Koronavuodet ovat antaneet Tarja Turuselle aikaa pohtia, mikä elämässä on lopulta oikeasti tärkeää.
Turunen on arvellut aivoinfarktin johtuneen työnsä vaativuuden aiheuttamasta liiasta stressistä. Kuva: Joonas Salo
Otso Huttunen
Tarja Turunen vastaa Zoom-puheluun kotoaan Espanjan Marbellasta, jossa t-paitakelit vielä jatkuvat.
– Täällä on ihan käsittämätön syksy ollut. Ei voi vielä oikeastaan puhua talvesta ollenkaan, kun on ihan älyttömän kuiva. Muutenkin koko kesä oli ihan superkuuma.
Elämä on palautunut koronapandemian pahoin runtelemassa Espanjassa takaisin raiteilleen – ainakin suurimmaksi osaksi. Turunen toteaa, että maskeja käytetään vielä apteekeissa ja terveydenhuollossa asioidessa.
Pandemian jälkivaikutukset näkyvät kuitenkin edelleen voimakkaasti musiikkialalla, ja kansainvälisenä artistina Turunen uskoo tilanteen normalisoitumisen vievän vielä jopa vuosia.
– Viimeiset kaksi vuotta on ollut sitä, että on pitänyt perua ja perua ja perua, ja meidän teollisuus kärsii varmaan seuraavat kaksi tai kolmekin vuotta, ennen kuin pääsee palautumaan ennalleen.
Tilanne on kuitenkin parempi kuin parina aiempana vuonna, ja Turunen nauttii nyt esiintymisistä valtavasti.
– Kyllä yleisöstä vaistoaa, miten ilolla he ovat tulleet kuuntelemaan ja katsomaan. Meillä artisteilla esiintyminen on nyt hirveää tunteiden vyöryä. Miten sitä onkaan kaivannut. Rakastan esiintymistä, kyllä se oli iso pala purettavaksi, ettei saanut tehdä töitä.
”
Sitä on mennyt sellaisessa tuulitunnelissa, on ollut niin kivaa.
Parin vuoden hiljaisempi jakso on kuitenkin tehnyt Turuselle, 45, myös hyvää ja antanut aikaa ajatella, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.
– Minäkin olen aloittanut urani vuonna 1997, herranjumala. Eihän sen jälkeen ole koskaan ollut sellaista breikkiä, että olisi pysähtynyt ja pitänyt huolta itsestään ja oikeasti katsonut peiliin että hei, mitäs nyt, olenko oikeasti onnellinen elämässäni? Kyllä sitä tarvitsee, mutta sitä on mennyt sellaisessa tuulitunnelissa, on ollut niin kivaa.
Tarja Turunen kuvattuna Helsingissä Sanomatalolla vuonna 2019. Kuva: Joonas Salo
Kiireiset vuodet ovat vaatineet veronsa. Viime vuonna Turunen kertoi ensi kertaa julkisuudessa sairastamastaan aivoinfarktista, jonka hän sai vuonna 2018. Hän on arvellut sairauskohtauksen johtuneen työn vaativuuden aiheuttamasta liiasta stressistä.
Lue lisää: Tarja Turunen sai aivoinfarktin – puoliso löysi keittiöstä sirpaleiden keskeltä puhekyvyttömänä: ”On ollut vaikea ymmärtää, miksi sairastuin”
Pysäyttävä kokemus on jäänyt nyt jo suurimmilta osin taakse, mutta sen käsitteleminen vei aikaa.
– Voin erinomaisesti, ja olen oikeasti jollain tasolla kiitollinen, että asia tapahtui. Ensimmäisen vuoden elin pelossa ja se oli ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla mielessä. Se oli tosi raskasta, ennen kuin tajusin hakea apua.
Argentiinasta löytämänsä mentorin avulla Turunen onnistui purkamaan tuntojaan ja pääsemään irti sairauskohtauksen aiheuttamasta pelosta ja ahdistuksesta.
– Se puhdisti kaiken, ja mulla on niin hemmetin hyvä olo tällä hetkellä sekä fyysisesti että henkisesti. Löysin paljon hyviä juttuja. Olen alkanut meditoimaan. Tunnen, että jos ajattelen positiivisesti asioista, ne tapahtuvat niin kuin minä haluan. On sellainen hyvä draivi päällä tällä hetkellä. Katse on vain tulevaisuuteen hyvillä mielin.
”
Katse on vain tulevaisuuteen hyvillä mielin.
Nyt edessä siintää jo kolmen viikon joulukiertue, joka ei tällä kertaa valitettavasti suuntaudu Suomeen. Keikkoja on tehtävänä Saksassa, Tshekissä, Hollannissa, Latviassa, Liettuassa ja Virossa.
– Tämäkin joulukiertue on ollut bookattuna sen pari vuotta, nämä on näitä after covid -keikkoja ja kiertueita, Turunen toteaa.
– Toisaalta ihana rupeama. Kun olen tehnyt näitä konsertteja jo vuodesta 2005, siitä on tullut erityistä, ja nyt monet muutkin maat ovat heränneet siihen, että teen näitä.
Urakka saadaan päätökseen joulun kynnyksellä, ja Turunen pääsee kotiin 23. joulukuuta. Raskaan rupeaman jälkeen laulajan suunnitelmissa on rauhallinen joulu perheen kesken.
Vaikka Espanjan Aurinkorannikko palmupuineen tarjoaa hyvin erilaiset puitteet joulun viettoon, pitää Turunen perheineen mahdollisuuksien mukaan kiinni suomalaisista jouluperinteistä.
– Olen varautunut karjalaiseen perinneruokaan, onhan siellä laatikot ja muut ja kinkku on jo tilattu. Kinkku on itse asiassa ruotsalaista, voi vitsit! Tarja myöntää ja purskahtaa nauruun.
Jouluvalmistelut on jouduttu tekemään keikka-aikataulujen ehdoilla etukäteen. Turusen apuna ovat olleet onneksi hänen miehensä ja managerinsa Marcelo Cabuli sekä heidän 10-vuotias Naomi-tyttärensä.
Turusen kotona vietetään argentiinalais-suomalaista joulua isolla porukalla, sillä hänen miehensä äiti sekä vanhin poika perheineen asuvat myös Espanjassa ja liittyvät seuraan.
– Ihanaa, että vaikka mieheni on Argentiinasta, hän on omaksunut suomalaisen joulun omaksi perinteekseen. Meillä on hyvin suomalainen joulu, ja olemme sitä rakentaneet missä ikinä ollaan sitten oltukaan. Tyttärellekin ovat tosi tärkeitä suomalainen joulu, Suomi-ruoat ja joulusauna, Tarja sanoo hymyillen.
Musiikki on perheessä vahvasti läsnä myös jouluna. Tarja kertoo soittavansa pianoa Naomin laulaessa ja toisinpäin.
– Tällä hetkellä kun tytär on jo kymmenvuotias, hän on ehkä ymmärtänyt sen, ettei joulupukki enää välttämättä kotiin tule, mutta aina tuli aikaisempia vuosina vierailulle, Tarja nauraa.
Joulutunnelmaan pääseminen voi olla suomalaiselle ajoittain haastavaa Etelä-Espanjassa. Ensi vuonna Turunen toivoo saavansa viettää joulua Suomessa.
”
Meillä on hyvin suomalainen joulu, ja olemme sitä rakentaneet missä ikinä ollaan sitten oltukaan.
Pyhien hengähdystauko tulee tarpeeseen, sillä helmikuussa starttaa pitkä kiertueputki, joka ei ihan heti lopukaan.
Ennen kiertueita on luvassa kuitenkin vielä Best Of: Living The Dream -kokoelmalevyn julkaisu, joka tapahtuu 2. joulukuuta. Kyse on Turusen soolouran ensimmäisestä kokoelmalevystä.
– Best of -albumin myötä huomasi, että herranjumala, on 15 vuotta siitä kun olen julkaissut ensimmäisen sooloalbumin. Mihin ovat ne vuodet menneet? Kun sitä on tehnyt ilolla, ja on ollut niin kivaa, ne menee nopeasti, hän nauraa.
Projekti oli Turuselle hyvin henkilökohtainen, ja hänelle oli tärkeää osallistua prosessin jokaiseen vaiheeseen. Viime vuonna julkaistu Laulun virta veressäni -kirja (engl. Singing In My Blood) ja nyt ilmestyvä kokoelmalevy muodostavat yhden kokonaisuuden ja läpileikkauksen Turusen 25-vuotisesta urasta.
– Pidän tätä albumia ihan yhtä tärkeänä kuin kaikkia muitakin albumeitani. Se kuvaa minua kaikkien näiden vuosien varrelta, kuinka olen kasvanut artistina, ihan alusta näihin päiviin asti. Se on peilikuva minusta.
Turusen viime vuonna julkaistu kirja ja nyt ilmestyvä kokoelmalevy muodostavat yhden kokonaisuuden ja läpileikkauksen hänen 25-vuotisesta urastaan. Kuva: Tim Tronckoe
Turusen urasta puhuttaessa on pakko mainita myös Nightwish, jonka kautta hän aikanaan nousi suuren yleisön tietoisuuteen. Turunen kertoo väliensä metallibändin nykyiseen laulajaan Floor Janseniin olevan lämpimät.
– Mehän olemme esiintyneet yhdessä. Olimme kavereita jo monta monta vuotta ennen kuin Floorista tuli Nightwishin laulaja. Jos nähtiin jossain, niin aina halailtiin ja keskusteltiin. Sitten kun hänestä tuli Nightwishin laulaja, pyysin häntä kanssani Belgiaan festarikeikalleni duetoimaan, ja hän tuli katsomaan toista konserttiani Hollannissa.
Jansen ilmoitti hiljattain sairastuneensa rintasyöpään. Tieto tuli Turuselle järkytyksenä. Syöpäleikkaus kuitenkin onnistui, ja Jansen on sittemmin kertonut selättäneensä sairauden.
Lue lisää: Nightwish-faneille ilouutisia: laulaja Floor Jansen, 41, selätti syövän – Tarja Turunen kiiruhti onnittelemaan
– Laitoin hänelle viestin heti, ja olen ollut senkin jälkeen häneen yhteyksissä. On hieno asia, että hän on palautumassa ja tervehtymässä.
Laulajien välinen ystävyys on kestänyt läpi vuosien, ja he ovat saaneet tukea toisiltaan vaikeina hetkinä.
– Olemme siskokset, metallisisaruksia. Se yhdistää meitä kaikkia metallilaulajanaisia. Silloin kun aloitin urani Nightwishin kanssa, eihän meitä naisia ollut hirveästi tässä genressä. Tunsin itseni hyvinkin yksinäiseksi, kun menin festareille ja olin ainoa naislaulaja. Muutenkin olin outo klassisena laulajana näissä piireissä, mutta minut hyväksyttiin. Oli myös ihana nähdä, että vuosien varrella rupesi tulemaan näitä ilopilkkuja, muita naisia sinne.
Turunen esiintymässä Nightwishin keikalla Pasilan areenalla vuonna 2005. Kuva: Olli Häkämies
Viime vuodet ovat tuoneet uutta näkökulmaa. Sairauskohtaus muutti Turusen suhtautumista elämään, mutta vielä enemmän se vaikutti hänen suhtautumiseensa itseään kohtaan. Myös ikä on tuonut armollisuutta, eikä 45-vuotias laulaja usko tahdin hidastuvan.
– Olen ollut ihan järjettömän itsekriittinen ihminen kaikessa, mitä olen tehnyt. Ja toki se itsekriittisyys, perfektionistisuus on osa minua ja taidettanikin. Se aina motivoi minua tekemään asioita omasta mielestäni paremmin ja kehittymään, mutta se voi myös kahlita. Olen nyt yrittänyt irti näistä kahleista.
– Minulle kriittinen neljäkymmentä on ylitetty, kohtahan tässä lähestytään jo viittäkymmentä, herttileijaa. Ikä tekee kyllä myös hyvää. Musiikki on pitänyt minut nuorena, ja koen, että saan oikeasti tehdä sitä mitä haluan ja rakastan musiikkia enemmän kuin koskaan. Se on ihana asia, etuoikeus.
