Pääkirjoitus: Turkille avautui paljon pelitilaa – seurauksena voi olla humanitaarinen katastrofi kurdi­alueilla

Suomen olisi vaikea olla tuomitsematta Turkin mahdollista maahyökkäystä Syyriaan.

Suomen tuleva Nato-liittolainen Turkki katsoo olevansa sillanrakentaja, joka ylläpitää toimivia suhteita kaikkiin ilmansuuntiin – myös Venäjään. Turkin ulkopolitiikka on luonteeltaan transaktionaalista: Turkki käy kauppaa, hakee tarkoituksiaan palvelevia myönnytyksiä ja tarjoaa niistä sitten vastapalveluksia. Riippuvuuksien verkostot Turkin ympärillä ovat monisyisiä ja vaikeaselkoisia.

Turkin liikkeitä tässä suuressa pelissä ohjailee yksi mies, itsevaltainen presidentti Recep Tayyip Erdogan. Juuri nyt Erdoganilla on poikkeuksellisen paljon pelitilaa. Hänen asemansa on vahvistunut lännen vastakkainasettelusta Venäjän ja Iranin kanssa. Länsi tarvitsee Erdogania pystyäkseen patoamaan vastustajiaan. Erdogan puolestaan tarvitsee Yhdysvaltoja saadakseen moderneja aseita.

Hyökkäyssotaa Ukrainassa käyvä ja Syyriassa joukkojaan pitävä Venäjä tarvitsee sekin Erdogania – Turkki on Vladimir Putinin vaikutusväylä länteen. Erdogan puolestaan tarvitsee Venäjää pystyäkseen toteuttamaan sotilasoperaatioitaan Syyriassa.

Kartta kuvaa Turkin sotilasoperaatioita Syyriassa vuosina 2016–2019 ja noin 30 kilometrin ”turvavyöhykettä” jota Turkki kaavailee kurdialueille.

Kaiken tämän päälle myös Nato-liittolaiset haluavat pitää Erdoganin hyvällä tuulella, sillä Turkin parlamentti ei ole vieläkään ratifioinut Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä. Asia on Erdoganin käsissä.

Erdoganin pitkäaikainen tavoite on perustaa yhtenäinen ”turvallisuusvyöhyke” Syyrian kurdialueille. Turkki hallitsee jo osaa Syyriasta. Miehitysvyöhykkeen laajentaminen vaatisi Turkin maavoimien hyökkäystä, josta Erdogan on jo esittänyt uhkauksia.

Lue lisää: Syyrian kurdi­komentaja valmistautuu Turkin maa­hyökkäykseen – lopetti operaatiot Isis-järjestöä vastaan

Turkki aloitti Istanbulissa 13. marraskuuta tehdyn pommiattentaatin jälkeen rajut ilma-, tykistö- ja droneiskut Syyrian ja Irakin kurdialueille. Mahdollisen maahyökkäyksen pelätään johtavan uuteen inhimilliseen katastrofiin alueella: suureen määrään siviiliuhreja ja pakolaisia. Kansainväliseen lakiin ja ihmisoikeuksiin perustuvaa ulkopolitiikkaa harjoittavien Suomen ja Ruotsin olisi vaikea olla tuomitsematta sitä.

”

Tilanne on Suomen ulkopoliittiselle johdolle vaikea.

Suomen ja Ruotsin yhdessä Turkin kanssa viime kesänä allekirjoittama yhteisymmärryspöytäkirja ei kuitenkaan tee eroa terroristijärjestöksi luokitellun PKK:n ja Syyrian kurdialueita puolustavan asejärjestön YPG:n välillä. Pöytäkirjan mukaan molempien maiden pitäisi tukea tai ainakin ymmärtää Turkkia sen taistelussa näitä järjestöjä vastaan. Lisäksi Turkki vaatii molemmilta terroristeiksi epäilemiensä henkilöiden luovutuksia.

Tilanne on Suomen ulkopoliittiselle johdolle vaikea. Apua sen ratkaisuun voi ehkä odottaa Yhdysvalloilta, jolla on vahva intressi saada Suomi ja Ruotsi puolustusliiton täysjäseniksi mahdollisimman pian. Tämäkin solmu aukeaa varmasti, mutta vielä ei tiedetä milloin.