Finland

Nyt.fi | Vuosia kestävää koulutusta, 14-tuntisia treenipäiviä: Netflixin Blackpink-dokumentti raottaa poikkeuksellisesti k-pop-artistien rankkaa arkea, mutta vaikenee silti alan monista ongelmista

Vuosia kestävää koulutusta, 14-tuntisia treenipäiviä: Netflixin Blackpink-dokumentti raottaa poikkeuksellisesti k-pop-artistien rankkaa arkea, mutta vaikenee silti alan monista ongelmista

Blackpink: Light Up the Sky -dokumentti on parhaimmillaan, kun ääneen pääsevät artistit itse. He vaikuttavat uupuneilta ja yksinäisiltä, mutta tyytyväisiltä.

Lisa Manoban (vas.), Kim Ji-soo (Jisoo), Roseanne Park (Rosé) ja Jennie Kim muodostavat maailman menestyneimmän k-pop-tyttöbändi Blackpinkin.­

Korealainen popmusiikki eli k-pop on jättimäinen ilmiö, tällä hetkellä yksi maailman suosituimmista musiikkigenreistä. Sen kulissien takana piilee myös ongelmia.

Etelä-Korean musiikkibisneksen on usein kritisoitu olevan tuotantoyhtiöiden rankkaa tähtitehtailua. Uusia tähtiä haetaan järjestelmällisesti kykyjenetsintäkiertueilla, joista löydetyt teini-ikäiset artistit otetaan tiukkaan koulutusohjelmaan.

Itse artistit eivät työn varjopuolista yleensä julkisesti puhu. Uutuusdokumentti Blackpink: Light Up the Sky (2020) raottaa verhoja k-popin maailmaan enemmän kuin mikään vastaava tähänastinen teos.

Blackpink on nelihenkinen eteläkorealainen tyttöbändi. Sen ensimmäinen singlealbumi Square One julkaistiin elokuussa 2016. Netflixissä lokakuussa julkaistu dokumentti näyttää tyttöbändin suosion räjähdyksen ja sen esimmäisen kansainvälisen kiertueen sekä palaa muistelemaan aikaa, jolloin jäsenet treenasivat aamusta iltaan.

Ohjaaja Caroline Suh yhdistää bändin harjoituksissa ja keikkamatkoilla tien päällä kuvatun materiaalin intiimeihin yksilöhaastatteluihin. Parhaillaan dokumentti onkin, kun bändin jäsenet Kim Ji-soo (Jisoo), Jennie Kim, Lisa Manoban ja Roseanne Park (Rosé) pääsevät itse ääneen.

Blackpink julkaisi lokakuussa debyyttialbuminsa The Album.­

Haastatteluissa parikymppiset artistit käyvät läpi lapsuuttaan ja kertovat, kuinka päätyivät osaksi Etelä-Korean menestyneintä tyttöbändiä.

Samalla he kertovat, millaista on olla k-pop-artisti – luultavasti avoimemmin kuin yksikään eteläkorealaisen musiikkibisneksen artisteista aikaisemmin. Omien musiikkiunelmien jahtaaminen on vaatinut lukuisia uhrauksia.

Uudesta-Seelannista kotoisin oleva Roseanne Park kertoo, että hänellä on öisin vaikeuksia nukahtaa, joten hän kirjoittaa omaa musiikkia, muttei uskalla jakaa sitä muille.

Thaimaalainen Lisa Manoban pohtii, pystyykö olemaan roolimalli faneilleen.

Etelä-Koreassa kotoisin oleva Kim Ji-soo kertoo ryhmän ”isosiskona” (koreaksi unnie) huolehtivansa muista, ja Jennie Kim treenien täyttämää nuoruuttaan.

”Moni saa paljon muistoja lukiossa”, hän sanoo. ”En ikinä saanut sellaista.”

Myös Blackpinkin jäsenet ovat päätyneet tuotantoyhtiön leipiin erilaisten koe-esiintymisten kautta. Heistä jokainen on treenannut neljästä kuuteen vuotta ennen bändin ensiesiintymistä. He kertovat treenipäivien olleen neljäntoista tunnin mittaisia ja kahden viikon välein edessä on yksi vapaapäivä.

K-pop tunnetaan myös nopeatempoisista koreografioista. Dokumentti näyttää, että artistit treenaavat tanssimista paljon.­

Tarinassa on tuttuuden tunnetta: kovien paineiden ja kiireisen aikataulun kanssa painivat nuoret aikuiset ovat melko yksinäisiä. Toistensa lisäksi artistien ainoita ystäviä tuntuvat olevan heidän meikkaajansa tai pilatesohjaajansa.

Valonpilkahduksia välähtelee jäsenten kasvoilla eniten, kun he ovat äänitysstudiolla tai saavat viettää aikaa keskenään kuten tavalliset parikymppiset.

Vauhti ainoastaan kasvaa yhtyeen julkaistua ensimmäiset kappaleensa. Blackpink on k-pop-tyttöbändi, joka on noussut Billboardin nousevien artistien -listan kärkeen sekä Billboard Hot 100 -listalle. Striimauspalveluiden kuuntelukerrat hipovat tähtiä. Youtubessa yhtyeen katsotuimmalla musiikkivideolla Ddu-Du Ddu-Du (2018) on yli 1,3 miljardia näyttökertaa.

Suosio on valtaisa. Dokumentti näyttää kuvauksia, haastatteluita, fanitapaamisia, palkintoja ja todella väsyneen näköisiä artisteja, jotka nojailevat seiniin ja toisiinsa raskaiden päivien päätteeksi.

Tahti kovenee ja uupumus kasvaa, kun yhtye lähtee ensimmäiselle, noin yhdeksän kuukauden mittaiselle, kansainväliselle kiertueelleen.

Roseanne Park kuvailee elämänsä tuntuneen ontolta: jokainen päivä kiertueella on seuraavan keikan odottamista.

Käännekohta tapahtuu vuoden 2019 Kaliforniassa, Yhdysvalloissa järjestettävässä musiikkifestivaali Coachellassa, johon Blackpink on kutsuttu esiintymään. Artistit odottavat paikalle noin ”sataa tai 200 ihmistä” ja yllättyvät, kun lavalle astuessaan näkevät tuhansien ihmisten yleisömeren.

Vasta yhtyeen suosio Yhdysvalloissa ja kansainvälisten yleisöjen edessä tuntuu tekevän menestyksestä totta.

”Se sai minut tuntemaan, että olin valinnut oikean tien. Tätä halusin oikeasti tehdä elämässäni”, Lisa Manoban kommentoi Coachella-esitystä jälkikäteen.

Juuri yhdysvaltalaiset ja kansainväliset yleisöt voivatkin olla sitä, mitä Blackpink on tavoitellut alusta saakka. Vuonna 2018 yhtye solmi sopimuksen yhdysvaltalaisen Interscope Recordsin kanssa. Sen jälkeen he ovat tehneet yhteistyötä muun muassa saman levy-yhtiön artistien Lady Gagan ja Selena Gomezin kanssa.

Myös dokumentti on suunnattu kansainvälisille yleisöille. Heti alussa ruudulla vilisee kansainväliset uutisklipit ja yhtyeen tv-esiintymiset James Cordenin ja Stephen Colbertin myöhäisillan keskusteluohjelmissa.

Dokumentin on tarkoitus vauhdittaa yhtyeen menestystä entisestään. Se on julkaistu vajaa kaksi viikkoa yhtyeen The Album -debyyttialbumin julkaisun jälkeen. Samalla se yrittää pyristellä irti k-popista, joka selvästi nähdään rasitteena yhtyeelle.

”Olemme korealaisia, jotka tekevät musiikkia. Jos korealaiset tekevät musiikkia se on k-poppia? En tajua”, tuottaja Teddy Park kysyy.

Lisa Manoban (vas.), Jennie Kim, Kim Ji-soo (Jisoo) ja Roseanne Park (Rosé) katsovat dokumentissa vanhoja koe-esiintymisiään.­

K-pop on ollut viime vuosina rajujen kohujen keskellä. Alalla on epäilty tapahtuvan veropetoksia, lahjontaa ja prostituoitujen välittämistä. HS uutisoi aiheesta elokuussa 2019.

Viime vuonna korealainen musiikkiteollisuus joutui karmeaan valoon myös, kun 25-vuotias Sulli löydettiin kuolleena kotoaan, ja vain alle kuukautta myöhemmin myös 28-vuotias Goo Hara teki itsemurhan. Itsemurhien syyksi epäiltiin yleistynyttä nettikiusaamista ja internetin vihapuhetta.

Näihin dokumentissa ei oteta kantaa.

Jääkin katsojan tehtäväksi päättää, voiko yhtä yhtyettä velvoittaa kantamaan vastuuta koko maan musiikkiteollisuudesta. Selvää vastausta ei ole, mutta dokumentissa valittu tie eli käsien peseminen k-popista on helpompi ratkaisu kuin kohujen ja kritiikin sanallistaminen.

”Coachella taisi se hetki, jolloin minusta tuntui, että ihmiset ymmärtävät, ettei tämä ole vain k-pop-musiikkia”, Jennie Kim sanoo.

Football news:

Tebas on PSG and Manchester City: they pay their salaries from oil and gas, not from their income. Because of them, salaries increased by 15%
Cheryshev did not train with Valencia. The club reported a case of coronavirus in the team
Vedomosti launches a sports website with a focus on the business side. The print version will also be
Conte that he would be fired before Christmas: If so, it will only be because I deserve it
Marcelo Bielsa: Maradona was an artist. He will remain our idol
Day will miss 2 months due to an ankle injury. He is Everton's best assistant
Pierre-Emerick Aubameyang: Arsenal hope to surprise the world. The main problem is the lack of goals, we solve it