Väestöliiton erityisasiantuntijan Anna Kokon mukaan vielä 2000-luvun alkupuolella työn ja perheen yhteensovittamista koskevassa keskustelussa oli vallalla ydinperhekeskeisyys, jossa perheen muodostivat äiti, isä ja pari lasta.

"Nyt pikkuhiljaa tämä käsitys on alkanut murentua. Muutos näkyy eri paikoissa, työpaikoilla, kouluissa, ja toivottavasti vähitellen myös lainsäädännössä, niin että tukijärjestelmämme ottaisi perheiden monimuotoisuuden paremmin huomioon", Kokko sanoo Kauppalehden Töissä huomenna -podcastissa.

Haasteita ja mahdollisuuksia. Perheiden monimuotoisuus haastaa työelämää, mutta se voidaan nähdä myös mahdollisuutena, sanoo Väestöliiton Anna Kokko. Kuva: KIMMO HAAPALA

Perheiden monimuotoisuus on tuonut työn ja perheen yhteensovittamista koskevaan keskusteluun vanhempien tasapuolisen osallistumisen sekä yksinhuoltajat, uusperheet, omaishoitajat ja esimerkiksi ikääntyneiden vanhempien hoivaan liittyvät haasteet.

"Tämä on myös johtamisen haaste. Miten työpaikalla luodaan pelisäännöt, jotka ovat tasapuolisia, oikeudenmukaisia ja reiluja kaikille."

Yksinhuoltajat saattavat joutua työpaikoilla hankaliin tilanteisiin, jos työvuorojen suunnittelu ei jousta ja on urautunut vanhoihin malleihin. Yksilöllinen työvuorosuunnittelu olisi todella tärkeää, jos perheen muodostaa esimerkiksi totaaliyksinhuoltaja. Anna Kokko huomauttaa, että monilta työpaikoilta joustavuutta löytyy jo paljon.

Perhevapaiden jako hyödyttää työelämää

Kokko johtaa tällä hetkellä Väestöliiton kaksivuotista Tasa-arvo ja isät -hanketta. Hänen mukaansa suomalaisessa työelämässä asenteet ovat muutoksessa ja monilla työpaikoilla isien jääminen perhevapaalle on luontevaa. Tasa-arvoisesti ja rakentavasti ajattelevissa työyhteisöissä isiä myös kannustetaan pitämään perhevapaita.

Perhevapaiden jakaminen äitien ja isien kesken hyödyttää Kokon mukaan työelämää, kun vastuu perheestä jakautuu molemmille vanhemmille tasaisemmin. Yhdessä jaetut perhevapaat ovat hyväksi lapsille, nuorille ja molemmille vanhemmille.

Myös isovanhemmilla on iso rooli työn ja perheen yhteensovittamisessa. Kulunut koronavuosi on osoittanut, miten mittaamattoman merkittävä isovanhempien työpanos on suomalaisen työelämän kannalta, kun he hoitavat lapsenlapsia. Epidemiariskin vuoksi lapsiperheissä jouduttiin ottamaan fyysistä etäisyyttä isovanhempiin, mikä on tuntunut stressinä ja paineena monissa kodeissa.

”Ihan yhtä lailla kuin lapsiperhevaiheeseen, ikääntyvien omaisten hoitovaiheeseen on vastattava työelämän puolelta.”

Korkeaan ikään ehtineitä suomalaisia on vuosi vuodelta enemmän. Omien vanhempien tarvitsema hoiva noussee tulevaisuudessa nykyistä tärkeämmäksi osaksi työelämän perheystävällisyyttä koskevaa keskustelua.

Anna Kokko huomauttaa, että omaishoitajuus koetaan toisinaan myös stigmatisoiduksi asiaksi. Leimautumisen pelossa työyhteisössä saatetaan jättää kertomatta, että omassa lähipiirissä on huonokuntoinen lähiomainen.

"Ihan yhtä lailla kuin lapsiperhevaiheeseen, ikääntyvien omaisten hoitovaiheeseen on vastattava työelämän puolelta. Taas on mietittävä työvuorosuunnittelua, etätyömahdollisuuksia ja joustoja."

Lemmikit venyttävät perhekäsitettä

Samaan aikaan, kun syntyvyys on Suomessa laskenut, on lemmikkien määrä kasvanut.

Perhekäsityksen monimuotoistumisen myötä myös esimerkiksi koirat koetaan perheenjäseniksi ja ne nousevat osaksi keskustelua työpaikan perheystävällisyydestä. Esimerkiksi koiran äkillisen lääkärikäynnin sovittaminen työpäivään on asia, josta on keskusteltava työpaikalla.

"Lemmikit ovat perheenjäseniä ja kuuluvat perheeseen, mutta perhe-etuudet koskevat ihmisperheenjäseniä. Siksi pallo siirtyy paljolti työpaikkakohtaiseen ohjeistukseen ja joustavuuteen”, Kokko huomauttaa.