Podcast-arvostelu | Lämminhenkisen kotikutoinen Takakansi-podcast välittää lukemisen iloa

Marko Suomen toimittamassa Takakannessa puhutaan hyvin laaja-alaisesti kirja-alasta, kirjoittamisesta ja lukemisesta.

Kirjallisuus on siinä mielessä mainio podcastin aihe, että moni lukija haluaa laajentaa yksityistä lukukokemustaan kuuntelemalla, mitä muut ihmiset samasta teoksesta ajattelevat.

Marko Suomen Takakansi-podcast ei ole kuitenkaan mikään lukupiiri, vaan sarjassa puhutaan hyvin laaja-alaisesti kirja-alasta, kirjoittamisesta ja lukemisesta. Lukemisen ilo näinä keskittymiskyvyttömyyden aikoina onkin podcastin kantava ajatus.

Jo viisi vuotta pyörineen Takakannen tunnelma on lämminhenkisen kotikutoinen. Suomi ei ole ammattitoimittaja eikä yritä sellaista esittääkään. Näin syntyy kahvipöytämäisiä keskusteluja ilman turhaa pingotusta.

Suomi uskaltaa kysyä myös tyhmiä kysymyksiä, jotka usein osoittautuvat kaikista oleellisimmiksi. Hän on amatööri sanan alkuperäisessä ja myönteisessä merkityksessä. Siis ihminen, joka rakastaa intohimoisesti jotakin asiaa, tässä tapauksessa kirjallisuutta.

Takakannen vieraiden kirjo on todella laaja. Mediasta tuttuja tähtikirjailijoita ei juurikaan kuulla, mutta esimerkiksi esikoiskirjailijoita on vieraina usein.

Vieraat tulevat Takakanteen ilmeisen mielellään, koska podcastissa on kirjoittamista, kirjoja ja lukemista kunnioittava sävy. Ja tämä ei tarkoita sitä, että Suomi jotenkin ylenpalttisesti mielistelisi vieraitaan.

Suomella on tapana myötäillä haastateltaviaan ääneen, mikä on ajoittain raskaan kuuloista. Kahvipöytäkeskustelussa joojottelu toisen puheen päälle on luonteva tapa, mutta äänitettävässä keskustelussa myötäily kannattaa tehdä ilmeillä ja eleillä, siis äänettömästi. Mikrofoni kun on siinä mielessä tyhmä laite, että se poimii epäolennaiset äänet yhtä hyvin kuin merkityksellisetkin äänet.

Takakansi. Kuunneltavissa eri podcastpalveluissa.