Oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartano kaatui lavalla kohtalokkain seurauksin – karmea totuus tilanteesta paljastui sairaalassa

Rusanen-Kartano nähtiin elokuun lopulla ensi-iltansa saaneessa Richard Wagnerin neliosaisen Sormus-klassikon kakkososassa Valkyyriassa. Sitä esitettiin Suomen Kansallisoopperassa kuusi kertaa täysille katsomoille.

Rusanen-Kartano oli viisituntisessa oopperassa naissoturi Brünnhilden vaativassa roolissa. Katsojat eivät tienneet millaisen tuskien taipaleen sopraano oli käynyt läpi ennen esityksiä ja myös niiden aikana.

– Minun Via Dolorosani, Johanna Rusanen-Kartano kiteyttää.

Valkyyrian ensi-ilta siirtyi koronarajoitusten takia kolme kertaa. Esitys harjoiteltiin valmiiksi keväällä 2020, ja tammikuussa 2021 harjoitukset vedettiin uudestaan. Nyt elokuussa ensi-ilta vihdoin koitti.

Ensi-iltaa edeltävät harjoitukset käynnistyivät heinäkuussa. Myöhäisillan harjoituksissa 27. heinäkuuta Rusanen-Kartano juoksi lavalla kovaa vauhtia isokokoisiksi muokatuilla saappailla.

– Kyseessä on toimintaooppera. Oli tärkeää pitää raskaita saappaita jalassa jo harjoituksissa, jotta niillä oppi liikkumaan.

Kaatumisen syy on epäselvä.

– Voi olla, että kömpelöt saappaat törmäsivät toisiinsa. Mielikuvat kaatumishetkeltä ovat sumuiset, koska kipu oli niin valtava, sopraano muistaa.

– Vasen jalka lähti alta, ja kaatuessa otin oikealla kädellä kiinni. Oikea olkapää on vieläkin kipeä.

”

Mielikuvat kaatumishetkeltä ovat sumuiset, koska kipu oli niin valtava.

Sopraano vietiin heti ensiapuun. Röntgenissä katsottiin, ettei polviin ollut tullut vaurioita. Magneettikuvausta ei voitu tehdä enää iltamyöhällä.

Seuraavana päivänä magneettikuva paljasti kaatumisen seuraukset. Rusanen-Kartanon takareiden kaikki kolme jännettä olivat kokonaan irti lantion istuinkyhmystä.

– Kolmen senttimetrin välimatka on melkoinen. Nuoren lääkärin mielestä ainoa tapa korjata tilanne olisi leikkaus. Menin paniikkiin, Johanna muistelee.

Hän halusi puhua takareiden vammoihin erikoistuneen ortopedin kanssa. Kyseiset vammat ovat erityisen tyypillisiä viheriöillä liukasteleville jalkapalloilijoille, joten HJK:n joukkuelääkäri, ortopedi Tuomas Brinck tuntee hamstring-vammat perusteellisesti.

– Urheilijat pitää saada yleensä nopeasti takaisin huippukuntoon. Heillä jänteet korvataan leikkauksessa titaanilla. Minun tilanteeni on toinen, minulle riittää normaali toimintakyky, sopraano perustelee.

Brinck mainitsi mielenkiintoisen seikan.

– Aika monella meistä on talvisten liukastumisten yhteydessä irronnut jänne tai pari, mutta vain osa menee lääkäriin tai päätyy magneettikuviin. Jänteiden katkeaminen ei näy röntgenissä.

Liukastunut nilkuttaa aikansa ja yleensä tilanne hiljalleen kohenee.

Aina ei tarvita puukkoa. Liikkuminen alkaa taas sujua, kun luonto tekee tehtäväänsä, Rusanen-Kartano kuuli lääkäriltä.

Hän pyysi ortopedia selittämään, miten kolmen sentin rako lihaksen ja istuinkyhmyn välillä voi parantua ilman leikkausta. Näin käy, koska keho pyrkii aina korjaamaan itseään.

Toisistaan irronneiden lihaksen ja istuinkyhmyn väliin alkaa kasvaa arpikudosta, joka korvaa katkenneen jänteen. Oikeanlaisilla fysioterapeutin harjoitteilla arpikudoksesta on mahdollista saada joustava ja kestävä korvike alkuperäiselle jänteelle.

Rusanen-Kartanon tukilihaksisto on kunnossa, koska lihaksia tarvitaan esiintyessä. Sen takia ortopedi arvioi kuntoutumisen olevan mahdollista ilman leikkausta. Aikaa se veisi eivätkä jänteet olisi enää entisen veroiset, mutta tavanomainen toimintakyky olisi mahdollista saavuttaa.

”

Ei minulla ole tarkoituskaan lähteä maratonia juoksemaan, kunhan pystyn olemaan näyttämöllä.

– Ei minulla ole tarkoituskaan lähteä maratonia juoksemaan, kunhan pystyn olemaan näyttämöllä. Ja kenties joskus kevyesti vähän hölkkäämäänkin, koska lavalla on tarvittaessa pystyttävä liikkumaan sähäkästi.

Pari viikkoa seurattiin, miten jänteiden paraneminen kehittyisi fysioterapian avulla. Fysioterapeutti hieroi turvotusta pois ja Rusanen-Kartano piti jalkaa koholla joka välissä. Hematoomat eli mustelmat irtosivat ja valuivat kankusta sääreen.

Sääri oli aivan musta, kipeä ja kosketusarka, Rusanen-Kartano kertoo.

– Pienikin täräys aiheutti istuinkyhmyyn asti menevän ihan kamalan sähköiskumaisen sävähdyksen. Silmissä pimeni ja näkyi ihan oikeasti tähtiä.

Ei tiedetty, pystyisikö Rusanen-Kartano suoriutumaan kaikista roolin fyysisistä vaatimuksista. Hän itse mietti myös ammattietiikkaa.

– Voinko mennä näyttämölle, jos jotain vaikka sattuisi. Etten pilaa muiden esitystä, jos heidän pitää varo minua. Eihän sellainen käy päinsä, sopraano sanoo.

– Epävarmuudessa oleminen oli hirveää. Mitään pyörätuoliversiota ei voitu ajatellakaan. Esityksestä oli tulossa striimaus, joka näkyisi ympäri maailmaa.

Toipuminen eteni parissa viikossa niin hyvin, että tehtiin päätös. Rusanen-Kartano vetäisi roolin. Sovittiin, että hän olisi paikalla kenraaliharjoituksessa, harjoitusten ajan hän kuntoutti jalkaa.

Laulaja painottaa, ettei isoa roolia olisi voinut millään toteuttaa näin, ellei takana olisi ollut jo aiempia harjoitusjaksoja.

– Ilman niitä olisi ollut mahdottomuus toimia näin.

Kaikki kuusi esitystä sujuivat ilman, että katsomossa olisi huomattu, mitä taiteen tekeminen vaati.

– Adrenaliini on ihmeellistä, se siivittää huimiin suorituksiin. Mutta tiukille se veti. Huomasin, että minusta löytyi voimavaroja, joita en edes tiennyt olevan olemassa.

”

Adrenaliini on ihmeellistä, se siivittää huimiin suorituksiin. Mutta tiukille se veti.

Toipuminen on vasta alussa, joten oireilua on edelleen paljon. Varsinkin istuminen on kivuliasta.

– Istuminen on kaikista pahinta, istuinkyhmy on niin kipeä. Pyrin istumaan oikealla kankulla. Tai on istuttava monen tyynyn päällä.

Liiallisesta seisomisestakaan jalka ei tykkää.

– Vähänkään pidempään seisoessa polvi turpoaa ja jäykistyy.

Liikkuminen on tavallista hitaampaa, koska käskytys kulkee aivoista jänteiden kautta lihaksiin, ja nyt kolme jännettä toimii vajavaisesti.

Toipuminen vaatii aikaa.

– Minulle on oikein taottu kalloon, että täysi toipuminen tulee viemään vuodesta puoleentoista. Se on hirveän pitkä aika.

Sormus-oopperasarjan kolmas osa Siegfried saa ensi-iltansa ensi maaliskuussa. Siitä Rusanen-Kartano ei ole huolissaan. Esiintyminen onnistuu varmasti, onnistuihan se jo näin heti tapaturman jälkeenkin.

Pitkät lentomatkat sen sijaan mietityttävät. Niitä kansainvälisesti menestyvällä oopperalaulajalla on lokakuun lopulla Etelä-Koreaan ja ensi keväänä Japaniin. Molemmilla matkoilla Rusanen-Kartano esiintyy Sibeliuksen Kullervo-sinfonian solistina paikallisten orkestereiden konserteissa.

– Pitkä lento jännittää. Erityisesti veritulppariski pitää pystyä eliminoimaan.

Rusanen-Kartano kertoo kokemastaan, koska hän sai itse paljon tietoa ja tukea muiden vastaavista tapauksista.

– Luin kaiken löytämäni hamstring-vammoista ja varsinkin niiden leikkaamisesta.

Vakava vastoinkäyminen opettaa väkisinkin maltillisuutta.

– Kun miettii, miksi minulle piti sattua tällaista, tulee mieleen vanha viisaus, että tapahtumien tarkoituksen tajuaa usein vasta jälkeenpäin. Ainakin tämä opettaa kärsivällisyyttä ja pysähtymistä hetkiin, jotka jäävät arjessa muuten helposti huomaamatta, Rusanen-Kartano kertoo.

Valkyyriasta tehty striimaus on nähtävissä sekä Kansallisoopperan Stage24-palvelussa että YLE Areenassa.