Pääkirjoitus: Koronan koettelema talous tarvitsee vielä lisää tukea
Talouden koronakriisi pahenee vielä lisää ennen kuin alkaa helpottaa, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.
Koronaepidemia hiljensi kauppakeskusten ja kivijalkakauppojen asiakasvirrat keväällä.
Viime viikkojen lupaavat rokoteuutiset kohentavat taloudenkin näkymiä ja herättävät toivoa talouden toipumisesta kasvuun jo ensi vuoden kuluessa. Mutta rokoteuutiset eivät pelasta taloutta, sillä epidemia ja taloushaitat pahenevat vielä ennen kuin on toivoa paremmasta.
Euroopassa ja nyt myös Suomessa riehuva toinen tartunta-aalto sekä tartuntojen leviämistä torjuvat sulku- ja rajoitustoimet vetävät parhaillaan pohjaa pois taloudenkin toipumiselta.
Alkusyksyn taloustilastot vahvistavat sen, minkä kuka tahansa havaitsi kesällä itsekin: että epidemian rauhoittuminen ja kesälomat rohkaisivat kansaa liikkeelle ja vilkastuttivat taloudenkin toimeliaisuutta.
Sitten alkoi syyskausi ja toisen aallon tartunnat lähtivät kasvuun. Seuraavaksi alkoivat uudet rajoitukset ja kansalaisten omaehtoisetkin varotoimet. Seuraukset näkyvät vasta vuoden loppukuukausia kuvaavista taloustilastoista, mutta notkahdus on jo melkoisen varma asia.
Euroalueen ja luultavasti myös Suomen talous uhkaakin loppuvuoden mittaan luiskahtaa koronataantuman toiseen kasvunotkahdukseen. Kokoon näyttävät kertyvän ikävän tuplataantuman ainekset.
Loppuvuoden heikkenevän talouskasvun ja ensi vuoden näkymiä kohentavien rokoteodotusten väliin jää suunnilleen puolen vuoden tai vajaan vuoden mittainen talouskoettelemusten rupeama.
Tämän rupeaman kuluessa ratkeaa, käykö tässä kriisissä kehnosti vai vielä kehnommin – ja kuka kärsii raskaimmat tappiot.
Taloudessa harva asia on ennalta yhtä takuuvarmasti tiedossa kuin nyt koronakriisissä se, että tästä(kin) kriisistä koituu vuoren varmasti kustannuksia, tulonmenetyksiä ja tappioita.
”
Valtion velkaantuminen ei ole valinta vaan koronakriisin väistämätön seuraus.
Toinen varma asia on, että koronakriisin kustannukset ja tappiot rasittavat julkistakin taloutta. Valtion velkaantuminen ei ole valinta vaan koronakriisin väistämätön seuraus.
Vaikka hallituksen kokoonpano olisi mikä, se ei mahtaisi talouskriisin oloissa mitään tappioiden syntymiselle mutta ei myöskään julkisen talouden velkaantumiselle.
Ei ainakaan ilman julkisen vallan perustuslaillisten velvoitteiden ja julkisen talouden lakisääteisten toimintojen jokseenkin radikaalia saneeraamista. Eikä ilman talouden suistamista raakaan lamaan.
Kun talous sukeltaa, julkinen talous toimii niin kuin sen on tarkoituskin toimia: automaattisen iskunvaimentimen tavoin. Tämä ei ole talouspoliittinen valinta vaan julkisen talouden ominaispiirre.
Talouspolitiikan valinnoilla voi silti olla suurikin vaikutus siihen, kuinka pitkään ja kuinka paljon tappioita ja julkista velkaa kriisistä koituu – ja miten tappiot jakautuvat.
Yksi mahdollinen valinta olisi yrittää jarruttaa julkista velkaantumista esimerkiksi keskeyttämällä yritysten koronatuet ennen kuin kriisi hellittää.
Tämä jäisi kuitenkin onnettomaksi yritykseksi, sillä koronasta syyttään kärsivien yritysten jättäminen heitteille olisi omiaan pahentamaan ja pitkittämään kriisiä.
Vikatikki kääntyisi tarkoitustaan vastaan, sillä se sysäisi alkuun yrityksiä kaatavan konkurssiaallon, massairtisanomiset ja pankkeja uhkaavat luottotappiot.
Valtio ehkä välttyisi koronatueksi otsikoidulta velalta. Mutta muuta velkaa kertyisi senkin edestä, kun konkurssit, työttömyys ja luottotappiot painaisivat talouden entistäkin pahempaan lamaan.
Siksi talouden koronatukia on syytä jatkaa niin pitkään kuin on tarpeen yritysten, työpaikkojen ja talouden pystyssä pitämiseksi – sillä muuten valtio velkaantuu vielä raskaammin.
