Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Postinjakajan surman tunnustanut ei ollutkaan tekijä – näistä syistä ihminen voi tunnustaa rikoksen, jota ei ole tehnyt

Maanantaina Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa vaadittiin vangittavaksi miestä, joka oli tunnustanut vuonna 2015 tehdyn henkirikoksen. Poliisi perui vangitsemisvaatimuksen itse.

Itä-Suomen yliopiston rikosoikeuden professorin Matti Tolvasen mukaan väärän tunnustuksen tekemällä saattaa syyllistyä jopa itse rikokseen. Kuva:  Ella Kiviniemi / Lehtikuva, Tatu Lertola

Itä-Uudenmaan poliisin alueella on lyhyen ajan sisään tullut ilmi jo kaksi tapausta, joissa henkilö on tunnustanut henkirikoksen, jota ei ole todellisuudessa tehnyt.

Poliisi kertoi maanantaina, että Vantaan Myyrmäen postinjakajan surman tunnustanut mies ei ollutkaan todellisuudessa tekijä. Hänet on vapautettu tutkintavankeudesta.

Lue lisää: Postinjakajan murhasta epäilty 19-vuotias mies vapautettu

Lisäksi 27-vuotias mies otti yhteyttä poliisiin tunnustaakseen vuonna 2015 tehdyn henkirikoksen.

Miestä ehdittiin jo vaatia vangittavaksi Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa maanantaina, mutta poliisi perui vaatimuksen ennen käsittelyä varmistuttuaan siitä, ettei kyseinen mies ole henkirikoksen tekijä.

Rikoskomisario Mikko Minkkinen kertoo, että kyse oli vuonna 2015 Nurmijärven Klaukkalassa tapahtuneesta henkirikoksesta. Kyseisen henkirikoksen uhrina kuoli keski-ikäinen mies.

Vuonna 1963 syntynyt mies oli syytteessä taposta, mutta lopulta hänet tuomittiin vain pahoinpitelystä ja hautarauhan rikkomisesta. Sekä silloinen Hyvinkään käräjäoikeus että Helsingin hovioikeus tulivat siihen tulokseen, ettei uhrin voitu osoittaa kuolleen syytetyn toiminnan seurauksena.

Jostain syystä 27-vuotias mies oli päättänyt yli seitsemän vuoden jälkeen tunnustaa kyseisen rikoksen, mutta poliisi sai nopeasti selvitettyä, ettei miehellä ollut osuutta tekoon.

Postinjakaja surmattiin Vantaan Myyrmäessä 17. marraskuuta. Tekijä on yhä vapaalla. Maanantaina paljastui, ettei teon tunnustanut mies ollut oikea tekijä. Kuva:  Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Väärät tunnustukset eivät ole aivan tavattomia etenkään tapauksissa, jotka ovat olleet paljon julkisuudessa. Esimerkiksi Olof Palmen murhan on tunnustanut yhteensä yli 100 ihmistä.

Myös Suomen rikoshistoriassa on aiempia vastaavia tapauksia. Yksi esimerkki on Jyväskylässä 1980-luvulla surmatun 19-vuotiaan naisen tapaus. Henkirikoksen tunnusti toisistaan tietämättä kaksi eri miestä, joista kumpikaan ei poliisin selvitysten perusteella ollut tekijä.

Mikä saa ihmisen tunnustamaan vakavan rikoksen, jota hän ei ole tehnyt?

Oikeuspsykiatri Alo Jüriloo sanoo, että väärän tunnustuksen tekemiseen voi olla monenlaisia syitä. Hän sanoo, että usein taustalla on esimerkiksi mielenterveyden ongelmia tai henkistä kypsymättömyyttä. Joissain tapauksissa ihminen oikeasti uskoo syyllistyneensä tekoon, vaikka hänellä ei olisi asian kanssa mitään tekemistä.

Jüriloo sanoo, että myös poliisin kuulustelutekniikalla on paljon merkitystä. Jos poliisi esittää paljon johdattelevia kysymyksiä, jotkut ihmiset voivat alkaa uskoa olevansa syyllisiä, vaikka näin ei olisi.

Jüriloon mukaan joskus henkilö voi tunnustaa rikoksen myös täysin tietoisena siitä, että ei ole sitä tehnyt. Tällaisia voivat olla esimerkiksi tapaukset, joissa henkilö haluaa ottaa syyt niskoilleen vaikkapa läheisensä puolesta.

Rikoskomisario Mikko Porvali Sisä-Suomen poliisista sanoi Ilta-Sanomille vuonna 2016, että mielenterveysongelmien lisäksi yleisiä syitä väärien tunnustusten taustalla ovat rehvastelu ja rikollisen maineen kasvattaminen.

Jüriloo sanoo pitävänsä epätodennäköisenä, että Suomessa kukaan tunnustaisi rikosta ainoastaan päästäkseen vankilaan.

Poliisi etsii yhä postinjakajan epäillyn murhan oikeaa tekijää. Kuva:  Seppo Kärki / IS

Väärän tunnustuksen tekemällä saattaa syyllistyä jopa itse rikokseen, sanoo Itä-Suomen yliopiston rikosoikeuden professori Matti Tolvanen.

Tolvasen mukaan niskoittelu poliisia vastaan voisi olla käytännössä ainoa rikosnimike, jota voisi soveltaa tällaiseen tapaukseen. Yhtään ennakkotapausta Tolvanen ei tällaisesta tilanteesta tiedä.

Lain mukaan niskoitteluun poliisia vastaan voi syyllistyä myös tapauksissa, joissa hälyttää aiheettomasti poliisin tai vaikeuttaa poliisin toimintaa antamalla vääriä tietoja.

Näin ollen kyseinen nimike voisi soveltua tapauksiin, joissa henkilö tekee itsestään väärän ilmiannon, koska tästä koituu poliisille paljon ylimääräistä harmia. Ilmianto on aina tarkistettava.

Niskoittelusta poliisia vastaan voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi. Käytännössä kyseeseen tulee lähes aina sakkorangaistus.

Rikoslaissa on myös rikosnimike nimeltä väärä ilmianto, mutta Tolvasen mukaan tämän rikoksen tunnusmerkistö täyttyy vain, jos tekee väärän ilmiannon toisesta henkilöstä.

Myöskään esimerkiksi haitanteko virkamiehelle ei nimikkeenä sovellu, sillä rikoksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että yrittää estää tai vaikeuttaa virkatoimen suorittamista.