Voitonpäivä 9. toukokuuta oli ja meni. Venäjän presidentti Vladimir Putin tiettävästi haaveili suuresta sotilasparaatista Kiovan tärkeimmällä kadulla Hreštšatykilla. Ukrainan pääkaupungin piti kaatua muutamassa päivässä.
– Se oli typerä idea, 49-vuotias Oleksiy sanoo tuimasti.
Oleksiy on sotilas aluepuolustusjoukoissa Kiovan pohjoispuolella. Hän näyttää lahjoitettuja luotiliivejä autonsa peräkontista sadatellen. Testit osoittivat, että luodit menivät suojalevyistä läpi. Hän arvioi, että noin puolet hänen osastostaan on yhä ilman kunnollisia suojavarusteita.
Ukrainalaiset murskasivat Putinin unelman pikavoitosta nopeasti. Oleksiy on siitä omalla tavallaan täydellinen esimerkki. Hänen kaupunginosassaan Akademmistechkossa arviolta 80 prosenttia asukkaista puhuu ensisijaisesti venäjää.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Ukrainalla on yhä pulaa kunnollisista suojavarusteista ja aseista. Oleksiyn oma pistoolikin on vuodelta 1953. Antti Halonen
– Putinin idea varmaan oli, että kun hänen armeijansa saapuu, kaikki venäjää puhuvat toivottaisivat heidät tervetulleiksi ja kumartaisivat Putinia uutena tšaarina ja kuninkaana. Niin ei tapahtunut. Olemme kaikki ukrainalaisia ja meidän oli taisteltava hyökkääjää vastaan.
Oleksiyn mukaan ulkomaalaisten voi olla vaikea ymmärtää, miksi he lähtivät taistelemaan ihmisiä vastaan, jotka puhuvat samaa kieltä heidän kanssaan.
– Emme tykänneet, että joku tulee maillemme aseiden kanssa, hän sanoo.
Oman propagandan uhri
Vladimir Putinin epäonnistuminen oli kirjoitettu jo ennen sodan alkua. Ukrainalla oli vahvat tiedustelutiedot, joita se oli saanut myös länneltä. Maassa on puoli miljoonaa kokenutta taistelijaa, jotka ovat opetelleet taistelemaan venäläisiä vastaan vuoden 2014 jälkeen.
Venäjä oli oman propagandansa uhri. Putin ei uskonut, että Ukraina olisi niin vahva, että pystyisi vastustamaan suurhyökkäystä pohjoisesta, idästä ja etelästä. Joukot olivat saaneet täysin vääriä tietoja ja johtaminen oli surkeaa.
Virhelaskelmat rapauttivat venäläisten moraalia ja kääntäen nostivat ukrainalaisten taistelutahtoa.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Starsky kertoo tienneensä etukäteen, että sota syttyy. Hän ei tosin uskonut Venäjän hyökkäävän sellaisilla mittasuhteilla kuin lopulta teki. Antti Halonen
Ukrainan kansalliskaartin nopean toiminnan prikaatin tiedotusupseeri, yliluutnantti istuu Taras Shevchenkon puiston penkillä, kun kaupunkilaiset viettävät rentoa iltapäivää. Upseeri esiintyy jutussa taistelijanimellään Starsky. Hän ylläpitää samalla nimellä tunnettua Youtube-kanavaa.
– Tiesin, että sota syttyy. Ennen joulukuuta Venäjä ylpeili, että heillä on maailman vahvin armeija ja he tuhoaisivat Ukrainan helposti. He toivat joukkonsa rajoillemme. Sitten he vaihtoivat viestinsä täysin. He ovat rauhan puolella, eivätkä halua hyökätä. Tiesin, että nyt minun on napattava laukkuni.
Muun muassa merijalkaväessä toiminut Starsky ei sen sijaan uskonut, että Venäjä aloittaisi niin massiivisen hyökkäyksen ja ilmaiskut. Hän uskoi ennemmin hybridivaikuttamiseen ja erikoisjoukkojen toimintaan.
– Venäjällä oli kyllä Kiovassa ennen sodan alkua erikoisjoukkojen ja salaisten palvelujen hybridijoukkoja; tiedustelijoita, sabotaasiryhmiä ja terroristeja. Turvallisuuspalvelumme teki erinomaista työtä. Tunnistimme heidät, otimme kiinni ja puhdistimme katumme nopeasti.
Starsky vakavoituu ja huomauttaa, että kaikki tihutöiden tekijät eivät olleet venäläisiä. Osa oli tavallisia ukrainalaisia, jotka Venäjä oli palkannut internetistä parilla sadalla dollarilla ottamaan kuvia tärkeistä kohteista.
– Miten sellaisia tietoja voi lähettää viholliselle tiedostaen, että monet oman kaupungin asukkaat kuolevat? Ilmeisesti ihmishenki ei ole ollut heille kovin arvokas.
”Terroristit tapettiin”
Oleksiy kertoo, että sota alkoi 24. helmikuuta todella nopeasti. Kirjanpitäjänä työskennellyt mies meni toimistolleen muun muassa polttamaan salaisempia asiakirjoja. Osa työntekijöistä ei ilmestynyt enää paikalleen. Autoletka pois Kiovasta oli kovin pitkä, eikä oikein liikkunut eteenpäin.
– Metro toimi vain keskustassa kolmen tai neljän pysäkin välillä. Autoin epätietoisia ystäviäni ja sukulaisiani ulos kaupungista. Venäläiset olivat jo kaupungissa. Heillä oli ryhmä minun kaupunginosassani.
Oleksiy viittaa taisteluihin Beresteiskan metroaseman läheisyydessä. Niiden merkit on nähtävissä edelleen. Asema sijaitsee vain kolmen kilometrin päässä Kiovan keskustasta. Oleksiy kertoo, kuinka vihollinen oli löytänyt jotenkin Ukrainan armeijan ajoneuvoja.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Ukrainan sotilaat eivät tyypillisesti voi näyttää kasvojaan valokuvissa. Ei myöskään vapaaehtoisena aluepuolustusjoukoissa toimiva Oleksiy. Antti Halonen
– He yrittivät ajaa niillä keskustaan, aloittaa ammuskelut ja ottaa varmaan kuvia propagandatarkoituksiin. Heidät tunnistettiin, vaikka se oli vaikeaa. Terroristit tapettiin.
Kun Oleksiy totesi olevansa jo vihollisen vaikutusalueella, hän pohti vaihtoehtojaan. Ohjusiskun sattuessa rakennus olisi vain sortunut pommisuojan päälle. Hän näki partioauton ja päätti polkea ilmoittautumaan vapaaehtoisten kokoamispaikalle.
Oleksiy ei ole itse joutunut osallistumaan suurempiin taisteluihin, mutta hänen osastonsa on. Hänen joukkonsa on joutunut raskaiden ilmaiskujen alle. Joogaharrastus on auttanut omalta osaltaan taistelutahtoon.
– Jooga on itsensä peilaamista ja hallitsemista. Se auttaa ymmärtämään, että olemme sielujamme, emme ruumiitamme. Tärkeintä on, mitä on sydämessä. Jos haluaa olla vapaa, sen eteen on tehtävä jotain. Minusta kaikkien pitäisi olla valmiita puolustamaan arvojaan.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Venäjä pyrki heti sodan alkuvaiheessa Kiovan Maidanin Itsenäisyyden aukiolle. Se jäi yritykseksi. Antti Halonen
Hostomelin ratkaisutaistelu
Venäjä ei onnistunut erikoisjoukoillaan tuhoamaan Kiovan ilmapuolustusta. Ukrainalaiset ilmoittautuivat heti sankoin joukoin vapaaehtoisiksi sotilaiksi. Jos taisteluun ei kyennyt, monet ryhtyivät auttamaan muun muassa humanitaarisen työn muodossa. Starsky sanoo, että Venäjä yritti vallata Kiovan 170 000 sotilaalla.
– Heillä ei yksinkertaisesti ollut riittävästi joukkoja kaupungin valtaamiseen, saati sen pitämiseen. Meillä on miljoonia ihmisiä ja 200 000–300 000 siviiliä, jotka omistavat aseen. Kiovassa on maan vahvin puolustus.
Starskyn mukaan taistelu Hostomelin lentokentästä oli mahdollisesti Kiovan kannalta kaikkein ratkaisevin tapahtuma. Venäjä halusi vallata sen heti ja rakentaa ilmasillan joukoilleen.
– Sodan ensimmäisinä he yrittivät ottaa Hostomelin lentokentän 35 taisteluhelikopterilla. Tykistömme tuhosi kiitoradan, vaikka emme tienneet, että heillä oli jo Iljušin IL-76-koneita matkalla. He olisivat tuoneet mekanisoidun prikaatin kymmenen kilometrin päähän Kiovasta.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Kulunvalvontapisteitä tai sotilaskohteita ei saa kuvata. Sotatila näkyy Kiovassa erittäin selkeästi myös erilaisina metalli- ja piikkiesteinä. Antti Halonen
Venäjä yritti Starskyn mukaan ottaa lentokentän haltuun Uljanovskin ilmavoimien 200 eliittisotilaalla. He kuolivat käytännössä kaikki samana iltana ja yliluutnantin mukaan Venäjä menetti heti sodan alussa parhaimpia sotilaitaan.
Lopulta venäläiset saivat lentokentän haltuunsa noin kuukaudeksi, mutta se oli heille käyttökelvoton.
– Minulle on yhä mysteeri, miksi he pitivät siellä joukkojaan, ajoneuvojaan ja ammuksiaan avoimessa tilassa. Se oli meille helppo kohde.
Toisesta hangaarista löytyi tuhoutunut Antonov An-124, eli Naton kielellä Ruslan. Kyseessä on maailman toiseksi suurin lentokone. Toisessa taas olivat maailman suurimman lentokoneen Antonov An-225:n, eli Mriyan, jäänteet. Niiden välissä oli sadoittain tuhoutuneita ja palavia ajoneuvoja.
– Löysimme sata laatikollista tykinammuksia ja muita asetarvikkeita. Heillä oli myös kumiluoteja, joita he ilmeisesti ajattelivat käyttää kiovalaisia mielenosoittajia vastaan. Niin lapsellista. He lähtivät kovassa kiireessä, sillä löysimme sotasaaliiksi otetun Ukrainan lipun, jossa oli kunniamerkkejämme ja mitalejamme sekä muita henkilökohtaisia tavaroita.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Starsky uskoi sodan syttymiseen, mutta ei siihen, millaisilla mittasuhteilla Venäjä sen tekee. Sotarikokset ja siviilikohteiden pommitukset eivät ole lamauttaneet ukrainalaisia, vaan tehneet heistä vihaisempia. Kuva Borodjankasta. Antti Halonen
Tuhoon tuomittu kolonna
Kun tavoite Hostomelin ilmasillasta meni mönkään, venäläiset joutuivat käyttämään Valko-Venäjän Homelia. Sieltä lähti liikkeelle yli 60 kilometrin mittainen sotilasajoneuvojen kolonna kohti Kiovaa. Se jäi jumiin viikoiksi. Starsky puhuu siitä ”itsemurhakolonnana”.
Ukrainalaiset olivat ehtineet tuhota tärkeät pääkaupunkiin johtavat sillat, peittämään tienviitat, asettamaan miinoja ja rakentamaan asemia. Sääkin oli puolustajan puolella, sillä ajoneuvojen oli mahdoton kulkea Pohjois-Ukrainan kevään mudassa.
Kolonna pääsi kuitenkin sen verran lähelle Kiovaa, että huoltoketjun ylläpitäminen oli mahdotonta. Ukraina onnistui katkaisemaan sen. Panssarivaunu tarvitsee polttoainetta, jotta se pystyy ampumaan tai liikkumaan. Muuten se on pelkkää romumetallia.
– Kolonna oli helppo tuhota väijytyksessä miehittämättömillä ilma-aluksilla, tykistöllä, ilmavoimillamme sekä tietenkin maajoukoillamme. Puhumme operatiivisesta piirityksestä.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Starsky on hämmästellyt useita seikkoja Venäjän toiminnassa. Monet niistä hän on uskonut todeksi vasta nähtyään asiat itse. Antti Halonen
Ukrainalaiset varastivat useita Venäjän panssarivaunuja sodan alkuvaiheessa esimerkiksi Irpinin lähellä. Tankkia hinaavista traktoreista on tullut suorastaan eräänlainen vastarinnan symboli. Starsky arvioi, että Ukrainalla saattaa olla nyt jopa enemmän panssarivaunuja käytössään kuin Venäjällä.
– Heidän oli pakko vetäytyä käytävää pitkin ensin Tšernobyliin ja myöhemmin Valko-Venäjälle.
Starsky on varma, että sota jatkuu vielä pitkään. Ukraina ei halua antaa periksi, ennen kuin se on saanut kaikki menetetyt alueensa takaisin. Hän on varma, että Vladimir Putin ei saa Kiovaa koskaan. Ukrainan vastarinta, taistelutahto ja kansallinen yhtenäisyys ovat nyt niin vahvoja.
– Olen menettänyt ystäviäni ja monet hyvät poikamme ovat kaatuneet muun muassa Hostomelissa. Yleensä sodassa ei ole mustaa ja valkoista, vaan paljon harmaan eri sävyjä. Mutta tässä kyseisessä on hyvät tyypit ja sitten lauma örkkejä. Kirjaimellisesti, Starsky sanoo.
Artikkeli perustuu kiovalaisten sotilaiden kokemuksiin, ukrainalaisten sotilasasiantuntijoiden taustahaastatteluihin sekä Iltalehden aiempiin uutisiin.
