Finland

Pentti Linkola suunnitteli Inarin Paatsjoen sillan räjäyttämistä – jalat pensaan takana säikäyttivät sala­liittolaiset

Anneli Jussila kertoo kirjassaan yhteistyöstään Pentti Linkolan kanssa ja ylistää Hitlerin aloittamaa uutta metsäpolitiikkaa, Dauerwaldia.

Pentti Linkola 1990-luvun alussa ja vuonna 2017.

Kun syntymässä ollut vihreä puolue torjui Pentti Linkolan sille tarjoaman ohjelman ”psykologisesti mahdottomana”, Linkola alkoi radikalisoitua.

Tosin jo Toisinajattelijan päiväkirjan (1979) Linkola oli omistanut saksalaisille vasemmistoterroristeille Andreas Baaderille ja Ulrike Meinhofille.

Anneli Jussila pohtii kirjassaan Pentti Linkola ja minä Linkolan suhdetta ekoterrorismiin. Linkola oli sanonut, että vain ”äitinsä tähden” hän ei ollut ryhtynyt käytännön toimiin. Ajatus kapuloiden heittelemisestä kulutuskapitalismin pyörien väliin kiehtoi.

Linkola tuki ”metsäsotien” metsäaktivisteja ja maksoi heidän sakkojaan. Inarin Kessissä hän osallistui itsekin suoraan toimintaan kahliutumalla elokuussa 1991 metsäautotietä erämaahan tehneen kaivinkoneen hyttiin.

Kessin puu piti ajaa tehtaille Paatsjoen ylittävää siltaa pitkin. Vuolas Paatsjoki on Inarinjärven laskujoki Jäämereen.

Lue lisää: Sinä yönä Anneli Jussila pujahti Pentti Linkolan sänkyyn

Pentti Linkola Ritvalassa kotona verkkolaatikoita kantamassa.

Jussilan mukaan Linkola oli valmis rahoittamaan Paatsjoen sillan räjäyttämisen. Teolla katsottiin olevan sekä käytännöllistä että symbolista merkitystä. Jussila osallistui ”sivustakatsojana” Helsingin liepeillä sijainneessa vanhassa koulussa pidettyyn salaiseen kokoukseen, jossa iskua suunniteltiin.

Sinne oli menty varotoimia noudattaen henkilöautolla, jossa oli Jussilan ja Linkolan lisäksi kolme muuta henkilöä. Iltaan mahtui paljon puhetta.

Linkola ilmoitti, että häneltä löytyvät rahat, piti vain löytää ”huimapäiset” panosten asettajat ja räjäyttäjät. Mahdollisia nimiä mainittiin. Jussila muistaa korostaneensa, että tarvittiin ”todellisia asiantuntijoita”, ettei käy kuten Norjassa Alta-joella, jossa räjäyttäjä menetti oman kätensä.

”Ilmapiiri oli sen verran sakea ja mielestäni huolestuttava, että lähdin ulkosalle pieneen metsikköön kävelemään”, Jussila mainitsee.

”Laatokan veneretkeltä, Puutsaaresta läheltä paikkaa, missä näimme laatokannorppia 1990-luvun alussa”, Anneli Jussila kirjoittaa Linkola ja minä -teoksessaan.

Hän pohti, olisiko itse valmis osallistumaan ekoterrorismiin. Ekoterrorismi kohdistuu materiaan, terrorismi ihmisiin. Keskellä ajatuksiaan Jussila hätkähti. Edessä oli pensas, jonka takaa näkyivät jalat.

Hahmo makasi mahallaan, pää ja korvat taloa kohti. ”Minua kylmäsi”, Jussila kertoo. Hän palasi kertomaan havainnostaan. Ulos sännännyt etsintäpartio löysi enää painauman maassa.

Jussila arvelee oudon tapahtuman vaikuttaneen osaltaan siihen, että yksi suunnitelman kannalta keskeinen henkilö vetäytyi hankkeesta. Jussila kysyy, oliko suunnitelma vuotanut Supon tietoon?

Jussila oli nähnyt läheltä suoraa toimintaa Porkkasalossa 1991 ja mainitsee ”mystisen metsätyömiehen”. Kyse lienee tapauksesta, jossa metsäaktivistit ”lainasivat” yöllä kaivinkonetta, ja metsäautotiehen syntyi iso monttu.

Kohta Paatsjoki-kokouksen jälkeen Jussila ilmoitti Linkolalle, ettei aio ryhtyä Ulrike Meinhofiksi.

Välillä Linkola oli täysin toivoton, mutta pikku hiljaa alkoi keskusteluissa Jussilan kanssa hahmottua uusi suunta ja uusi tie: suora toiminta, joka perustuisi rahaan, jossa ei rikottaisi lakia ja johon olisi mahdollista saada mukaan kansalaisia lahjoittajiksi.

Linkolan mieliala vaihteli. Välillä hän oli täysin toivoton, mutta pikku hiljaa alkoi keskusteluissa Jussilan kanssa hahmottua uusi suunta ja uusi tie: suora toiminta, joka perustuisi rahaan, jossa ei rikottaisi lakia ja johon olisi mahdollista saada mukaan kansalaisia lahjoittajiksi.

Vuonna 1995 syntynyt Luonnonperintösäätiö on osoittautunut menestykseksi. Säätiö ostaa metsää suojeltavaksi. Pesämunaksi Linkola antoi valtaosan silloisista säästöistään, 400 000 markkaa.

Vielä ennen kuolemaansa Linkola ehti nähdä vuoden 2019 tilinpäätöksen. ”Tämähän on suurenmoista, suurenmoista”, ikuinen synkistelijä päivitteli.

”Lintumies suorittamassa lintulaskentoja Nilakan saaressa 1991, laskeutumassa nuolihaukan pesältä.”

Linkolaa syytettiin usein ekofasistiksi ja haukuttiin natsiksi. Jussila näkee vaivaa todistaakseen, ettei Linkola ollut fasisti eikä edes ekofasisti. Samalla hän piirtää kiinnostavan kuvan Kolmannen valtakunnan vähemmän tunnetusta puolesta.

”Kaikki kansallissosialismin ideat eivät olleet huonoja”, Jussila kehuu Hitlerin aloittamaa uutta metsäpolitiikkaa, Dauerwaldia. Avohakkuut kiellettiin ja käyttöön otettiin nykyisin jatkuvana kasvatuksena tunnettu menetelmä.

Natsit halusivat metsiensä olevan eri-ikäisiä ja monilajisia. Siellä oli oltava tilaa myös taloudellisesti vähäarvoisille lehtipuille kuten pajuille ja saarnille. Luonnonsuojelualueita perustettiin, susi rauhoitettiin ja säädettiin paljon aikaansa edellä ollut eläinsuojelulaki. Göring vetosi saksalaisten historialliseen veljeyteen eläinten kanssa. Eläinkokeet kiellettiin teloittamisen uhalla.

Göring sai valtionmetsänhoitajan eli Reichsforstmeisterin arvon ja julisti ikimetsien (ewiger Wald) ja ikuisen kansan (ewiges Volk) kuuluvan yhteen. Romantiikan ajan myyttistä sanaa Wald alettiin käyttää käytännöllisemmän Forstin sijasta.

Vuonna 1936 yhdysvaltalainen filosofi Aldo Leopold ylisti natsi-Saksan uutta metsäpolitiikkaa. Dauerwaldissa ”kovapäiset saksalaiset, jotka olivat opettaneet maailman istuttamaan puita kuin kaaleja, olivat palanneet sekametsiin ja poimintahakkuisiin ja antoivat elintilaa myös pöllöille, tikoille, tiaisille, kanahaukoille ja muille hyödyttömille lajeille”.

Jussilan mukaan mikään maa ei ole vieläkään päässyt luonnonsuojelussa 1930-luvun puolivälin natsi-Saksan tasolle. Hän suree, että kaikki tuo edistys hukkui vereen ja pommeihin.

Nuorten retkeilijöiden Wandervogel-liikekin politisoitui Hitler Jugendiksi.

Pentti Linkola ja Anneli Jussila Saarenmaalla 1990-luvun alussa.

Jussila tuntee aihepiirin hyvin. Ehkä paremmin kuin Linkola, jonka tietoisuuden hän arvelee olleen ”yleisellä tasolla”. Linkola harrasti kaunokirjallisuutta, ei niinkään tietokirjoja.

Jussila pohtii demokratiaa aatteena. Voittiko toisessa maailmansodassa demokratia vai konsumerismi, kuluttaminen?

Linkola kysyi, onko demokratia suurempi arvo kuin elämän säilyminen. Hän näki, että poikkeustilanteessa, kun maailma on hädässä, kansalaisten demokraattisten oikeuksien pitää väistyä.

Jussila ei maltakaan olla muistuttamatta, että koronapandemian aikana kansalaiset joutuivat luopumaan monista itsestään selvyyksistä, kuten lentämisestä.

Football news:

And to show what a donkey kick is in football? 50 Years ago in England they scored the best goal of the season
Sulscher on Ferguson's words about Ronaldo: We all want to see Cristiano on the pitch because of his uniqueness. But he can't play in every match
Pep on the requirement to stay on top: People judge me not by trophies, but by what will happen tomorrow
Joan Laporta: The Super League is alive, it will replace the Champions League. Juve, Real Madrid and Barcelona continue to win in the courts
Karim Benzema: Clasico remains the best match in football. It doesn't matter which players are playing
In favor of PSG, after the VAR, they awarded a penalty for playing with their hand. Perhaps Icardi had fouled before
Arsenal defender White: I don't watch football. All I want when I come home is not to think about him