Finland
This article was added by the user Anna. TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Pekka Rinne soitti heinäkuussa puhelun, jonka aikana valta suomikiekossa vaihtui – ”Oli se tunteellinen hetki”

Juuse Saros on yksi NHL-kauden mielenkiintoisimmista suomalaispelaajista.

Juuse Sarosta pidettiin liian pienikokoisena huippuvahdiksi. Nyt hän on yksi koko sarjan parhaista pelipaikallaan.

Kun Pekka Rinne teki heinäkuussa päätöksen uransa lopettamisesta, hän kertoi asiasta ensin perheelleen ja lähimmäisilleen.

Sitten hän soitti aisaparilleen Juuse Sarokselle. Atlantin yli soitetusta puhelusta tuli tunteikas. Saros oli jo Suomessa, Rinne vielä pääkallopaikalla Nashvillessa.

– Halusin tietenkin kertoa Juuselle etunenässä tuosta päätöksestä, koska se vaikuttaa häneenkin ja meillä on takana suhteellisen pitkä yhteinen historia, Rinne sanoo.

– Olihan se molemmin puolin tunteikas puhelu. Olimme molemmat kiitollisia siitä, että olemme saaneet pelata ja kokea kaikennäköistä yhdessä niin jäällä kuin sen ulkopuolella.

Vuonna 1982 syntynyttä Rinnettä 13 vuotta nuorempi Saros oli otettu siitä, että sai kuulla uutiset tältä itseltään ennen Predatorsin virallista ilmoitusta, joka koitti paria päivää myöhemmin, tarkalleen 13. heinäkuuta.

– Kiittelin paljon siitä, kuinka siistiä on ollut pelata samassa seurassa monta vuotta ja kuinka Pekka on jeesannut minua urallani. Ja onnittelin häntä upeasta urastaan, Saros kuvailee puhelua.

– Oli se tunteellinen hetki.

Tämä artikkeli on julkaistu ensi kerran Urheilulehdessä 40/2021. Löydät lehdestä joka viikko vastaavia pitkiä juttuja. Tilausohjeet ovat täällä.

Rinteen urassa toden totta riittää onniteltavaa. Hän pelasi uskomattomat 15 vuotta yhdessä ja samassa NHL-seurassa, Nashville Predatorsissa – ja on itsestään selvää, että hänen pelinumeronsa 35 nousee kantrikaupungin pääkadulla sijaitsevan Bridgestone Arenan kattoon kunniapaikalle.

Kempeleessä kasvanut Rinne on yksi NHL-historian kolmesta suomalaisesta Vezina Trophy -palkinnon eli parhaan maalivahdin pystin voittajasta. Hän on Suomen ykkönen niin pelattujen NHL-ottelujen määrässä (683), voittojen määrässä (369) kuin myös nollapelien määrässä (60). Tilastot ovat mykistäviä.

Rinne, 38, ja kesällä tehdystä lonkkaoperaatiosta toipuva Boston Bruinsin tähtivahti Tuukka Rask, 34, edustavat 1980-luvulla syntyneen suomalaisen molaripolven kultaista kärkeä, joka on nyt väistymässä.

Jo pitkään on ollut selvää, että duon kruununprinssi on Saros, 26, jolle valtikka on nyt siirtynyt niin Nashvillessa kuin Suomen maajoukkueessakin. Hän on uuden leijonapolven kirkas ykkösvahti.

Mikä hän on oikein miehiään?

Se oli kolme vuotta vanhempi isoveli Eemeli Saros, joka laittoi pikkuveljensä Juusen maaliin naantalilaisella kotipihalla. Juuse Saroksen sanoin isoveli ”lämi mulle jollain tennispallolla”.

– Olin aina pihapeleissä maalissa.

Saroksen perheessä kaikki ovat urheiluihmisiä. Isä Pekka Saros on kuuluisa tuomari, joka on viheltänyt ennätykselliset yli 1 200 ottelua Korisliigassa. Hän on kaikki palloilulajit huomioiden eniten pääsarjaotteluita Suomessa tuominnut erotuomari.

Kun Juuse liittyi korttelikiekkojoukkueeseen kahdeksanvuotiaana, tarvittiin maalivahti.

– Kukaan muu ei halunnut mennä. Olin että okei, minä voin mennä. Tykkäsin siitä tosi paljon – ja siitä se innostus lähti.

Forssassa keväällä 1995 syntynyt ja Naantalissa sekä Hämeenlinnassa lapsuuttaan viettänyt Saros sai ensikosketuksensa seuratoimintaan naantalilaisessa VG-62:ssa. Kymmenvuotiaana hän veti HPK:n nutun ylleen.

– Kun pääsin ensimmäistä kertaa jäälle kokeilemaan, maali tuntui heti omalta paikalta. Maalivahdin varusteet kiehtoivat myös.

Saroksen ensimmäinen esikuva oli Miikka Kiprusoff.

– Muistan, kun ”Kipperi” vei Calgaryn finaaleihin. Se oli iso juttu.

Saros oli silloin, vuonna 2004, yhdeksänvuotias.

– Ja kun itse aloin pelata, seurasin Marc-André Fleurya, Rinnettä ja Raskia. Heidän kolmen klippejä tykkäsin katsella YouTubesta. Paljon tuli selailtua pätkiä heistä.

Juuse Saros (vas.) ja Pekka Rinne kuvattuna Oulussa 2019.

Rinne tutustui Sarokseen vuonna 2014 Minskin MM-kisoissa, joihin ensin mainittu saapui Predatorsin tähtitorjujan statuksella. Kisojen loisto-otteiden myötä hänet ristittiin Suomessa ”Betoni-Pekaksi”.

Mikko Koskinen oli Leijonien toinen maalivahti ja vasta 19-vuotias Saros kolmonen. HPK:ta edustanut Saros oli varattu vuotta aiemmin Nashvilleen.

– Tiesin jo vähän, että hän on lahjakas jätkä ja millainen maalivahti hän on. Ja kun mentiin Minskissä jäälle, näin sen taidon ja lahjakkuuden, joka on vuosien varrella vain hioutunut, Rinne kuvailee.

– Suurimman vaikutuksen teki silti se, minkälainen Juuse on ihmisenä. Hän oli Minskin kisojen aikaan tosi nuori, mutta silti fiksu loistotyyppi.

Mukavan miehen maineessa oleva Saros kuvailee itseään ”perusrauhalliseksi”.

– Koen, että olen helposti lähestyttävä ja reilu kaveri. En mikään sen räiskyvämpi, hän naurahtaa.

Jään ulkopuolellakaan hän ei hulluttele.

– Tykkään olla kavereiden kanssa ja pelata padelia. Se on trendikäs laji, johon olen itsekin hurahtanut. Täällä Nashvillessa ei ole kenttiä, mutta Suomessa tykkään kesäisin pelailla, kihlattunsa kanssa Helsinkiin muuttanut Saros kertoo.

Saros torjui MM-kultaa U20-kisoissa 2014.

Tuskin ketään muuta suomalaislupausta on epäilty niin paljon kuin Sarosta. Syy on yksinkertainen: hänen mittansa.

179-senttinen Saros on NHL:n lyhin maalivahti. Kun maalivahtien keskipituus on vuosi vuodelta kasvanut, erottuu Saros joukosta.

– Olen aina ollut muita pienikokoisempi, joten en ole sitä sen ihmeemmin ajatellut. Se on kaikessa urheilussa niin, että pienempiä epäillään. Se kuuluu tietenkin asiaan, hän sanoo.

Kun Predators varasi Saroksen neljännellä kierroksella ja numerolla 99, asiantuntijat arvioivat, että jos Saros olisi yli 185 senttiä pitkä, olisi hänet varattu ensimmäisellä tai toisella kierroksella.

Epäilyt ja vähättely ovat saaneet Sarokseen vain lisää virtaa.

– Välillä voin käyttää niitä motivaationlähteenä, hän sanoo.

Saroksen vahvuus on, että hän on ollut juniorista asti tunnollinen ja tavoitteellinen harjoittelija, joka on puskenut itseään eteenpäin. Maalinsuulla hän on sähäkkä ja tekniikaltaan maailmanluokan torjuja.

Ja tosiasia on, että Saros on jo todistanut pärjäävänsä myös NHL:ssä. Pieni koko ei ole estänyt nousua huipulle.

– Juusella on aina ollut epäilijöitä koon takia. Silti – ihan sama, onko mikä sarja tai mitkä kisat – hän on aina pystynyt venymään ja pelaamaan huipputasolla. Juuse on kova jätkä, joka on pystynyt hiljentämään epäilijät, Rinne sanoo.

Rinne on oikeassa. Monesti pelaajat kipuilevat ja tarvitsevat aikaa, kun heidän pitäisi ottaa ”seuraava askel” uralla. On ällistyttävää, miten Saros on aina pystynyt nostamaan omaa tasoaan uudella sarjatasolla. Hän on noussut heti valokeilaan uudessa liigassa. Ensin Suomessa, sitten AHL:ssä – ja nyt NHL:ssä.

Juuse Saros palkittiin vuoden tulokkaana kauden 2013-14 päätteeksi.

Kaudella 2013–14 Saros debytoi SM-liigassa ja nappasi saman tien, A-juniori-ikäisenä, paikan HPK:n ylivertaisena ykkösvahtina, joka pelasi 44 runkosarjaottelua ja kuusi playoff-peliä päälle.

– Olen aina pystynyt sopeutumaan aika hyvin, Saros tuumaa.

– Kun nousin liigaan, en asettanut mitään ihmeempiä erillistavoitteita, että nyt pelaan 50 peliä heti ensimmäisellä kaudella. Se oli sama AHL:n ja NHL:n suhteen. En ole ikinä miettinyt sen pidemmälle. Olen vain mennyt avoimin mielin eteenpäin.

HPK:n tulokaskaudella historiallista oli sekin, että Saros torjui Jokerit ulos SM-liigasta, kun hämeenlinnalaiset voittivat säälipleijarisarjan. Saros palkittiin kauden jälkeen Jarmo Wasaman muistopalkinnolla eli Vuoden tulokkaan valinnalla. Maalivahdeista saman kunnian on 2000-luvulla saanut vain Antero Niittymäki.

Läpimurtokauteen 2013–2014 mahtui myös alle 20-vuotiaiden MM-kulta ja kutsu miesten kisoihin Minskiin. Sieltä irtosi hopeaa.

AHL:ssä Saros valittiin avauskaudella tulokastähdistöön ja toisella kaudella sarjan tähdistöotteluun.

– Juuse aloitti farmissa ja pelasi jäätävän hyvin siellä. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin nostaa hänet ylös, Rinne sanoo.

Otteet Predatorsin maalilla olivat heti NHL-tasoa. Päätä ei palellut.

– Juuse pelasi tosi hyvin. Hänelle ei ole tullut yhtään huonoa kautta. Hän on aina ollut tasainen maalivahti ja pelannut sata kertaa enemmän hyviä pelejä kuin huonoja. Se on hänen vahvuutensa. Hän vaikuttaa tosi tasapainoiselta myös ulospäin, mikä luo varmuutta ympärille.

Rinne ja Saros ovat NHL-historian pitkäaikaisin suomalainen molarikaksikko. He jakoivat vastuun Predatorsin maalilla viiden kauden ajan.

Saroksen saapumista Nashvilleen eittämättä helpotti se, että Rinteellä oli jo vahva asema seurassa.

– Juusella oli hyvä tilanne tulla sinne, kun olin ollut siellä pitkään. Ollaan saamasta maasta ja tunnettiin jo 2014 MM-kisoista. Ensimmäiset vuodet majoitin Juusea kotiini training campin aikaan, Rinne kertoo.

Saros sai esikuvastaan ihka-aidon oppi-isän, mistä hän on hyvin kiitollinen.

– Aika monet dinnerit olen velkaa!, Saros naurahtaa.

– Pekka on tarjoillut aika hyvin kaikkea. Olen aina sitten koettanut maksaa vähän takaisin, mitä olen pystynyt. Olen ollut tosi onnekas siinä, mihin paikkaan pääsin ja miten hyvän ystävän sain samalla.

Läheinen ystävyys paistaa molempien puheista.

Ei Rinne silti Saroksesta NHL-vahtia tehnyt, vaan jokainen on lopulta oman onnensa seppä.

– Juuse on itse paikkansa työllään ansainnut, Rinne sanoo ja kertoo myös itse hyötyneensä parivaljakon yhteistyöstä.

– Molemmat ovat ottaneet oppia toiselta. Juuse on kirittänyt minua ja koen, että pelasin joitain urani parhaita kausia hänen kanssaan. Oli pakkokin olla hyvä.

Juuse Saros on tekninen torjuja.

Rinne piti asemansa ykkösvahtina 36-vuotiaaksi eli toissa kauteen asti. Sen jälkeen Saros kiilasi edelle peliajassa.

Rinteen lopettamisilmoituksen jälkeen meni yli kuukausi ennen kuin Saros ja Predators saivat jatkosopimuksen aikaiseksi.

– Se on vähän tuollaista bisnestä. Molemmat osapuolet kyttäilevät toista, mutta lopputulos tuntui siltä, että seura ja minä olimme tyytyväisiä sopimukseen. Oli kiva, että siitä jäi kaikille hyvä maku, Saros sanoo.

Hän teki neljän vuoden sopimuksen, jonka kokonaisarvo on 20 miljoonaa dollaria, mikä tarkoittaa keskimäärin viiden miljoonan vuosituloja.

Mikä merkittävintä, Saros on nyt se veräjänvartija, johon katseet Tennesseen kiekkopiireissä kohdistuvat.

– Joskus pienenä unelmoin, että pelaan NHL:ssä, joten on aika siistiä, että sain nyt tämän diilin, Saros tunnelmoi.

– Tavoitteeni on olla johtava pelaaja ja auttaa joukkuetta mahdollisimman paljon. Haluan olla tuki ja turva, sopimuksen ja pelipaikan arvoinen. Haluan myös kehittää vielä itseäni maalivahtina.

Sarosta vuorostaan kirittää nyt Calgarysta ja Torontosta tuttu tshekkivahti David Rittich, 29.

Ja tulevaisuus vasta jännittävä onkin, sillä Predators varasi vuosi sitten numerolla 11 venäläisen Jaroslav Askarovin, jota pidetään koko maailman mittakaavassa poikkeuslupauksena. 19-vuotias Askarov on jo pelannut KHL:ää Pietarin SKA:n maalilla.

Oman vivahteensa tähän kauteen tuovat helmikuussa järjestettävät Pekingin talviolympialaiset. NHL-pelaajat ovat tällä tietoa mukana – ensi kertaa sitten Sotshin vuoden 2014 kisojen, jotka muistetaan Teemu Selänteen jäähyväisistä maajoukkueessa.

Sotshissa torjuntavastuun Leijonien maalilla kantoivat Rask ja Kari Lehtonen. Nyt Saros on paperilla ykkönen.

Hän ei itse tietenkään halua mennä vielä asioiden edelle, kun olympiajoukkuettakaan ei ole valittu.

– Olympialaiset ovat aina olleet unelmani, Saros sanoo.

– Lähden siitä, että teen asiat Nashvillessa hyvin ja saan pelit täällä kulkemaan. Sitä kautta on hyvät mahdollisuudet päästä olympiajoukkueeseen. Olisi se totta kai siisti homma, mutta ei sitä päivittäin ajattele.

Päävalmentaja Jukka Jalonen kutsui kesällä NHL-pelaajat koolle. Maalivahteja leirillä oli kahdeksan, aakkosjärjestyksessä Ville Husso, Joonas Korpisalo, Koskinen, Kaapo Kähkönen, Kevin Lankinen, Antti Raanta, Rask ja Saros.

– Maajoukkueessa on tosi kova kilpailu pelipaikoista, Saros sanoo.

Jos kaikki menee hyvin, pelaa Saros olympialaisissa ensi kertaa koko Suomen silmien edessä – Leijonien ykkösvahtina. Se olisi iso mahdollisuus ja samalla myös koetinkivi 26-vuotiaan veräjänvartijan uralla, sillä isoissa turnauksissa suomalaisten katse on aina maalivahdissa.

Viime vuosina on puhuttu paljon siitä, ettei Suomesta tule enää huippumolareita. Suomalaisten pelaamien NHL-otteluiden määrä on kääntynyt laskuun.

On murehdittu mitä tapahtuu, kun Rinteen ja Raskin kaltaiset johtotähdet lopettavat.

Kuten leijonalistauksesta käy ilmi, tilanne näyttää nyt taas valoisammalta. Saros johtaa uuden sinivalkoisen muurin valutöitä.

Rinne on ystävänsä puolesta onnellinen. Saros on sekä Nashvillen että Suomen uusi ykkösvahti.

– Olen innoissani, sillä Juuse on painanut nöyrästi hommia ja ollut kärsivällinen. Hän täyttää tulevalla kaudella jo 27 vuotta, mikä kertoo siitä, miten pitkään hän on tehnyt töitä ollakseen tuolla, Rinne huomauttaa.

– Nyt on hänen aikansa.