Harvardin yliopisto on saanut nimensä ensimmäisen lahjoittajansa, englantilaisen kirkonmiehen John Harvardin mukaan. Juho Ojanen kävi tutustumassa John Harvardin patsaaseen. Kuva: Juho Ojasen kuvakokoelma
Juho Ojanen menestyi aikuislukiossa niin hyvin, että hänen opintiensä lähti suomalaisittain hyvin poikkeukselliselle reitille. Samalla jalkapallo ja opiskelu vaihtoivat arvojärjestyksessä paikkaa keskenään.
Viisi miestä ja yksi vessa.
Vielä vuosi sitten espoolainen Juho Ojanen ei osannut kuvitella, että asuisi ennen pitkää tiivistunnelmaisessa kimppakämpässä amerikkalaisen huippuyliopiston kampuksella.
Tuolloin hän pelasi jalkapalloa Saksassa ja suoritti pelaamisen ja harjoittelun rinnalla opintoja Espoon aikuislukiossa.
Miten tässä näin pääsi käymään?
Ylioppilaskirjoituksissa Ojanen sai niin hyviä arvosanoja, että sen seurauksena hänen opintiensä lähti suomalaisittain hyvin poikkeukselliselle reitille. Samalla jalkapallo ja opiskelu vaihtoivat arvojärjestyksessä paikkaa keskenään.
Ojanen, 21, vastaa sovittuun aikaan puhelimeen ja kertoo olevansa muutaman opiskelukaverinsa kanssa Floridassa lomailemassa. Porukkaan kuuluu muun muassa kaksi amerikkalaista painijaa.
Ojanen vietti maaliskuun puolivälissä vaativan koeviikon jälkeen kevätlomaa. Hän on syksystä lähtien opiskellut Harvardissa, joka on yksi maailman kuuluisimmista, arvostetuimmista ja vuodesta toiseen parhaiksi rankatuista yliopistoista.
”
”On tullut hyviä arvosanoja”
Harvard sijaitsee Bostonin lähellä Yhdysvaltojen itärannikolla, ja Ojanen pelaa yliopiston jalkapallojoukkueessa.
”Oikein hyvin on alkanut. Olen nauttinut tosi paljon tästä yhdistelmästä. Totta kai koulu on aika vaativaa, ja kouluhommia on paljon”, Ojanen kertoo.
Ojasen mukaan kurssien arvosanat määräytyvät myös muilla kriteereillä kuin tenttien perusteella.
”Kokeiden lisäksi on pienempiä hommia ja osallistumista. On tullut hyviä arvosanoja.”
Esimerkiksi ennen lomaviikkoa Ojanen kirjoitti esseen, joka liittyi akateemisen kirjoittamisen kurssiin. Esseen pohjana hän käytti kahta sosiologian alaan liittyvää kirjaa, jotka tarjosivat erilaiset näkökulmat työntekoon.
Ojanen suorittaa nelivuotista kandidaatintutkintoa, jonka pääaine valitaan vasta toisen opiskeluvuoden puolivälissä. Tätä silmällä pitäen Ojasta kiinnostavat tällä hetkellä eniten psykologia ja taloustiede.
Ojanen asuu yliopiston kampuksella asuntolassa. Samassa kolmen huoneen asunnossa majailee viisi nuorta miestä. Ojanen jakaa melko pienen huoneen lentopalloilijan kanssa.
”Se oli alkuun vähän kulttuurishokki, kun meitä on viisi äijää ja yksi vessa. En ollut tottunut asumaan niin pienessä tilassa. Kämppä on todella tiivistunnelmainen, mutta olen alkanut viihtyä tosi hyvin. On ihan hauskaa, kun on ihmisiä ympärillä.”
Juho Ojanen poseerasi Harvardin jalkapallojoukkueen tamineissa. Kuva: Juho Ojasen kuvakokoelma
Perustutkintoa Harvardissa suorittaa tällä hetkellä Ojasen lisäksi kolme muuta suomalaista. Yksi heistä on espoolainen jääkiekkomaalivahti Aku Koskenvuo.
Vuonna 1636 perustettu noin 20 000 opiskelijan Harvard on yksi niistä harvoista amerikkalaisista yliopistoista, jotka eivät myönnä varsinaisia urheilustipendejä.
Ojanen ja Koskenvuo ovat molemmat pelanneet nuorisomaajoukkueissa, mutta Harvardiin he pääsivät ennen muuta koulumenestyksen ja vaativan hakuprosessin perusteella.
Osana hakua Harvardiin Ojanen kirjoitti kaksi omakohtaista esseetä, joiden aiheet liittyivät siihen, kuinka hän muutti nuorena yksin Saksaan ja mitä hän oppi elämästä sen kokemuksen kautta.
Säätiörahoitteinen yliopisto maksaa kyllä Ojasen mukaan suurimman osan opiskelukustannuksista.
”En joudu maksamaan itseäni kipeäksi. Täällä on tavallaan antelias politiikka, että jos on päässyt sisään, hinta määräytyy sen mukaan, mitä on mahdollista maksaa.”
”
”Oli tosi helppoa yhdistää pelaaminen ja opiskelu”
Kun tuli aika hakea lukioon, Ojanen meni monien muiden Hongan pelaajien tavoin Haukilahden lukion urheilulinjalle.
Kun puoli lukuvuotta lukiota oli takana, juniorimaajoukkueissa pelanneelle Ojaselle tarjoutui mahdollisuus lähteä Saksaan 2. Bundesliigassa pelaavan Greuther Fürthin akatemiaan.
”Ekan kevään tein Saksassa etänä Haukilahden lukioon. Se oli aika hankalaa, ja keskustelin koulun opon kanssa. Siinä tuli esille aikuislukio.”
Espoon aikuislukio on osa koulutuskuntayhtymä Omniaa.
”Se oli minulle aivan loistava ratkaisu. Oli tosi helppoa yhdistää pelaaminen ja opiskelu. Tuntui, että se oli tehokasta opiskelua, ja sain aika hyvään tahtiin suoritettua kursseja.”
Omatoiminen opiskelu edellytti kurinalaisuutta, keskittymistä ja panostamista, mutta Ojanen ei kokenut sitä ongelmaksi. Aikaa kyllä riitti treenien ja otteluiden lomassa.
”Saksan aika oli kokonaisuutena minulle iso kokemus, joka kasvatti ihmisenä ja avasi ihan uudenlaisen perspektiivin. Opin myös kielen ja kehityin futaajana todella paljon.”
Juho Ojanen (keskellä) opiskelujen ääressä. Kuva: Juho Ojasen kuvakokoelma
Ojaselle merkittävä asia oli se, että hän oppi valmistautumaan kokeisiin hyvin.
”Yo-kirjoitukset menivät aika hyvin. Silloin rupesin miettimään, että olisi kiva satsata kouluun. Tuntui, että oli kiinnostusta ja uteliaisuutta opiskelua kohtaan.”
Ojasta on aina kiinnostanut koulunkäynti, ja se on kuulemma sujunut hyvin.
”Vaikka futis oli minulle ykkösjuttu koko nuoruuden, aina on tullut silti hyviä arvosanoja, kun on tehnyt hommia. Tuntuu, että asiat ovat tarttuneet hyvin mukaan.”
Ojasen yo-todistuksessa oli neljä laudaturia ja yksi eximia, ja lukiotodistuksen keskiarvo oli yhdeksän pinnassa.
”Täällä katsottiin enemmän sitä todistusta.”
Ojanen tiesi, että Yhdysvalloissa urheilun ja opiskelun yhdistämiseen on hyviä mahdollisuuksia. Hän otti yhteyttä yritykseen, joka auttaa näissä asioissa.
”Sitä kautta tuli kouluista erilaisia yhteydenottoja, ja siinä oli Harvard mukana. Tein sinne hakemuksen ja pääsin sisään. Mietin vielä, menenkö sinne vai jatkanko futista Saksassa ja opiskelenko esimerkiksi sieltä etänä yliopistossa Suomessa.”
Ojanen tarttui tarjoukseen todettuaan Harvardin olevan niin houkutteleva vaihtoehto, että sellaista ei muuten tulisi vastaan.
Ojasen ensimmäinen jalkapallokausi Harvardissa meni mönkään polvivamman takia. Hän ei päässyt pelaamaan koko kautena, joka jalkapallossa ajoittuu Yhdysvaltojen yliopistourheilussa syksyyn. Keväällä on vain harjoituspelejä.
Harvard on yksi niin sanotuista Ivy League -kouluista, joiden verkostoon kuuluu seitsemän muutakin itärannikon huippuyliopistoa.
”
”Nyt opiskelu on minulle ehdottomasti ykkösjuttu”
Urheilussa ne kilpailevat keskenään omassa liigassaan. Harvard oli syksyllä hilkulla päästä Yhdysvaltojen yliopistourheiluliiton NCAA:n lopputurnaukseen.
”Se harmitti, että eka kausi meni tuolla tavalla. Tuntui, että olisi ollut annettavaa tälle joukkueelle. Nyt olen päässyt taas treenaamaan normaalisti. Syksyllä kävin kyllä katsomassa treenejäkin, mutta se oli aina nihkeää, koska on kivempi pelata.”
Ojanen tuntee, että nyt kevätkaudella jalkapallo on tuonut tasapainoa koulunkäyntiin.
"Olen käynyt myös juoksemassa itsekseni. Se on tosi tärkeää, että on liikuntaa. Siitä tulee uutta energiaa ja jaksaa lukea ja opiskella.”
Ojanen pelaa varsin monikansallisessa joukkueessa, sillä noin puolet Harvardin joukkueen pelaajista on USA:n ulkopuolelta. Ojanen luettelee kymmenkunta kansallisuutta.
”Olihan se valinta tulla tänne ja panostaa opiskeluun. Nyt opiskelu on minulle ehdottomasti ykkösjuttu, mutta minulla on futikseen paljon kunnianhimoa ja haluan pärjätä tällä tasolla. Onhan se realiteetti, että täällä on eri meininki kuin vaikka Saksassa. Ei sitä koskaan tiedä, jos futis menee hyvin, että jatkaisi sitä. Se on ollut minulle aina tärkeä asia.”
Ojanen pitää mahdollisena, että joskus tulevaisuudessa hän löytäisi töitä jalkapallon parista.
”Futis tulee jossain muodossa olemaan aina läsnä. Se on niin lähellä sydäntä, että vaikea sitä on kokonaan jättää.”
Palo jalkapalloon syttyi jo neljävuotiaana
Juho Ojanen kertoo innostuneensa jalkapallosta jo neljävuotiaana.
”Oltiin mökillä, ja oli menossa vuoden 2006 MM-kisat. Faija ja vaari katsoivat telkkarista MM-kisojen avausmatsia Saksa–Costa Rica. Kun se alkoi, ihmettelin, mitä tämä on. Katsoin matsia ihan lumoutuneena. Philipp Lahm teki hemmetin hienon maalin”, Ojanen kertoo syttymisestään futikselle.
Sen jälkeen Ojanen halusi ruveta kokeilemaan lajia, ja isoisä sai toimia maalivahtina kotipihallaan Pohjois-Tapiolassa.
”Kesän lopussa vaari oli sanonut äidilleni, että nyt alkaa pikku hiljaa riittää ja että hän ei pysty joka päivä olemaan veskarina. Sitten äiti soitti Honkaan, että täällä olisi yli-innokas neljävuotias, jolle pitäisi löytää jengi.”
Lopulta Ojanen aloitti vuotta vanhempien joukkueessa, jonka nimi oli Honka Kotkat.
Siinä joukkueessa oli muitakin myöhemmin pitkälle edenneitä pelaajia, muun muassa Maximo Tolonen.
”Maximon faija Mikko Tolonen oli meillä valmentajana. Se oli ihan älyttömän hyvä ympäristö oppia futista.”
Ojanen kertoo, että jalkapallo oli hänelle perheessä ihan oma juttu.
”Äitini on kirjailija, ja isäni on psykologi ja yrittäjä. Perheessä ei ole mitään futistaustaa eikä oikein urheilutaustaakaan. Vaari on tosin urheilullinen.”
Juho Ojanen Hongan harjoituksissa Eerikkilän urheiluopistolla tammikuussa 2017. Kuva: Juha Metso
Hongan akatemiajoukkueitten kautta Ojanen eteni juniorimaajoukkueisiin, ja sitten alkoi tulla yhteydenottoja ulkomailta. Näin hän päätyi Saksaan.
Sitä ennen Ojanen pyrki ja pääsi Hongan vuotta vanhempien eli 2001 syntyneiden akatemiajoukkueeseen.
”Se oli ihan tajuttoman hyvä jengi. Jossain vaiheessa suurin osa meidän aloituksen pelaajista oli maajoukkueessa. Meille sattui tulemaan hemmetin hyvä valmentaja, Niko Laiho, siinä oikeassa iässä. Meillä oli tosi kova vaatimustaso. Niinä vuosina kehityin uudelle tasolle.”
Tuossa joukkueessa pelasi muun muassa maalivahti Viljami Sinisalo, jonka työnantaja on nyt Englannin valioliigan Aston Villa.
Ojanen oli aiemmin pelannut topparina, mutta Laiho siirsi hänet laitaan.
”Se tuntui heti omalta jutulta päästä haastamaan. Tilanteiden luominen, kuljettaminen ja varsinkin yksi vastaan yksi -tilanteet ovat aina olleet minun juttuni futiksessa.”
Saksassa harjoittelu oli Ojasen mielestä selvästi erilaista kuin Suomessa.
”Tuntui, että siellä osataan tehdä futareita, koska siellä on niin pitkät perinteet, millaisia urheilijoita on futarit. Siellä tiedetään hyvin, mikä on olennaista ja mitä asioita pitää tehdä kussakin ikäluokassa. Suomessa se vaihteli enemmän koutsin mukaan, mitä tehdään. Saksassa oli koko maan läpi menevä systeemi. Kaikki akatemiat tekivät samoja asioita samoissa ikäluokissa”, Ojanen sanoo.
Lue lisää: ”Kyllä mäkin niitä välillä roustaan”, sanoi 15-vuotias Juho Ojanen vanhemmista pelikavereistaan
