. Minä haaveilen, että saisin vielä joskus tässä elämässä rentoutua taloudellisesti, mutta hometalo on hyvin pitkälle sinetöinyt kohtaloni. Olen kääntänyt taloudellisen riippumattomuuteni toisin päin: kun minulla ei ole paljon varallisuutta, ei ole niin paljon vastuutakaan.
Tämä sopii boheemille luonteelleni oikeastaan paremmin kuin arvasinkaan. Vaikka olisi ihanaa viedä yhä läheiset ulos syömään, olen oppinut löytämään onnen muista asioista kuin kuluttamisesta. Jos onnistun pihistämään, se tuo samanlaista hyvänolontunnetta kuin ostaminen. Menestyksen mittarit ovat moninaiset ja onneksi muutettavissa. Onnellisen elämän ei tarvitse olla taloudellisesti nousujohteinen.”
Viikon menot yhteensä 259,40 €
Kallein ostokseni?
Omakotitaloni. En usko, että uskallan ostaa enää koskaan taloa, vaikka siihen tulisi taloudellisesti mahdollisuus. Joidenkin mielestä on epätaloudellista asua vuokralla, mutta koen, että maksan stressittömyydestä. En halua enää ikinä siihen tilanteeseen, jossa joudun haistelemaan sisäilmaa. Haistan usein esimerkiksi kauppajonossa kosteuden ihmisten vaatteista. Minulle se on puistattava ja traumaattinen haju, joka haisee kuolemalle.
Rahamoka?
Kun tililleni tuli 130 000 euroa henkivakuutusrahoja, päätin sijoittaa ne kaikki taloon. Voidakseni tehdä ylipäätään mitään taloon liittyviä päätöksiä, tuli minun ottaa myös Akin osuus asuntovelasta itselleni. Jotkut ovat pitäneet tätä ratkaisua mokana. Olisin myös voinut myydä talon purkukuntoisena ja muuttaa muualle. Kuitenkaan sille, ettei lasten tarvinnut tuolloin menettää isänsä lisäksi myös kotiaan, ei ole olemassa hintalappua.
Missä nuukailen?
Käytän pitkään samoja vaatteita. Kun tapasin Akin minulla ei ollut kuin korkokenkiä. Hän osti minulle joskus vuosituhannen vaihteessa vaelluskengät, jotka ovat yhä käytössä. Sain Samilta hänen vanhan imurinsa vuonna 2017, mikä on jo aivan rikki. Olen sinnikkäästi teipannut sitä siitä saakka, eikä vieläkään ole tarvinnut ostaa uutta.
Näin sijoitan?
Elämyksiin. Koen olleeni onnekas, että olen voinut ystävien ja yhteistöiden avulla mahdollistaa itselleni ja läheisille asioita. Pohjoisen reissut ja mökillä oleminen ovat minulle terapeuttisia.
44-vuotias toimittaja-kirjailija ja blogisti asuu Jyväskylässä. Esikoisteos Rakas katastrofini (WSOY) julkaistiin vasta. Naimisissa ex-jääkiekkoilija Jari Jääskeläisen kanssa. Edellisestä avioliitosta kaksi lasta. Blogi mirkka.fi
