Nykyinen peruskoulu ei toimi etenkään poikien kohdalla, sillä perusopintojen päättövaiheessa tyttöjen osaaminen oli laskennallisesti yhden arvosanan verran parempi kuin poikien. Veli-Jukka Mustajärvi

Visiota voi kutsua arkikielellä unelmaksi. Nyt unelmointia on harrastettu myös suomalaisen koulutuspolitiikan osalta, kun Sanna Marinin (sd) hallitus valmistelee parhaillaan koulutuspoliittista selontekoluonnosta ja visiota vuoteen 2040.

Koulutuspoliittisen unelmoinnin voi 80-sivuisen luonnoksen perusteella tiivistää kohtaan, jossa Suomi on tieteen tekemisen kärjessä ja kansainvälisten tutkimusverkostojen johtaja, joka houkuttelee osaajia kaikkialta maailmasta. Jossa jokaisella on ikään, sukupuoleen tai ihonväriin katsomatta oikeus oppia ja kasvaa sekä saada tarvitsemansa tuki ja ohjaus molemmilla kotimaisilla kielillä.

Unelmointi voi olla tarpeellista, mutta tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku myös koulutuspolitiikassa. Etenkin kun Suomessa on viime vuosina hehkutettu koulutusosaamista ja siitä on yritetty tehdä myös vientituotetta.

Ikävä totuus on, että suomalaiskoululaisten oppimistulokset ovat 2000-luvulla laskeneet ja asenteet oppimista kohtaan heikentyneet. Pisa-tutkimuksen mukaan suomalaisnuorten osaamistason lasku on ollut lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä 2010-luvulla kaikkien osallistujamaiden suurimpia.

Kun verrataan vuoden 2000 Pisa-tutkimusta vuoden 2018 tutkimukseen, käy ilmi, että heikosti suoriutuvien osuus on tuplaantunut sekä lukutaidossa että matematiikassa. Luonnontieteissä heikosti menestyvien osuus on jopa kolminkertaistunut. Samaan aikaan myös parhaiten menestyvien oppilaiden osuus on laskenut.

Nykyinen peruskoulu ei toimi etenkään poikien kohdalla. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) tekemän tutkimuksen (2020) mukaan tyttöjen ja poikien väliset osaamiserot olivat vielä ensimmäisellä luokalla hyvin pieniä. Perusopintojen päättövaiheessa tyttöjen osaaminen oli laskennallisesti yhden arvosanan verran parempi kuin poikien.

Suomi ei ole onnistunut myöskään maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kohdalla, sillä erot oppimistuloksissa kantaväestöön verrattuna ovat OECD-maiden suurimpia. Esimerkiksi matematiikan Pisa-kokeissa maahanmuuttajien heikompi koulumenestys vastaa kahta vuotta muiden oppilaiden tuloksiin verrattuna.

Jatkuvan visioinnin ja luokkien seinien purkamisen sijaan Suomessa kannattaisi katsoa taaksepäin ja miettiä, mitä 2000-luvun alun kouluissa tehtiin oikein. Tuolloin oppilaat vielä oppivat laskemaan ja lukemaan. Koulutusuudistuksissa pitäisi myös kuunnella enemmän opettajia.

Myös poliitikot voivat katsoa peiliin. Tutkimuksista tiedetään, että laadukkaaseen varhaiskasvatukseen osallistuminen vaikuttaa lapsen perustaitojen oppimiseen ja sitä kautta koulumenestykseen. Erityisen vaikuttavaa varhaiskasvatus on vaikeista oloista tuleville lapsille.

Suomessa lasten varhaiskasvatukseen osallistuminen on kuitenkin edelleen vähäisempää kuin muissa Pohjoismaissa. Keskeisimpinä syinä tähän ovat kotihoidon tuki ja kuntalisät, jotka johtavat muun muassa siihen, etteivät maahanmuuttajalapset pääse riittävästi varhaiskasvatuksen piiriin.

Myös asenteilla ja esimerkillä on väliä. Koulujen ohella myös perheissä pitäisi kannustaa lapsia digilaitteiden ja videoiden katselun ääreltä opiskelun ja lukemiseen pariin.