Pilkkuvirhe meinasi pilata Maarikan suuren unelman – nyt se naurattaa

Maarika Maury osti itselleen kodin, jonka tunsi jo luissa ja ytimissään – vaikkei ollut käynyt siellä kunnolla yli 40 vuoteen.

Muistojen aarreaitta!

Näin voi sanoa Forssassa sijaitsevasta Villaforss-jugendhuvilasta, jonka taiteilija, kirjailija ja valmentaja Maarika Maury, 55, osti urheilu- ja kulttuuripersoona Alpo Suhoselta loppukesästä.

Asuinpinta-alaltaan noin 500 neliötä käsittävä ja 11 huonetta sisältävä huvila kun sattuu olemaan Mauryn lapsuuden mummola.

Maarikan isoisä oli Finlaysonin Forssan-tehtaan johtaja Pentti Vaarna, joka asui tehtaanjohtajan taloksi valmistuneessa Villaforssissa vaimoineen 1960- ja 1970- luvuilla.

Maury vietti huvilassa ison osan varhaislapsuuttaan: jo ennen koulua pitkiä jaksoja ja kouluaikoina lähes kaikki lomat aina 11–12-vuotiaaksi asti.

– Olin oikeasti täällä kaikki lomat. En tuupattuna vaan vapaaehtoisesti. Olen ensimmäiset maalauksenikin tehnyt täällä, Maury kuvaa.

– Olin heidän ensimmäinen lapsenlapsensa, joten sain paljon ensihuomiota. Minulla ei koskaan ollut yhden yhtä ikävää kohtaamista heidän kanssaan.

Isoisä jäi eläkkeelle 1970-luvun lopussa, ja isovanhemmat muuttivat Tampereelle. Sen jälkeen huvila oli pitkään mm. Askon ja Helkaman perheiden omistuksessa, kunnes Suhonen osti sen vuonna 2001.

Maury sanoo, että sai tiedon mummolansa myynnissä olosta Ilta-Sanomien jutun kautta. Suhonen sanoi IS:lle viime kesäkuussa haluavansa myydä huvilan, sillä ison talon ylläpito oli 74-vuotiaalle työlästä.

– Kaverini lähetti viestin jutun huomattuaan, että eikös tuo ole sinun mummolasi. Katsoin ensin hätäisesti, että talo maksaa seitsemän miljoonaa. Somettelin innokkaana artikkelia, että ostaisin, jos rahapussissa olisi tuo seitsemän miljoonaa, kunnes joku kaveri laittoi, että ”hei, sulla on kyllä nyt pilkkuvirhe”, Maury sanoo nauraen.

Kun talon todellinen hinta selvisi, Maury alkoi pommittaa kiinteistönvälittäjää, että jos hän saa rahat kasaan, hän ostaa talon.

– Välittäjä kysyi, tulenko asuntonäyttöön. Sanoin vain, ettei tarvitse, sillä olen käynyt siellä lukemattomia kertoja, Maury sanoo.

Maury muistelee, että hän olisi ollut viimeisen kesän Villaforssissa 1978. Sen jälkeen seurasi vuosikymmenten tauko, mutta mummola ei unohtunut.

– Olen nähnyt unta tästä talosta koko elämäni ajan. Olen vieraillut Forssassa vain tullakseni katsomaan taloa. Kävin pari kertaa täällä Alpon omistuksen aikana, kun täällä järjestettiin musiikkitapahtumia. Silloin pääsin tunnelmoimaan ja tutkimaan paikkoja.

Mitkä olivat Mauryn ensimmäiset tuntemukset, kun kauppa oli lopulta sinetöity ja Maury sai alkaa kantaa tavaroitaan entiseen mummolaansa?

– Tuli sellaisia lämpöisiä aaltoja, kun muisteli lapsuutta ja täällä tapahtuneita hyviä juttuja. Vieläkin aina välillä ihmettelen, että olen todella täällä. Ei asia ole ihan vielä itsellenikään selväksi tullut, Maury hymyilee.

– Lapsena olen kolunnut tässä talossa joka paikan. Tuttuus on edelleen selkäytimessä asti, ja osaan liikkua täällä. Joku ventovieras voisi näin isossa talossa jämähtää helposti vain yhteen paikkaan.

Eikö yhtään hirvittänyt nykyisillä asuinkustannuksilla ostaa noin isoa taloa?

– Yritän aktiivisesti poistaa sellaisia hiipiviä ajatuksia. Talossa on kaukolämpö, joka on kuitenkin edullisempaa kuin sähkö, ja lisäksi kakluunit lämmittävät. Muistan tämän lämpimänä talona. Nytkin huoneet on pidettävä lämpiminä, myös asiakkaita varten. Kuumavesipullo on myös hurmaava.

Hirsirunkoinen talo on historiallisesti arvokas, sillä se on valmistunut 120 vuotta sitten vuonna 1903. Päärakennuksen lisäksi pihassa on samaan aikaan valmistunut vierasmajoitukseen ja varastokäyttöön tarkoitettu piharakennus puusaunoineen.

Entiset omistajat olivat pitäneet taloa hyvin: huvilan alkuperäinen tyyli oli säilynyt muuttumattomana.

– Koko ympäristö on aivan samanlainen. Rakenteissa ei ole muuttunut mikään. Lattiat ovat samat, takka on sama ja sängytkin ovat samoilla paikoilla. Täällä alkuperäisesti olleita kattokruunuja, tauluja, huonekaluja ja astioita on tullut entisestä kodistani takaisin. Selvittelimme, että takkahuoneen palmutkin ovat todennäköisesti samat, joiden tänne jäämistä mummini oli aikanaan harmitellut. Palmujen ikäkin täsmää, Maury kertaa.

– Pihakin on aivan saman näköinen. Vain puut ovat kasvaneet isommiksi. Vaikka puhutaan, että tämä on hulppea asunto, niin ei lapsena ajatellut sellaista. Nyt kun tässä on, niin ehkä tämä onkin melko hulppea, Maury hymyilee.

Joitakin eroja vuosikymmenet ovat tuoneet.

– Tapetit ja keittiön kaapit ovat nyt erit. Lisäksi täällä oli silloin sellainen pieni mummin meikkikylpyhuone. Sitä ei enää ole, siinä tilassa ovat nyt pesukoneet. Lisäksi sähköpistokkeiden paikkojen siirtyminen hämmentää selkäydintä. Kädet muistavat, missä niiden pitäisi olla, Maury sanoo.

Huvilassa on Maurylle paljon lämpimiä ja ihania muistoja.

– Olen aina tykännyt takkahuoneesta. Siellä vietin lapsena paljon aikaa, niin nykyäänkin. Keittiö oli myös paikka, missä mummin kanssa vietin aikaa. Vintti oli lapselle jännittävä paikka, koska siellä oli kaikenlaista tavaraa. Muistan kerran, kun siellä olivat ukin metsästämät kaniinit roikkumassa. Nyt se on minulla upeana galleria- ja maalaustilana. Kellarissa puolestaan en viihtynyt kauhean hyvin, se oli vähän pelottava paikka.

Yhden erityisen tapauksen Maury muistaa.

– Olin poikkeuksellisesti hetken ihan yksin koko talossa ja alkoi vähän jännittää. Hivuttauduin aivan ukin pyssyjen viereen ja mietin, että jos joku tulee, osoitan häntä pyssyllä, Maury sanoo nauraen.

Ja ne joulut. Ne olivat parasta.

– Ihan mielettömiä. Tämä talo oli joulumyönteinen paikka. Oli ruuat, oli serkut ja joulupukki tuli aina. Paitsi kerran, kun serkut olivat aattona poissa ja minulle sanottiin, että olen liian vanha enkä tarvitse joulupukkia. Sanoin, että kyllä tarvitsen. Niinpä isä esitti joulupukkia äidin karvareuhkassa. Jouluhan on kaikkinensa sellainen leikki, Maury sanoo hihittäen.

Eivätkä pelkästään muistot vaan myös ne tuoksut.

– Tunnistan tämän talon tuoksun. Varsinkin vintin tuoksun tunnistaisin missä vain!

Villaforss oli koko suvun kokoontumispaikka. Seuraa Maury sai serkuistaan. Yhdessä leikittiin, pelattiin, urheiltiin ja tehtiin palapelejä. Pihan vadelmapensaista napattiin kesällä herkkuja suuhun.

Isovanhemmilla oli vielä koirakin – Ratja – jota sai silittää ja ulkoiluttaa. Koiran kuva on edelleen takan reunalla. Joskus Maury sai tuoda mummolaan kavereitaankin.

– Voisi ajatella, että pieni lapsi olisi voinut varoa tällaisessa paikassa, ettei vaikka lasimaljakko putoa lattialle ja mene rikki, mutta täällä sai olla, tehdä ja juostakin, Maury muistelee.

Mauryn suhde isovanhempiin oli lämmin. Vaikka ukki oli Forssan kokoisessa kaupungissa iso johtaja, hän oli silti ihan tavallinen, ihana ukki.

– Talossa kävi vieraana kenraaleja, taiteilijoita ja kansainvälisiä johtajia. Ukin ihmiskäsitys oli se, että oli ihan sama, oliko juttukaverina johtaja, julkkis tai kuka vaan. Ne olivat kaikki hänelle samanlaisia ihmisiä. Kaikkinensa se on auttanut suhtautumaan siihen, ettei isojakaan johtajia tarvitse jännittää. On pöydän toisella puolella sitten pääjohtaja, presidentti tai siivooja, hän on minulle ihminen.

– Mummia kuvaa se, että hän oli kerran matkoilla ja matkakohteeseen iski pyörremyrsky. Kun kaikki muut valittivat, että reissu on pilalla ja rahat pitää saada takaisin, pyörremyrsky oli mummin mielestä elämän paras kokemus, Maury kuvaa.

Maury sanoo, että mummi oli taitava järjestämään juhlia ja yksityiskohdissa piili aina salaisuus.

– Sain joululahjaksi mummin muistivihon, jossa on kuvattu talossa vietetyt juhlat tarjoiluineen ja tunnelmineen. Tärkeä oppi oli myös, että wow on myös arjen asioissa, vaikka aamun kaurapuurossa.

Vaikka varallisuutta oli, mummolassa elettiin hyvin nöyrästi ja arkista elämää arvostavasti.

–Olisi voinut ajatella, että tässä johtaja ja johtajan rouva vähän pröystäilevät, mutta ei täällä palvelijoita ollut. Täällä kävivät Simo ja Elli, jotka auttoivat vähän puutarhatöissä ja siivouksessa, mutta muutoin pärjättiin ihan omillaan. Itse tehtiin ruuat ja pääosin siivottiin. Kukaan ei kyllä muista, mitä pyykeille tapahtui. Ne vain katosivat ja tulivat takaisin kaappiin, Maury muistelee.

– Mummolassa kaikki tehtiin hyvin säästäväisesti. Margariinipurkit kaavittiin loppuun asti, turhiksi käyneitä tavaroita tai materiaaleja ei heitetty pois, vaan ne hyödynnettiin tai annettiin muille. Olen mummolasta oppinut kestävän kehityksen periaatteet, Maury sanoi.

”

Tämä ei ole minulle vain talo, vaan mummolatarina tekee tästä minulle erityisen.

Nöyryyden ohella elämäntapa oli silti pedantti.

– Asiat pidettiin insinööritason tarkasti reilassa. Kaikkien tavaroiden piti olla tietyissä paikoissa. Ja ymmärtäähän sen, näin isossa talossa tavarat eivät voi olla, missä sattuu. Olen havainnut sen ihan omakohtaisestikin, sillä olen muutaman kerran jo hukannut läppärini tänne taloon, Maury hymyilee.

Maury sanoo saaneensa isovanhemmiltaan paljon omaan johtamisvalmennukseensa.

– Ukki ja mummi olivat mahtavia persoonia. Kun itse valmennan johtamista, pystyn ammentamaan siitä, miten täällä ajateltiin asioista.

Usko yksinkertaisten asioiden toimivuuteen on edelleen ohjaava arvo myös Mauryn konsultoinnin ytimessä. Asiat pitää osata sanoa ymmärrettävästi, eikä toiminnankaan tarvitse sisältää turhia mutkia.

– Talossa opin uteliaisuutta elämään, erilaisiin asioihin ja ihmisiin. Ukilta ja mummilta olen oppinut, että kaikki onnistuu, kaikki järjestyy, kaikki on mahdollista ja kaiken voi oppia. Onnistuminen on asenne, tekoja, sisua ja luovuutta, Maury kertoo isovanhempiensa kultaisia ohjenuoria.

– Lannistumisen käsitettä ei tunnettu. Mummi oli loppuvaiheessa lähes sokea mutta silti sai langan neulansilmästä läpi. Hänen viimeiset sanansa 99-vuotiaana – kun hän jo tiesi, että lähtö on lähellä – olivat, että ”meitä ei nujerreta!”.

Talvella Villaforss ympäristöineen on kuin kaunis satumaa. Maury odottaa myös kesää ja pihan heräämistä kukoistukseen.

– Kyse ei ole vain tästä talosta vaan koko ympäristöstä. Tässä on ihanat puistot vieressä, kehräämöalue, joki, teatteriin on 200 metriä ja torille 250. Forssa on mielettömän hieno paikka!

Asumisen lisäksi Maury järjestää Villaforssissa valmennuksia, strategia- ja hyvinvointipäiviä, kursseja ja erilaisia tapahtumia, ja tiloja voi vuokrata esimerkiksi juhlia tai kokouksia varten.

Maury harmittelee vain sitä, että isovanhemmat eivät ole enää näkemässä, kun lapsenlapsi on muuttanut taloon.

– He olisivat olleet siitä varmasti hyvin innoissaan! Tämä ei ole minulle vain talo, vaan mummolatarina tekee tästä minulle erityisen.