Pääministeri Juha Sipilä jännitti eduskuntavaalien tulosta keskustan puoluetoimistolla huhtikuussa 2019. Kuva: Mika Ranta / HS
Hallituspuolue voi voittaa ja oppositiopuolue hävitä, mutta ei se helppoa ole, kertoo lahjomaton tilasto.
Näin hetkeä ennen eduskuntavaalia hyviä kysymyksiä on monta: Kuka voittaa? Kuka häviää? Miten hallituspuolueet selviävät? Miten oppositiopuolueet pärjäävät?
Jokainen eduskuntavaali on uusi ja arvaamaton tapahtuma, mutta siihen käydään aina vanhoista asetelmista. Toiset puolueet ovat olleet neljä vuotta hallituksessa ja toiset oppositiossa.
Kuten oheinen tilasto armottomasti osoittaa, vastuun kantamisesta ei saa palkintoa. Pääministeripuolue on kymmenissä viime eduskuntavaaleissa voittanut vain kaksi kertaa. Molemmat voitot ovat menneet demareille, Kalevi Sorsalle vuonna 1983 ja Paavo Lipposelle vuonna 2003.
Pääministeripuolueen voittojen ja tappioiden saldo 40 viime vuoden aikana on kovin murheellinen. Tappiota on tullut yhteensä 75 paikkaa.
Pahimman takaiskun kärsi Juha Sipilä, kun keskusta hävisi viime vaaleissa peräti 18 paikkaa.
Jos keskustan voitoista ja tappioista piirtäisi käyrän, se muistuttaisi vuoristorataa. Oppositiosta vaaleihin lähdettäessä on tullut mahtavia voittoja, hallituksesta lähdettäessä synkkiä tappioita.
Valtiovarainministeripuolueen voittojen ja tappioiden saldo on selvästi parempi kuin pääministeripuolueella. Sille on vuodesta 1983 lähtien tullut eduskuntavaaleissa tappiota vain 25 paikkaa. Tosin kunnon vaalivoitto on tullut vain kerran. Seitsemän paikan voiton hankki valtiovarainministeri Sauli Niinistön johtama kokoomus vuonna 1999.
Tappiotilastosta kannattaa panna merkille, miten raskas valtiovarainministerin salkku on ollut Sdp:lle. Demari on kantanut sitä kolme kautta, ja joka kerta on tullut kahdeksan paikan tappio.
Suurin oppositiopuolue on päässyt juhlimaan vaalivoittoa peräti seitsemän kertaa kymmenestä. Suurvoitot, 15 paikkaa, saivat Esko Ahon johtama keskusta 1991 ja neljä vuotta myöhemmin Paavo Lipposen Sdp. Suurimman oppositiopuolueen voittojen ja tappioiden saldo on 59 paikkaa plussalla.
Toiseksi suurin oppositiopuolue on saanut tyytyä rippeisiin tai kärsinyt jopa vaalitappion. Poikkeuksia sääntöön saatiin vuosien 2011 ja 2015 eduskuntavaaleissa.
Perussuomalaiset voitti 2011 vaaleissa peräti 34 paikkaa, vaikka se oli vaalikauden alussa ollut pienin puolue. Timo Soini ei kuitenkaan vienyt puoluetta hallitukseen, joten siitä tuli suurin oppositiopuolue ja keskusta jäi toiseksi suurimmaksi. Vuoden 2015 vaaleissa osat vaihtuivat. Perussuomalaiset hävisi yhden ja keskusta voitti 14 paikkaa.
Perussuomalaisten ja keskustan voittojen ansiosta toiseksi suurimman oppositiopuolueen voittojen ja tappioiden saldo on 30 paikkaa plussalla.
Kun katsotaan tilastosta, miten hallitus- tai oppositiopuolueet ovat aikaisemmin pärjänneet, mieleen tulee vanha osakesijoittajan ohje: Historiallinen tuotto ei ole tae tulevasta.
Vanhasta tilastosta on siis turhaa ennustaa seuraavien vaalien tulosta varsinkaan nyt, sillä päättyvä vaalikausi poikkeaa niin paljon aikaisemmista. On kärsitty kolme vuotta koronaa, ja on kulunut vuosi Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan.
Poikkeusoloissa on pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitus pystynyt säilyttämään gallupsuosionsa huomattavasti paremmin kuin edeltäjänsä. Jos mittauksiin on uskomista, eniten suosiosta olisi hyötynyt pääministeripuolue ja vähiten valtiovarainministeripuolue. Vasta sunnuntai-iltana nähdään, miten mahdollinen hyöty puolueiden kesken oikeasti jakautuu.
Myös oppositiossa tilanne on poikkeuksellinen. Vuoden 2019 vaaleissa perussuomalaiset ja kokoomus olivat tasavahvoja.
Koko kauden aikana ei ole oikein selvinnyt, kumpi niistä on opposition ykkönen. Kokoomus on pärjännyt gallupeissa, mutta perussuomalaiset on vienyt siltä yhden kansanedustajan. Kilpa ratkeaa sillä hetkellä, kun sata prosenttia annetuista äänistä on laskettu.
